Tarinani on seuraava. Seurustelin tosi passiivisen naisen kanssa. Hän väitti aina olevansa tosissaan kanssani, mutta käyttäytyi jotenkin siihen malliin kuin ei olisi ollut tyytyväinen elämäänsä ja tämä häiritsi minua. En saanut häntä kotoa yksinkertaisesti mihinkään. Ei lenkille, ei elokuviin ja ostoksille lähtökin oli tuskan takana. Nyt hän löysi toisen naisen ja meille tuli ero. Olen olosuhteiden pakosta yhteydessä häneen jatkuvasti ja huomaan hänen käyttäytymisensä muuttuneen täysin. Hän menee kuin tuli hännän alla tämän uuden kanssa. Hämmentää että miten eri tavalla me ihmiset vaikutamme toisiimme. Mitä pitää tehdä että toisen saa liikkeelle vai onko ero oikeampi ratkaisu kuin yrittää muuttaa toista juuru siinä olevassa suhteessa?
Elämisen vaikeus
seurustelusta pitävä
61027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et kai tosissasi luule voivasi " muuttaa toista " ?? Ehkäpä ongelma olikin sinussa itsessäsi. Jospa harkitsisitkin ensin muuttumista sinussa itsessäsi ? Sehän se kait on kaiken alku ja juuri.
Mikä vika sun mielestä mussa sitten vois olla, jos toinen passivoituu ihan sohvaperunaksi?
tarvitse. Ei se tarkoita, että kummassakaan osapuolessa olisi vikaa, vaikka kaksi ihmistä eivät toisilleen sopisikaan. Se tarkoittaa ihan vaan pelkästään sitä, että ette sovi toisillenne:)
Nou worries, kyllä sä sen oman duracel-pupus löydät!:D
Joskus silloin "ennen vanhaan" kun seurustelin vielä poikien kanssa menohalut oli mulla nollassa. Näissä mies-nainen suhteissa partneri vain imi minusta kaiken energian joten en jaksanut oikein mitään. Jos olisin jatkanut tuota itseäni tyydyttömätöntä suhdetta, en olisi huomannut edes oikeaa elämää. Ei vain huvittanut mennä minnekään ihmisen kanssa josta en saanut mitään. Tuntui että kuihdun. Pojat olivat hyvejä tyyppejä, mutta kun ei vaan iskenyt niin ei. Nyt elän naisen kanssa tunnen eläväni ja saan vihdoin elämästä paljon!!!:-)Pitää vain löytä se oikea, oli se sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
se vaan on..
Valitettavasti, jonkun kaa synkkaa ja toisen kaa vajoon murheen syövereihin ja masentuu..
Ei kannata ottaa jutusta itseensä - hän vaan ei ollu Sulle se oikea ja ero oli just hyvä ratkaisu
joskus elämä on espoosta, mutta lamaa seuraa aina nousukausi:)