Loppuunkalutut aiheet

Tuska

Voitaisiinko jo välillä vaihtaa levyä?;)
Aina vaan samat aiheet ja uskovaisten pilkkaamista ja loputonta inttämistä.
Siis: välillä jotakin asiaakin.Ei silti, onhan täällä välillä ollut tosi asiallisiakin aiheita.
Otettaisiin vaikka Raamatusta jokin kohta ja mietittäisiin sitä ja uskonelämää.Ilman pilkkaamista.Mutta tosin pilkka kuuluu uskovaisen ihmisen ristin kantamiseen, se on kylmä tosiasia.
Mitä mieltä olette tästä: Luther on sanonut näin, että Jumala on sellainen Herra, että Hän se vaan ylentää alennettuja ja alentaa ylpeitä.Että näin Hän jatkuvasti toimii maailmassa.Siis näin; vapaasti käännettynä.Kuinka ymmärrätte tämän?

18

954

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • näkemyksiä

      Lutherilla oli hyvin paljon hyviä näkemyksiä ja hyvin hän osasi selittää Raamatun kohtia. Hän todella paneutui Raamatun selittämiseen. Lutherin kirjoituksia käsitellään paljon seuroissa ja sanotaan, että hän oli samalla tavalla uskomassa, kuin mitä vanhoillislestadiolaiset ovat nykyään.

      Itse uskovaisena olen joutunut hämmennykseen siinä, kun olen yrittänyt löytää Lutherin kirjoituksista kohtia, joissa vaaditaan että toisen ihmisen pitää saarnata synnit anteeksi, jotta ihminen tekee oikeanlaisen parannuksen. Kohtia ei löydy ja missään ei sanota, että et voi olla uskomassa ennen kuin joku sinulle syntisi anteeksi saarnaa.

      Alunperinhän luterilaisuudessa parannus on ollut sitä, kun aiemmin jumalaton ihminen, synnissä elänyt tulee uskoon eli se ei ole aina vain vanhoillislestadiolaiseksi tulemista. Parannus on mielenmuutos, halua muuttaa elämäntapojaan ja siinä tulee usko Jumalaan, jne.

      Yksi mielenkiintoinen Lutherin näkemys on ollut se, että Lutherin mukaan synnit saa anteeksi rukoilemalla. Mutta tätä näkemystä ei seuroissa eikä muutenkaan uskovaisten keskuudessa käytetä, sillä on opetettu vl-uskossa, että rukoillen ei syntejään anteeksi saa. Sanotaan, että Jumala ei anna ihmiselle suoraan syntejä anteeksi, vaan ihmisen pitää olla välikätenä. Miksi tätä ei lue sitten missään selvästi?

      En tiedä, miksi jotkin asiat ovat ristiriidassa, mutta kuikaan ei osaa selittää, miksi Luther on opettanut jotakin toisin, kuin mitä vl-uskossa nykyisin opetetaan.

      Yksi erittäin pelottava ja ahdistava juttu on, kun miettii uskonasioita ja pohtii, onko jokin juttu niin kui seuroisas puhutaan..eli että sanotaan, että ei saa epäillä ja oikeassa uskossa (vl) ei ole kukaan, jolle Jumala ei ole halunnut kirkastaa oikeaa uskoa. Liikaa järkeilemällä moni on kadottanut oikean uskon, mutta kun haluaisi saada vastauksia ja kun niitä ei saa! En ymmärrä, eikö kukaan muu vl mieti koskaan niitä ristiriitaisuuksia, joita vl uskossa on verrattuna Raamatun ja Lutherin kirjoituksiin? Näistä omista mietteistään ei uskalla jutellla uskonystäville, sillä ei saa epäillä ja kyseenalaistaa. Joskus tuntuu vain niin vaikealta olla uskomassa, kun ei oikein itsekään usko kaikkea, mitä seuroissa sanotaan.

      Itsensä ylentäminen on sitä, että näkee itsensä vähemmän syntisenä kuin muut ja että alentaa muut huonommiksi uskovaisiksi. Yksi ikävä piirre vl-tutuissa usein on, että he eivät halua olla ystäviä epäuskoisten kanssa. Aivan kuin jotkut epäuskoiset olisivat jotain spitaalisia, joita pitää välttää. Sitten moni sanoo, että muualla ei kuule oikeaa Jumalan sanaa. Mistä sen tietävät, kun eivät koskaan muissa tilaisuuksissa käy?

      Jotkut vanhoillislestadiolaiset ovat pelottavan varmoja, että muut joutuvat helvettiin paitsi vl-ihmiset. Siinäkin on se ristiriita, kun Jeesus varoitti lausumasta kadotustuomioita ja sanoi kerran opetuslapsilleen yhdestä miehestä, joka ei kulkenut opetuslasten joukossa, että älkää tuomitko häntä, sillä se mies toimi Jeesuksen nimeen muulla tavalla. Jeesus siis varoitti tuomitsemasta muulla tavalla uskovia, jotka kuitenkin seuraavat Häntä. Hän antoi ymmärtää, että Häntä voi seurata ainakin kahdella eri tavalla.

      • Larssi

        niitä kohtia Lutherilta esitetty ja minulla on niitä kovalevylläkin ja kirjoissa. Raamatustahan nämä asiat löytyvät yksiselitteisesti myös. Onhan ne kohdat täälläkin esitetty, että aina oli toinen uskovainen siunaamassa etsivää, eli "seurakunta" synnyttää Jumalan lapsia.


      • kumma juttu
        Larssi kirjoitti:

        niitä kohtia Lutherilta esitetty ja minulla on niitä kovalevylläkin ja kirjoissa. Raamatustahan nämä asiat löytyvät yksiselitteisesti myös. Onhan ne kohdat täälläkin esitetty, että aina oli toinen uskovainen siunaamassa etsivää, eli "seurakunta" synnyttää Jumalan lapsia.

        kun kukaan muut kuin vanhoillislestadiolaiset eivät näitä kohtia Raamatusta löydä eivätkä Lutheriltakaan ja eivät usko siis samoin, kuin vanhoillislestadiolaiset. Mistä tämä johtuu?

        Voisitko ystävällisesti mainita Lutherin kirjotuksia, joissa nuo syntien anteeksi saarnaamisen kohdat löytyvät? Miten perustelet sen, että Luther sanoi, että rukouksessa saa synnit anteeksi, mutta vl-uskossa ei saa edes uskovainen rukoilemalla syntejään anteeksi?


      • Tuska, vl

        kun vastaatte.:)
        Tosin muistattehan kohdan, missä Luther sanoo, että rippi-isältä saa synninpäästön.Täytyisipä taas ruveta lukemaan noita Lutherin kirjoja.(Joskus olen lukenut lukenut niitä aika monia.)Laittakaa vain lisää kommentteja.Aika oudolta vaikuttaa, mikäli Luther väittää ,että synnit saa anteeksi rukoilemalla?


      • kirjoitti
        Tuska, vl kirjoitti:

        kun vastaatte.:)
        Tosin muistattehan kohdan, missä Luther sanoo, että rippi-isältä saa synninpäästön.Täytyisipä taas ruveta lukemaan noita Lutherin kirjoja.(Joskus olen lukenut lukenut niitä aika monia.)Laittakaa vain lisää kommentteja.Aika oudolta vaikuttaa, mikäli Luther väittää ,että synnit saa anteeksi rukoilemalla?

        Luther kirjoitti että synnit saa rukoilulla anteeksi, siksi hän kehoittikin jokaisen ihmisen rukoilemaan Isä meidän rukousta. Luther vastusti katolilaista pakkorippiä ja siksi hänen mielipiteensä oli, että ripittäytyminen jollekin kahdenkesken (salarippi) on vapaaehtoista ja sitä saa käyttää, jos haluaa. Mutta rippipakkoa hän vastusti, se rippijuttu oli se, mistä hän moitti katolilaista kirkkoa.

        Luther kirjoitti, että olipa ihminen missä vain, tunnollaan vaikka minkälainen synti, niin täytyy rukoilla Jumalaa, että "Oi rakas Isä, anna anteeksi ja auta minut synnistä!". Mielestäni tässä on ristiriita verrattuna nykyiseen vl-oppiin, minkä mukaan syntejä ei saa rukoilulla anteeksi.

        Yksi pohdintaa herättävä juttu on ollut se, että Lutherille saarnasi synnit anteeksi munkki ja se, että luostarimaailma oli Lutherille loppuun asti hyvin tärkeä asia eli hän kannatti luostarielämää? Oliko siis Lutherin mielestä luostarit ne joissa pelastuvat sielut olivat ja ovat..?


      • Tuska
        kirjoitti kirjoitti:

        Luther kirjoitti että synnit saa rukoilulla anteeksi, siksi hän kehoittikin jokaisen ihmisen rukoilemaan Isä meidän rukousta. Luther vastusti katolilaista pakkorippiä ja siksi hänen mielipiteensä oli, että ripittäytyminen jollekin kahdenkesken (salarippi) on vapaaehtoista ja sitä saa käyttää, jos haluaa. Mutta rippipakkoa hän vastusti, se rippijuttu oli se, mistä hän moitti katolilaista kirkkoa.

        Luther kirjoitti, että olipa ihminen missä vain, tunnollaan vaikka minkälainen synti, niin täytyy rukoilla Jumalaa, että "Oi rakas Isä, anna anteeksi ja auta minut synnistä!". Mielestäni tässä on ristiriita verrattuna nykyiseen vl-oppiin, minkä mukaan syntejä ei saa rukoilulla anteeksi.

        Yksi pohdintaa herättävä juttu on ollut se, että Lutherille saarnasi synnit anteeksi munkki ja se, että luostarimaailma oli Lutherille loppuun asti hyvin tärkeä asia eli hän kannatti luostarielämää? Oliko siis Lutherin mielestä luostarit ne joissa pelastuvat sielut olivat ja ovat..?

        taisi usein puhua jokseenkin halveeraavaan sävyyn esim. munkinkaavuista jne.
        Olen, kuten jo mainitsinkin, joskus lukenut melko paljon Lutherin kirjoja, mutta en kyllä muista, että hän olisi varsinaisesti kannattanut luostarielämää. Onko minulla nyt väärää tietoa?


      • väärästä
        Tuska kirjoitti:

        taisi usein puhua jokseenkin halveeraavaan sävyyn esim. munkinkaavuista jne.
        Olen, kuten jo mainitsinkin, joskus lukenut melko paljon Lutherin kirjoja, mutta en kyllä muista, että hän olisi varsinaisesti kannattanut luostarielämää. Onko minulla nyt väärää tietoa?

        Tiedä häntä onko sinulla väärää tietoa, mutta kun kyse on nyt siitä, että Luther opetti että synnit saa anteeksi rukoilemalla, niin miksi tämä asia sivuutetaan aina kun siitä yrittää keskustella muiden uskovaisten kanssa? Olen oppinut seuroissa ja joiltakin uskovaisilta, että rukoilemalla ei saa anteeksi syntejään kukaan, ei edes vl.
        Toisekseen, mistään Lutherin kirjoituksesta ei löydy kuulema, enkä itsekään ole löytänyt, sitä, että vaaditaan tekemään jonkin ihmisen kautta parannus. Miksi tätä kohtaa ei löydy, kun se kuitenkin on niin merkittävä kohta vanhoillislestadiolaisuutta? Kukaan muu kuin vl-uskoiset eivät ole löytäneet Raamatusta käskyä tunnustaa synnit veljelleen, joka ne saarnaa anteeksi. Ei ainakaan tunnusta löytäneensä suullisen ripin käskyä. Miksi Luther vastusti ripittäytymistä ja miksi vl-uskossa rippi on pakkojuttu, jotta saa syntinsä anteeksi? Saahan syntinsä tunnustaa ja pyytää ne veljeltään anteeksi, mutta kyllä niitä voi sitten Lutherin mukaan anteeksi rukoillakin.

        Eipä näihin kukaan osaa vastata ja jos joku yrittää vastata, niin ne vastaukset ovat jotain asiaan kuulumattomia Raamatunkohtia, joista ei löydy perusteluja asioille. Eikö kukaan muu vl ikinä mieti, että mistä nämä oppimme tulevat, kun Lutherkin sanoi, että rukoilkaa syntejänne anteeksi ja että on täysin vapaaehtoista tehdä salarippiä?


    • Kannatettavaa!

      Voitaisiinko jo välillä vaihtaa levyä?;)
      Aina vaan samat aiheet ja ei-vl:ien pilkkaamista ja loputonta inttämistä.
      Siis: välillä jotakin asiaakin.Ei silti, onhan täällä välillä ollut tosi asiallisiakin aiheita.

      Otettaisiin vaikka Raamatusta jokin kohta ja mietittäisiin sitä ja uskonelämää.Ilman ei-vl:n pilkkaamista.Mutta tosin pilkka kuuluu ei-vl:ien ristin kantamiseen,mitä saavat kärsiä vl-ihmisiltä: se on kylmä tosiasia.

      Mitä mieltä olette tästä: Luther on sanonut näin, että Jumala on sellainen Herra, että Hän se vaan ylentää alennettuja ja alentaa ylpeitä.Että näin Hän jatkuvasti toimii maailmassa.Siis näin; vapaasti käännettynä.Kuinka ymmärrätte tämän?

      ---Mielenkiintoinen kohta etenkin paljon puhutun "vain me" -opin kannalta. Näinhän on että "vain me" opin kannattajat käytännössä ovat ylpeitä muihin nähden. Olen yrittänyt herättää aiheesta keskustelua SRK:ssa mutta tähän asti tuloksetta. Mukavaa kun olet herännyt tärkeään asiaan! :-) Ehkäpä yhdessä saisimme jotain tälle ainaiselle ei-vl:ien pilkkaamiselle, ettemme aina olisi heitä tuomitsemassa ja ylpeilemässä...Kiitos hyvästä aloituksesta! :-))

      • omppu

        Uskon asioita ei voi ajatella järjen kautta.
        Toi oli tosi hyvä alotus!!


      • johannes

        Jos saa parannuksen armon, niin silloin on nöyrtynyt Jumalan edessä. "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Usko voi myös mennä ylpeydestä.

        Usein kuulee sanottavan että: "Minä tulin uskoon"
        Mielestäni se ei ole näin vaan:"Sain parannuksen armon"
        Jumalan käsissä on kaikki, myös uskon asiat. Elämme niin "minä-keskeistä" aikaa, että ihan kuin uskominen olisi omissa käsissä,omien tekojen ansiota!
        Kun säilyttää uskon ja hyvän omantunnon ja saa synnit anteeksi niin mikä voisi olla parempaa.!
        Toivon, että käsityksenne muuttuisi vanhoillislestadiolaisista. Ei ole helppoa olla kenelläkään nöyrä, mutta kilvoitellen, tätä matkaa taivaltaen,taivastoivo mielessä,Jumalaan turvaten. Kaikki ihmiset ovat syntisiä, mutta synnitkin saa uskoa anteeksi. Saihan ryövärikin kaiken anteeksi ristinpuulla.
        Hyvää syksyä kaikille ja kiitos vuodatuksesta:)


    • elämäntarina

      Jos ei muusta jaksa enää kirjoittaa, niin onhan jokaisella oma elämäntarinansa.

      Sitä voisi sitten yhdessä ruotia, missä meni pieleen ja mikä meni nappiin, sekä miten toisin olisi voinut mennä.

      • sirkka

        Kasvoin isossa perheessä maaseudulla. Isäni ei ollut uskovainen mutta ei hän ateistikaan ollut. Äitini teki parannuksen minun ollessani lapsi.

        Kävin äitini ja joidenkin sisarusteni kanssa seuroissa kotikyläni Ry:llä ja toisinaan taloissa. Niistä minulle on jäänyt hyvin lämpimät muistot.

        Muutin nuorena kaupunkiin ja Rauhanyhdistys oli kuin toinen koti. Se oli tuttu ja turvallinen paikka jo isojen seurojen ajoilta. Nuorten elämän täyttivät seurat, kyläilyt ja kesäisin kuljimme isoissakin porukoissa mm. lentopalloa pelaten.

        Aikanaan löytyi "se oikea". Elämä jatkui samoissa merkeissä seuroissa käyden ja myös sunnuntaisin lasten kanssa pyhäkoulussa. Kanssakäyminen muiden nuorten perheiden kanssa oli vilkasta ja rikasta.

        Neljättä lasta odottaessani vuonna 1978 meidät erotettiin Rauhanyhdistyksestä. Niistä olenkin kertonut täällä varmaan joidenkin mielestä jo kyllästymiseen saakka.

        Elämä kuitenkin jatkui, saimme vielä muutaman lapsen lisää. Muutimme joitakin kertoja.

        Olen täällä kirjoittanut korpitaipaleesta, jota on jatkunut jo pitkään. Nettikeskustelu on avannut toivon, että vielä joskus löytyisi isompikin samoin uskovien joukko. Toki näitäkin jo on ja "pikkuseuroja" on muutaman vuoden ajan pidetty vanhimman poikamme toivomuksesta.

        Elämässä on ollut sekä iloja että suruja. Olen monesti miettinyt, miten lastemme elämä olisi mennyt, jos seurat olisivat jatkuneet entisenlaisina ilman hoitokokousaikoja ja hengistä parannuksenteko-opetuksia...

        Toivon, että Raamattua tuntevat kirjoittaisivat tänne!

        Hyvää syksyä kaikille, kirjoittelemisiin!
        Terveisin sirkka


      • immeinen
        sirkka kirjoitti:

        Kasvoin isossa perheessä maaseudulla. Isäni ei ollut uskovainen mutta ei hän ateistikaan ollut. Äitini teki parannuksen minun ollessani lapsi.

        Kävin äitini ja joidenkin sisarusteni kanssa seuroissa kotikyläni Ry:llä ja toisinaan taloissa. Niistä minulle on jäänyt hyvin lämpimät muistot.

        Muutin nuorena kaupunkiin ja Rauhanyhdistys oli kuin toinen koti. Se oli tuttu ja turvallinen paikka jo isojen seurojen ajoilta. Nuorten elämän täyttivät seurat, kyläilyt ja kesäisin kuljimme isoissakin porukoissa mm. lentopalloa pelaten.

        Aikanaan löytyi "se oikea". Elämä jatkui samoissa merkeissä seuroissa käyden ja myös sunnuntaisin lasten kanssa pyhäkoulussa. Kanssakäyminen muiden nuorten perheiden kanssa oli vilkasta ja rikasta.

        Neljättä lasta odottaessani vuonna 1978 meidät erotettiin Rauhanyhdistyksestä. Niistä olenkin kertonut täällä varmaan joidenkin mielestä jo kyllästymiseen saakka.

        Elämä kuitenkin jatkui, saimme vielä muutaman lapsen lisää. Muutimme joitakin kertoja.

        Olen täällä kirjoittanut korpitaipaleesta, jota on jatkunut jo pitkään. Nettikeskustelu on avannut toivon, että vielä joskus löytyisi isompikin samoin uskovien joukko. Toki näitäkin jo on ja "pikkuseuroja" on muutaman vuoden ajan pidetty vanhimman poikamme toivomuksesta.

        Elämässä on ollut sekä iloja että suruja. Olen monesti miettinyt, miten lastemme elämä olisi mennyt, jos seurat olisivat jatkuneet entisenlaisina ilman hoitokokousaikoja ja hengistä parannuksenteko-opetuksia...

        Toivon, että Raamattua tuntevat kirjoittaisivat tänne!

        Hyvää syksyä kaikille, kirjoittelemisiin!
        Terveisin sirkka

        Miten niin erotettiin??


      • Ystävä!
        sirkka kirjoitti:

        Kasvoin isossa perheessä maaseudulla. Isäni ei ollut uskovainen mutta ei hän ateistikaan ollut. Äitini teki parannuksen minun ollessani lapsi.

        Kävin äitini ja joidenkin sisarusteni kanssa seuroissa kotikyläni Ry:llä ja toisinaan taloissa. Niistä minulle on jäänyt hyvin lämpimät muistot.

        Muutin nuorena kaupunkiin ja Rauhanyhdistys oli kuin toinen koti. Se oli tuttu ja turvallinen paikka jo isojen seurojen ajoilta. Nuorten elämän täyttivät seurat, kyläilyt ja kesäisin kuljimme isoissakin porukoissa mm. lentopalloa pelaten.

        Aikanaan löytyi "se oikea". Elämä jatkui samoissa merkeissä seuroissa käyden ja myös sunnuntaisin lasten kanssa pyhäkoulussa. Kanssakäyminen muiden nuorten perheiden kanssa oli vilkasta ja rikasta.

        Neljättä lasta odottaessani vuonna 1978 meidät erotettiin Rauhanyhdistyksestä. Niistä olenkin kertonut täällä varmaan joidenkin mielestä jo kyllästymiseen saakka.

        Elämä kuitenkin jatkui, saimme vielä muutaman lapsen lisää. Muutimme joitakin kertoja.

        Olen täällä kirjoittanut korpitaipaleesta, jota on jatkunut jo pitkään. Nettikeskustelu on avannut toivon, että vielä joskus löytyisi isompikin samoin uskovien joukko. Toki näitäkin jo on ja "pikkuseuroja" on muutaman vuoden ajan pidetty vanhimman poikamme toivomuksesta.

        Elämässä on ollut sekä iloja että suruja. Olen monesti miettinyt, miten lastemme elämä olisi mennyt, jos seurat olisivat jatkuneet entisenlaisina ilman hoitokokousaikoja ja hengistä parannuksenteko-opetuksia...

        Toivon, että Raamattua tuntevat kirjoittaisivat tänne!

        Hyvää syksyä kaikille, kirjoittelemisiin!
        Terveisin sirkka

        En ole elänyt hoitokokousten aikoihin, mutta luulen että se oikein Jumalan sana ja oikeimmat saarnat olivat ennen noita hoitoja. Nykyään on kuulema väärää henkeä monessa seurakunnassa ja liikaa lakihenkeä. Siksi toivoisn pääseväni joskus aikamatkalle 1950-luvun seuroihin:)


      • elämäntarina
        sirkka kirjoitti:

        Kasvoin isossa perheessä maaseudulla. Isäni ei ollut uskovainen mutta ei hän ateistikaan ollut. Äitini teki parannuksen minun ollessani lapsi.

        Kävin äitini ja joidenkin sisarusteni kanssa seuroissa kotikyläni Ry:llä ja toisinaan taloissa. Niistä minulle on jäänyt hyvin lämpimät muistot.

        Muutin nuorena kaupunkiin ja Rauhanyhdistys oli kuin toinen koti. Se oli tuttu ja turvallinen paikka jo isojen seurojen ajoilta. Nuorten elämän täyttivät seurat, kyläilyt ja kesäisin kuljimme isoissakin porukoissa mm. lentopalloa pelaten.

        Aikanaan löytyi "se oikea". Elämä jatkui samoissa merkeissä seuroissa käyden ja myös sunnuntaisin lasten kanssa pyhäkoulussa. Kanssakäyminen muiden nuorten perheiden kanssa oli vilkasta ja rikasta.

        Neljättä lasta odottaessani vuonna 1978 meidät erotettiin Rauhanyhdistyksestä. Niistä olenkin kertonut täällä varmaan joidenkin mielestä jo kyllästymiseen saakka.

        Elämä kuitenkin jatkui, saimme vielä muutaman lapsen lisää. Muutimme joitakin kertoja.

        Olen täällä kirjoittanut korpitaipaleesta, jota on jatkunut jo pitkään. Nettikeskustelu on avannut toivon, että vielä joskus löytyisi isompikin samoin uskovien joukko. Toki näitäkin jo on ja "pikkuseuroja" on muutaman vuoden ajan pidetty vanhimman poikamme toivomuksesta.

        Elämässä on ollut sekä iloja että suruja. Olen monesti miettinyt, miten lastemme elämä olisi mennyt, jos seurat olisivat jatkuneet entisenlaisina ilman hoitokokousaikoja ja hengistä parannuksenteko-opetuksia...

        Toivon, että Raamattua tuntevat kirjoittaisivat tänne!

        Hyvää syksyä kaikille, kirjoittelemisiin!
        Terveisin sirkka

        Tämä oli hyvä kertomus. Lisää vaan tällaisia kirjoituksia.
        Täällä on varmasti monia muitakin hyviä kirjoittajia, eikä tarvitse olla hyväkään, sillä omaa elämäntarinaa ei tarvitse keksiä, vaan se tulee ihan kuin itsestään.

        Toki on hyvä vähän muunnella, jottei heti tunnistaisi, kenestä vois olla kysymys..

        Sinulla on ollut muuten hyvin, mutta että jouduit erotetuksi.
        No, se oli sen aikainen tapa, eihän enää ole sillä tavalla. Kovin vähästä ei nykyään eroteta. Saa olla melkoinen julkisynti, että nykypäivinä erotettaisiin, tai sitten ihmiset ovat viisastuneet, eivätkä tuo ulospäin seurakunnan tietoon vikojaan, joten ne eivät tulekkaan tietoon.
        Jokainen, joka on lähtenyt seurakunnasta nykyään, on tehnyt sen omasta aloitteestaan.

        Yleensä nämä lähtijät ovat olleet niitä, jotka ovat ottaneet uskottoman puolison tai menneet uudestaan naimisiin erottuuan siitä ensimmäisestä.


      • sirkka
        Ystävä! kirjoitti:

        En ole elänyt hoitokokousten aikoihin, mutta luulen että se oikein Jumalan sana ja oikeimmat saarnat olivat ennen noita hoitoja. Nykyään on kuulema väärää henkeä monessa seurakunnassa ja liikaa lakihenkeä. Siksi toivoisn pääseväni joskus aikamatkalle 1950-luvun seuroihin:)

        Muistan monta puhujaa, jotka selittivät Raamattua niin että sen ymmärsi. Vanhat tapasivat sanoa, että "aamenta vastasi".

        Suviseuroja radiosta kuunnellessani saarnat olivat jotenkin keskenään samankaltaisia. Uskomisesta kyllä puhuttiin mutta Raamattua ei juuri selitetty. Kaikkia saarnoja ei ollut mahdollista kuunnella.

        Lopun ajoista on ennustettu, että myllynkivi vaikenee ja jauhajat ovat joutilaina ja että siionintyttäret vaikenevat.

        Ps.Minä odottelen myös elämäntarinakirjoituksia, hyvä idea!


      • sirkka
        immeinen kirjoitti:

        Miten niin erotettiin??

        lyhyesti: En mennyt järjestettyihin hoitokokouksiin, koska kyseessä oli väärä oppi.

        Parannus tehdään vain ja ainoastaan synnistä, joilla on oma nimensä. Siis ei niin, että joku väärä henki aiheuttaa syntiä ja hengistä tehtäisiin parannus. Raamattu ei näin opeta.

        Mistään varsinaisesta synnistä minua ei syytetty, paitsi olin pahoitellut vanhojen siioninlaulujen poispanemisia, mikä tuomittiin "väärähenkisyytenä".

        Lisäksi kuulun avioliiton kautta erääseen noina aikoina "syytettyyn sukuun", jonka jo tuolloin edesmenneen, minulle tuntemattomaksi jääneen henkilön "henkien" levinneisyyttä olisi kartoitettu.

        (Jos väärien henkien aiheuttamista synneistä puhutaan, voi kysyä, mikähän synti mahtaisi sitten olla "oikeasta hengestä" ...)


      • sirkka
        elämäntarina kirjoitti:

        Tämä oli hyvä kertomus. Lisää vaan tällaisia kirjoituksia.
        Täällä on varmasti monia muitakin hyviä kirjoittajia, eikä tarvitse olla hyväkään, sillä omaa elämäntarinaa ei tarvitse keksiä, vaan se tulee ihan kuin itsestään.

        Toki on hyvä vähän muunnella, jottei heti tunnistaisi, kenestä vois olla kysymys..

        Sinulla on ollut muuten hyvin, mutta että jouduit erotetuksi.
        No, se oli sen aikainen tapa, eihän enää ole sillä tavalla. Kovin vähästä ei nykyään eroteta. Saa olla melkoinen julkisynti, että nykypäivinä erotettaisiin, tai sitten ihmiset ovat viisastuneet, eivätkä tuo ulospäin seurakunnan tietoon vikojaan, joten ne eivät tulekkaan tietoon.
        Jokainen, joka on lähtenyt seurakunnasta nykyään, on tehnyt sen omasta aloitteestaan.

        Yleensä nämä lähtijät ovat olleet niitä, jotka ovat ottaneet uskottoman puolison tai menneet uudestaan naimisiin erottuuan siitä ensimmäisestä.

        Raamattu opettaakin neuvomaan veljeään, joka on langennut syntiin. Sen tulee tapahtua rakkaudella "kahden kesken yksinänsä" jne.

        Ei ole oikein elää synnissä kuitenkin uskovaista teeskennellen. Hoitokokousvuosina ei kuitenkaan tarvinnut edes olla kyse "synnissä elämisestä" vaan uuden opetuksen tuomisesta rauhanyhdistyksille kautta maailman.

        Jumalansana on ja pysyy. Tosin sitä uusien raamatunkäännösten myötä on muuteltukin.

        Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2040
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1716
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      9
      1375
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1180
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1173
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1026
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      950
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      942
    Aihe