Haluan vaan sanoa kaikille että arvostakaa lemmikeitänne niin kauan kuin ne teillä on.. Itse menetin tänään 1v kissanpentuni kun se jäi auton alle.. Sanokaa mitä sanotte mutta mä oon todella itkenyt sen takia.. Enkä ole mikään lapsi enää,18v.. Se kissa oli mulle kuin perheenjäsen,ystävä. Arvostakaa lemmikeitänne, huomenna teillä ei niitä välttämättä enää ole..
Arvostakaa eläimiänne
Särkynyt enkeli
13412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi sinua ressukkaa..tiedän, että sinusta tuntuu tosi pahalta..Menetin itse 11-vuotiaan rakkaan kissani puolitoista vuotta sitten, se oli aivan hirveää:( Vasta nyt osaan ajatella kissaani niin, etten ala heti itkemään..ja olen 31v, joten ei iällä ole mitään tekemistä asian kanssa..
Sinulla on varmasti tosi paha olla ja lohduttavia sanoja ei tähän suureen suruusi löydy..Kisusi oli kuitenkin onnellinen sen aikaa, kuin sinulla oli ja tietää, että rakastat ja kaipaat sitä suunnattomasti.
Anna itsesi surra, sinulla on siihen oikeus. Joskus vielä voit muistella kissaasi hymyssä suin, vaikket nyt sitä uskoisikaan..
Voimia sinulle!
Kiitos osanotosta.. Juuh, eihän se iästä kiinni ole, jos lemmikkiään rakastaa niin kyllä sen kuolemaa suree.. Sait noilla kauniilla sanoillas kyyneleet vuotamaan mun silmistä uudelleen.. Ehkä tää tästä..kai.
Kyllä sä selviät tästä ihan varmasti.Itselläni meni ensimmäiset päivät täysin shokissa ja itkeskellen, kyyneleet tulivat silmiini vielä kuukausienkin jälkeen, kun kisustani tuli puhetta..se oli kuin perheenjäsen; vaikka poikaystävät vaihtuivat, kissani oli aina minulla.
Yritä saada nukuttua, kissallasi on hyvä olla.
Niih pitää kai ajatella niin etten olis voinut tehdä kissan hyväksi mitään.. En olis voinut pitää sitä sisällä pelkästään koska se kärsi selvästi jos ei päässyt ulos ja valjaissa ei suostunut olemaan. Se oli luotu liikkumaan vapaana.. Heijastinkaulapanta oli mutta ei auttanut.. Ainakin mä voin hyvällä omallatunnolla sanoa että sen kissan oli hyvä olla mun luona. Se nautti siitä lyhyestä elämästään mikä sillä oli.. Tein kaikkeni sen eläimen eteen ja mä rakastin sitä ja se rakasti mua.. Hyvä elämä kissalla mutta vaan niin lyhyt..
Katsopa tuo linkki "Sateenkaarisilta"
Sai kyyneleet valumaan vielä enemmän mutta tuli kuitenkin jotenkin parempi olo.. Nyt yritän mennä nukkumaan! Kiitos sulle..tuesta.
Siitä on yli puoli vuotta mutta edelleen surettaa :(
Sillä oli pari viikkoa sitten syntymäpäivä ja alkoi ihan itkettää.
Mä jos kuka tiedän tällä hetkellä mitä on menettää rakas lemmikki.. Otan osaa..
n.3 vuotta sitte jouduin auttaan kissa emoa ensimmäisessä synnytyksessä. Vappu-Kissa ei jaksanut neljättä tai viidettä pentuaan purra napanuoraa poikki niin jouduin katkaseen sen saksilla.
Kissanpoika oli vain liian heikko joten se kuoli parin päivän päästä.
Yritin parhaani.
mutta se ei riittänyt.
Vappu-kissamme on nyt leikattu että se ei voi saada enempää pentuja.
Jotenki se tuntu niin hyvältä auttaa pientä eläintä maailmaan.
Itse kävin lopettamassa oman lemmikkini melkein kolme vuotta sitten. Lopettamisen syynä oli takaraajojen halvaus, suoliston pettäminen, parantumattomat vuotavat haavat ja luultavasi oli myös sisäisiä vaivoja. Eläin oli hyvin hyvin vanha ja lääkäri oli antanut elinaikaa 2-3 päivää. Armollisinta oli siinä tilanteessa lopettaminen. Olin tuota hetkeä vitkutellut, koska elätin vielä toivoa, että kyllä se siitä vielä tokenee. Mutta kun se alkoi ulostaa verta, en enää halunnut pitää sitä turhassa kärsimyksessä.
Ja vieläkin itkettää, vaikka tiedän, että tein oikein :( Kyseessä kuitenkin oli eläin, joka oli astunut elämääni ennen teini-ikää ja ollut rinnallani, kun kasvoin aikuiseksi. Itkettää se, miten hyvin se ressukka tiesi, että nyt on aika, niin rauhallisesti otti lääkärireissun ja ennen nukutusta antoi vielä viimeisen pusun huulille.
Ja nyt itken töissä ja asiakkaat kattelee..
Tosi surullista.. On se jos eläin on vierellä vuosia ni varmasti vaikeeta luopua, mutta tosiaankin teit ihan oikein kun päästit eläimen kärsimyksistään. (Joku fiksu ihminen on joskus sanonut että:"Osa lemmikkinsä rakastamista on se että osaa luopua silloin kun on pakko). Mulla ei kissa ehtinyt olla kuin yhden kesän mun kanssa, mutta kuitenkin ehdin kiintyä siihen. Ja se oli kaikenlisäks niin nuori kissa kun se kuoli, 1v... Mut sait kirjotuksellas kyyneleet mun silmiin..
Jos et viel käyny ni käy lukemas toi linkki minkä joku anto mulle tos, toi:www.petloss.com/rbfinn.htm
Mulla on koira, 2 marsua ja kaloja ja kaikki (no ehkä kalat ei niin paljoo) on mulle tosi tärkeitä, kuin perheenjäseniä ja eilen sain tietää et meiän 4-vuotiaalla marsulla voi olla kasvaimia tai syöpä. :( Ja märakastan sitä ihan mahottomasti. Mä en haluu ees ajatella, et joku mun lemmikeistä kuolis. Oli se sit kala tai koira, kaikki ne on kuitenkin perheenjäseniä... :)