Tää oli tuolla masennusosiossa mutta tuli mieleen että täällähän voi pyöriä enemmän eroahdistuneita ihmisiä.
Tein sitten niin tyhmästi että rupesin seurustelemaan miehen kanssa joka erosi avoliitosta kesän alussa. Jotain kymmenen vuotta se sen exänsä kanssa heilui ja hänen, perheensä ja ystäviensä mukaan ei mikään kauheen kiva tyyppi tää exä. Ei pitänyt kämpästä huolta vaikka istui kaiket päivät himassa. Ei pitänyt lapsista huolta, miehen hommia noi. Pettämistä jne. Rahat kyllä kelpas. Lapsia 2 tosta avoliitosta. Muija teki aloitteen lähtöön ja pyöritti siinä vielä jotain toista miestä samalla. Mies oli sitä mieltä että aivan sama vaikka erottaisiin kun ei ole exää rakastanut ainakaan vuoteen.
Erosta meni aikaa yli pari kuukautta ja sitten hirveellä ryminällä lähti tää meidän juttu etenemään. Mies oli todella innoissaan musta ja sanoi melko pian rakastuneensakkin. Ja koska vietin sen luona tosi paljon aikaa, tuli puhetta siitä että jos muuttaisin sen luokse. Varmistelin asiaa monta kertaa että onko se ny ihan varma asiasta ja oli se sitten nii-in rakastunut ja niiiin varma kun ei oo koskaan ollu niin hyvä olla kun mun kanssa jne. No, mä olin tietysti samaa mieltä. En ole vuosiin jos millonkaan ollut niin rakastunut enkä koskaan yhtä varma kenestäkään. Ja aina halunnut asua itsekseni. Mutta nyt tuntu että nyt löyty se sielunkumppani. Tää olis nyt tässä. Sitten sille iski kai jokin eroahdistus. Jotain varmaan epäonnistumiseen ja huonommuuden tunteeseen liittyvää. Hän kokee kai olevansa vastuussa ihan kaikkien hyvinvoinnista. Mun paha mieli oli sille elämää suurempi järkytys ja lapsen itku tai kiukuttelu oli ihan maailman loppu. Kauhee stressi lasten hyvinvoinnista jne. Kun exän kanssakin vaan joutui riitelemään kokoajan ja hän halusi että tulis toimeen lasten vuoksi.
Viimeaikoina se on ruvennu puhumaan siitä kuinka pelkää että masentuu ja että mitä jos ei jaksakaan ja mitä jos tulee ihan tunteettomaksi. Nyt sitten tilanne on se että pari viikkoa sitten sanoi rakastavansa tosi tosi paljon ja uskoi kaiken meneveän hyvin ajan kanssa ja nyt sitten ei kuulemma tunne enää mitään ketään muita kohtaan kun lapsia. Ei rakasta ja haluaa olla yksin. Tosi itkuinenkin se on ollu ja puhuu ettei mikään tunnu miltään ja on tyhjä olo eikä millään ole mitään väliä. Vain lapset.
Multa tietysti on nyt menny kämppä alta, tai se pitää kohta saada tyhjäksi ja majailen siellä sen aikaa kun voin. Niin että mitä helvettiä? Voiko tunteet kadota noin vaan? Vai olinko koskaan mitään hänelle ollutkaan? Sentään oltiin tavattu molempien vanhemmat ja sisarukset ja kaikkea. Puhuttu tulevaisuudesta, että mitä siltä haluaa ja mitä suhteelta haluaa ja kaikki ollu niin selvää, että hitto tässä on tää ihminen kenen kanssa voisin elää lopun elämääni. Ja nyt ei mitään?! Silti se tässä yks yö halusi jutella mun kanssa puhelimessa ja puhui itkuisella äänellä siitä että kukaan muu ei välitä kun minä ja helpottaa vaan kun kuulee mun äänen ja ehkä nukahtaa kun kuuntelee mun ääntä ja menee nukkumaan siihen kohtaan missä minä nukuin viime yön. Ja sitäkin sanoi että olisi halunnut sen jatkuvan mitä meillä oli. Mutta kun sanoin että olen tässä, hän sanoi että hänen täytyy ensin selvittää asiat. Ja olin puhelimessa niin kauan kunnes kuulin että se kuorsasi. Sitten taas seuraavana päivänä. "En tunne mitään ketään kohtaan, mikään ei tunnu miltään, ei ole mitään"
Oon aika hajalla. Mulle kaikki oli niin selvää. Oon lisäksi itkenyt niitä lapsia kun oon vähän kiintynyt niihin, etenkin siihen nuorimmaiseen. Mulle tulee ikävä sitä kuinka ne aina juoksi mun syliin kun tulin kotiin ja kuinka se pienimmäinen silitti mun hiuksia ja kasvoja mun sylissä ja napitti mun silmiin ihan nenä nenässä kiinni ja höpötti hassuja ja toisteli mun nimeä. Tää kaikki voi olla haitaksi niillekkin?
Ensiksi olin hänen hyvinvointinsa takia huolissani ja hajalla ja nyt heräsin huomaamaan että munkin tilanne on ihan vitun perseestä ja oon sitten seuraavaksi pari päivää vaan itkenyt sitä mun pahaa oloa. Hitto...heräsin tänä aamunakin ahdistuneen yön jälkeen ekana ajatuksena muuttolaatikoiden keskeltä että voi kun ei tarttisi täältä lähteä, kun kaikki muu on ihan sekaisin. Olisi edes jotain turvaa, kun olisi vaan voinut pitää tän kämpän, mutta uusi vuokrasopimus on jo tehty. On kun ei osaisi vieläkään käsittää mitä on tapahtunut ja miksi ja kenen syytä ja oliko tämä väistämätöntä vai olisiko asiat mennyt paremmin jos ei olisi kiirehditty? En tajua mistään mitään. Kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Oonko ollut vaan jokin lohduttaja? Oonko todellakin nyt vaan ilmaa?
Tää kirjotuskin on ihan perseestä. En saa siitä itekään selvää. Vittu et oon ollu tyhmä...
Eroahdistus tai joku
18
2268
Vastaukset
- näin on
Eroprosessi on kesken miehellä. Psykologinen ero saattaa kestää kauankin. Aluksi tulee kieltäminen. Silloin ehkä turruttaa surun tunteen, joka eroon kuitenkin kuuluu. Vaikka eroa halusikin niin kyllä sitä suree, tulee epäonnistumisen tunteet jne. Tulee syyllisyys. Tunneskaala on laaja ja menee ylös-alas. Mies tarvitsee nyt aikaa. Vasta sitten hän voi aloittaa "uuden elämän". Voi olla, että olet ollut tuo mainitsemasi lohduttaja. Mutta voi olla muutakin. Sen vain aika näyttää. Voimia! Äläkä syytä itseäsi. Et ole tyhmä. Sinulla on tunteet ja joskus ne vain vie. Ole onnellinen, että kykenet tuntemaan.
- v*tun idiootti
Joo nyt todellakin ne tunteet vei..tosi typerää multa. En oo ikinä tehnyt mitään vastaavaa. Aina yrittänyt pitää järjen mukana ja varmistaa selustankin jollain tavalla. Nyt en käsitä mitä tapahtui. Ehkä tälläkin on joku tarkoitus...Mäkin oon semmonen pyhimys olevinani tai jotain, kun omasta, tosi syvältä olevasta tilanteesta huolimatta oon murehtinut senkin pahaa oloa. Miksi ei vaan vois olla joku syväjäädytetty narttu. Tunteet on perseestä.
- Totuus tekee kipeää
Ei todellakaan olisi pitänyt alkaan oleen miehen kanssa, jos erosta noin vähän aikaa. Huh huh..Itse just eronnut 4 kuukautta sitten ja säheltänyt heti kans kaikki pieleen naisten kanssa. Onneksi nyt ei mitään noin pitkälle mennyttä virhettä tullut sentäänsä tehtyä.
Tossahan on noi muksutkin vielä jaloissa. Ei hyvältä näytä, nyt otat itseäsi kiinni niskasta ja lähdet pois ja jatkat sitä normaalia elämääsi mikä sulla oli ennen tuota. Mies haikailee usko pois, entisensä perään ja sen muijan ei tarvis kuin napsauttaa niin äijä olis sen luona ja sä tukihenkilönä saisit jäädä. Raadollista, mut näin se menee.- V*tun idiootti
Pakkasin jo omat kamani sieltä miehen kämpästä siihen edelliseen jossa vuokrasopimus päättyy ihan just. Saas nähdä minne sieltä pääsen.
Niin olihan mua varoiteltu mutta ne jutut sitten unohtui kun se itse oli olevinaan niin satavarma asiasta. Tyhmä minä. Ehkä tää tästä normalisoituu jossain vaiheessa. Oon kuitenkin aina pudonnut jaloilleni monestakin asiasta. Onneksi on hitosti ystäviä. En kyllä käsitä miten joku voisi haikailla vielä ihmisen perään joka on kohdellu sua niin törkeellä tavalla. Itselläni tulee aina jossain vaiheessa mitta täyteen ja sitten ei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia tulla enää yrittämään minkäänlaista uudelleenlämmittelyä. Haluan että elämä olis enimmäkseen onnellista. Sillon ei ole järkeä roikkua ihmisessä joka tekee sulle enimmäkseen pahaa. - se tulee
meneen. hankkiudu äkkiä siitä ukosta eroon...
- opettaa
V*tun idiootti kirjoitti:
Pakkasin jo omat kamani sieltä miehen kämpästä siihen edelliseen jossa vuokrasopimus päättyy ihan just. Saas nähdä minne sieltä pääsen.
Niin olihan mua varoiteltu mutta ne jutut sitten unohtui kun se itse oli olevinaan niin satavarma asiasta. Tyhmä minä. Ehkä tää tästä normalisoituu jossain vaiheessa. Oon kuitenkin aina pudonnut jaloilleni monestakin asiasta. Onneksi on hitosti ystäviä. En kyllä käsitä miten joku voisi haikailla vielä ihmisen perään joka on kohdellu sua niin törkeellä tavalla. Itselläni tulee aina jossain vaiheessa mitta täyteen ja sitten ei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia tulla enää yrittämään minkäänlaista uudelleenlämmittelyä. Haluan että elämä olis enimmäkseen onnellista. Sillon ei ole järkeä roikkua ihmisessä joka tekee sulle enimmäkseen pahaa.tuttu juttu. Ei ole todellakaan kiva tunne tajuta olleensa hyväksi käytetty, eikä yhtäkkiä minkään arvoinen. Anteeksi antoa on kai turha anoa, miksi pitäisi. Kerran petetty ei unohda.
Osta ne kengät, ehkä pari uutta vaatettakin, katso ympärillesi, tajua että olet paljon parempaa ansainnut.
Äläkä enää koskaan ala mihinkään vasta eronneen kanssa. Kenenkään ei pitäisi.
- aivan..
samalta kuin yhelle kaverille kävi. Akka lähti ja mies rakastui palavasti ensimmäiseen häneen vilkaisseeseen "naiseen". Saa nähä kuinka käy kun arki astelee ovesta. Siinä kuviossa on aika monta tekijää. Toivon parasta, mutta ei se hyvältä näytä.
- hengissäselvinnyt
Helpotusta on tulossa kun olet jonkin aikaa asunut itseksesi. Kesityt vain arkirutiineihin, muista tavata ystäviäsi JA puhua muustakin kuin erosta ja siitä ukosta. Siis mielummin yritä löytää joku yhteisö / kaveri kenen kanssa voit keskittyä aivan muuhun. Nyt ahdistaa, mutta helpotus on tulossa. Luota siihen.
- itsessä on turva lopulta
on hyvä oppia elämään ensin eron jälkeen sillä silloin tutustuu itseensä vaikka kova koulu se onkin mutta kannattaa!
- v*tun idiootti
itsessä on turva lopulta kirjoitti:
on hyvä oppia elämään ensin eron jälkeen sillä silloin tutustuu itseensä vaikka kova koulu se onkin mutta kannattaa!
Mä olen asunut ja elellyt enemmän ja vähemmän itsekseni jo n.viitisen vuotta. Mun pää on aika selvä ja jos se menee joskus sekasin niin osaan jotenkin automaattisesti ravistaa itteni hereille melko piankin. Tavallaan perusasiat elämän realiteeteistä ja kupruista selvillä, vaikka tässä tapauksessa olinkin aivan liian lyhytnäköinen. Se oli vaan niin häikäisevän hyvää että epäilinkin vähän että voiko olla totta...tai enemmänkin, että uskomatonta että mulle vihdoin tuli eteen jotain tämmöstä ja sivuutin sen epäilyn sitten jossain vaiheessa, kun se niin vakuutteli ettei katoa minnekään...ja eihän se sitten ollutkaan totta...Kuitenkin, hän ei vissiin ole itsekseen kauheesti ollut. En kai osannut ajatella että meillä on monista samankaltaisuuksista huolimatta se ero, että se ei välttämättä tiedäkään vielä yhtään mitä haluaa, kun mä taas olen siinä pisteessä että on jonkinverran käsitystä. Halusin hänet ja semmosen suhteen ja elämän mitä hänen kanssa olisi voinut olla. Olisi varmasti toteutunut jos ei olisi kaikkia näitä ongelmia. Ja aivan paska ajoitus. Niin hirveetä kun ajattelee että hänellä oli samoja ajatuksia, mutta nyt ne on vaan kadonnut. Miten voi olla...voi paska... noh, eteenpäin taas. Kai tää joskus helpottaa. Meen vaikka ostamaan kengät tai jotain =/
- sähkö
v*tun idiootti kirjoitti:
Mä olen asunut ja elellyt enemmän ja vähemmän itsekseni jo n.viitisen vuotta. Mun pää on aika selvä ja jos se menee joskus sekasin niin osaan jotenkin automaattisesti ravistaa itteni hereille melko piankin. Tavallaan perusasiat elämän realiteeteistä ja kupruista selvillä, vaikka tässä tapauksessa olinkin aivan liian lyhytnäköinen. Se oli vaan niin häikäisevän hyvää että epäilinkin vähän että voiko olla totta...tai enemmänkin, että uskomatonta että mulle vihdoin tuli eteen jotain tämmöstä ja sivuutin sen epäilyn sitten jossain vaiheessa, kun se niin vakuutteli ettei katoa minnekään...ja eihän se sitten ollutkaan totta...Kuitenkin, hän ei vissiin ole itsekseen kauheesti ollut. En kai osannut ajatella että meillä on monista samankaltaisuuksista huolimatta se ero, että se ei välttämättä tiedäkään vielä yhtään mitä haluaa, kun mä taas olen siinä pisteessä että on jonkinverran käsitystä. Halusin hänet ja semmosen suhteen ja elämän mitä hänen kanssa olisi voinut olla. Olisi varmasti toteutunut jos ei olisi kaikkia näitä ongelmia. Ja aivan paska ajoitus. Niin hirveetä kun ajattelee että hänellä oli samoja ajatuksia, mutta nyt ne on vaan kadonnut. Miten voi olla...voi paska... noh, eteenpäin taas. Kai tää joskus helpottaa. Meen vaikka ostamaan kengät tai jotain =/
... on ihan hyvä ajatus. Ja kaikkea muutakin hyvää voi kokeilla itsensä hemmottelemiseksi.
Vaikutat kyllä tosi järkevältä ja hei... onneksi et ole "syväjäädytetty narttu" koska tässä maailmassa tarvitaan ihmisiä jotka uskaltaa tuntea ja ottaa riskejä ja kun menee karille niin ei syytä koko maailmaa ja vajoa itsesääliin vaan puree hammasta että prkl...
Ja olet ollut olkapää nyt yhdellä itseensä vajonneelle, eikä sekään huono ole. Hän ei selviä niin vähällä kuin sinä, joten ehkä voit jopa antaa hänelle anteeksi - jossain vaiheessa. Ei jaettu myötätunto tai rakkaus vähennä itsestä mitään, vaan lisää. - v*tun idiootti
sähkö kirjoitti:
... on ihan hyvä ajatus. Ja kaikkea muutakin hyvää voi kokeilla itsensä hemmottelemiseksi.
Vaikutat kyllä tosi järkevältä ja hei... onneksi et ole "syväjäädytetty narttu" koska tässä maailmassa tarvitaan ihmisiä jotka uskaltaa tuntea ja ottaa riskejä ja kun menee karille niin ei syytä koko maailmaa ja vajoa itsesääliin vaan puree hammasta että prkl...
Ja olet ollut olkapää nyt yhdellä itseensä vajonneelle, eikä sekään huono ole. Hän ei selviä niin vähällä kuin sinä, joten ehkä voit jopa antaa hänelle anteeksi - jossain vaiheessa. Ei jaettu myötätunto tai rakkaus vähennä itsestä mitään, vaan lisää.Kiitos vaan...yritän olla järkevä, vaihtelevin tuloksin. Myötätunnon järkevyydestä en ole niin varma. Joskus tulee mieleen että olenko liian anteeksiantavainen ja myötätuntoinen, kun muut puhuu että jos heille olisi käynyt noin, olis raivostunut ja vaikka kuristanu tyypin tai jotain. Mutta jos toinen itkee siinä sun edessä kertoessaan asioita, ei heti tuu mieleen monottaminen. Oon kai ollut niin rakastunut että ajattelin että mitä vaan kunhan sulla on hyvä olla. Mä olen suurimman osan aikaa surru sen pahaa oloa ja unohtanu itteni. Nyt vasta heräsin ajattelemaan itteeni. Ja oon kyllä nyt vihainenkin, mutta en siksi että se päätti haluta olla yksin, vaan siksi että sen "haahuilun" takia jäin ilman asuntoa. Eikä se ole ollut kovinkaan avulias asioiden suhteen. Ehkä sillä voi olla pahempikin olla kun mulla, mutta sillä on sentään asunto...En mä tiedä...pelottaa vaan miten tää vaikuttaa muhun jatkossa. Käsittelemättä jääneet asiat kun toinen on niin sekaisin ettei oikeen puhu kenellekään. Mulla kun ei ole ollut niin ruusuista aikasempaakaan noitten miesten suhteen ja nyt kun uskalsin luottaa, kävi näin. Onneksi on noita ystäviä. Ja oon kyllä ton suhteen kautta tutustunut ihan uuteenkin aivan ihanaan ihmiseen. Ei ole mennyt päivääkään ettei joku olis ollu huolissaan. Kundit on ny soitellu aamuin ja illoin ja yrittäny piristää. Tääkin aamu meni herätessä semmoseen "ei mitään väliä vaikken nousisikaan" tunteeseen ja sitten kaveri soitti ja taas jokin mussa liikahti. Hetken parkumisen jälkeen sain revittyä itseni ylös ja lähdin töihin. Olisin kai muutenkin noussut ylös. Mä en halua rypeä missään pahoissa tunnelmissa. Niistä on vaan pakko nousta. Ei joo oo tosissaan mikään ihana tunne huomata että et olekaan ollut mitään. Miten ihmeessä se sitten edes halusi että muuttaisin sen luokse? En kai tuu koskaan saamaan tohon mitään järkevää selitystä.
- v*tun idiootti
v*tun idiootti kirjoitti:
Kiitos vaan...yritän olla järkevä, vaihtelevin tuloksin. Myötätunnon järkevyydestä en ole niin varma. Joskus tulee mieleen että olenko liian anteeksiantavainen ja myötätuntoinen, kun muut puhuu että jos heille olisi käynyt noin, olis raivostunut ja vaikka kuristanu tyypin tai jotain. Mutta jos toinen itkee siinä sun edessä kertoessaan asioita, ei heti tuu mieleen monottaminen. Oon kai ollut niin rakastunut että ajattelin että mitä vaan kunhan sulla on hyvä olla. Mä olen suurimman osan aikaa surru sen pahaa oloa ja unohtanu itteni. Nyt vasta heräsin ajattelemaan itteeni. Ja oon kyllä nyt vihainenkin, mutta en siksi että se päätti haluta olla yksin, vaan siksi että sen "haahuilun" takia jäin ilman asuntoa. Eikä se ole ollut kovinkaan avulias asioiden suhteen. Ehkä sillä voi olla pahempikin olla kun mulla, mutta sillä on sentään asunto...En mä tiedä...pelottaa vaan miten tää vaikuttaa muhun jatkossa. Käsittelemättä jääneet asiat kun toinen on niin sekaisin ettei oikeen puhu kenellekään. Mulla kun ei ole ollut niin ruusuista aikasempaakaan noitten miesten suhteen ja nyt kun uskalsin luottaa, kävi näin. Onneksi on noita ystäviä. Ja oon kyllä ton suhteen kautta tutustunut ihan uuteenkin aivan ihanaan ihmiseen. Ei ole mennyt päivääkään ettei joku olis ollu huolissaan. Kundit on ny soitellu aamuin ja illoin ja yrittäny piristää. Tääkin aamu meni herätessä semmoseen "ei mitään väliä vaikken nousisikaan" tunteeseen ja sitten kaveri soitti ja taas jokin mussa liikahti. Hetken parkumisen jälkeen sain revittyä itseni ylös ja lähdin töihin. Olisin kai muutenkin noussut ylös. Mä en halua rypeä missään pahoissa tunnelmissa. Niistä on vaan pakko nousta. Ei joo oo tosissaan mikään ihana tunne huomata että et olekaan ollut mitään. Miten ihmeessä se sitten edes halusi että muuttaisin sen luokse? En kai tuu koskaan saamaan tohon mitään järkevää selitystä.
Nii ja ostin ne kengät sitten eilen, mutta meen kai palauttamaan ne samantien. Ei ne ollukkaan niin kivat =/
- ///
Tuolla miehella (tai kella tahaansa hanenlaisen kokemuksen jalkeen) on nyt eron jalkeen paassyt purkautumaan kaikki se jannite joka oli keraytynyt jo kauan aikaa asuessaan luuskansa kanssa. Ts. vihdoin kun on paassyt hanesta eroon, ei jaksa enaa enempaa. Se oli se heina joka taittoi kamelin selan.
Nyt han nayttaa potevan (kertomasi kuvausten mukaan) syvimpaa masennunnusta jolloin tunteet heilahtelevat laidasta toiseen, haluaisi uskoa parempaan mutta sitten taas lamaannus iskee.
Olit oikeassa huomatesasi etta lasten kiintyessa sinuun ja sitten haipyessa kuvioista se repaisee taas lapsiltakin uskovansa luotetun ihmisen pois.
Oli todella vaarin etta menit sekaantumaan heihin aikana jolloin eron jalkeen tarvitsee pitkaaikaista parannusjaksoa ammattiauttajan kanssa. Auttajan, joka vain kuuntelee ja auttaa henkisesti, jolla on resurssit juuri siihen.
Toivottavsti jokainen, joka lukee taman viestisi, oppisi sinun kauttasi etta AINA on parempi antaa toisen ihmisen rauhoittua ja koota itsensa taysin terveeksi ison jarkytyksen jalkeen ennenkuin tunkeutuu hanen/heidan elamaansa.
Sinakin, hyvaa tarkoittaessasi, (uskoessa tulevaisuuteen uuden perheen kanssa) et kuitenkaan omistanut voimavaroja ja taitoa ohjata miesta ja lapsia terveesti eteenpain , kenties viela vuosikausia.
Ja katso miten paljon olet joutunut nakemaan mieliharmia ja kyyneleita. Lisaksi uutta tuskaa miehelle ja hanen lapsilleen.
Episodissa ei kukaan voittanut.- v*tun idiootti
Nojaa, puhut kun olisin syypää ihan kaikkeen. Eikö miehellä ole minkäänlaista vastuuta mistään? Jotenkin yleinen käsitys, että uusi nainen on se pahapaha akka. Jos mä miehenä tässä kirjottaisin naisystävästäni, et olis varmaankaan kommentoinut ihan samalla tavalla. Sillon varmaan se nainen lapsineen olisi mielestäsi sekopäitä ja olis pitänyt olla antamatta niitten tunkeutua mun elämään? Mä en kyllä ole koskaan ennen tämmösessä tilanteessa ollut, joten ei voinut olla selkeetä käsitystä siitä miten asiat voisi mennä. Etenkin kun mies vaikutti olevan hyvin tosissaan mun suhteen. Ja mähän tunsin todella voimakkaasti alusta asti, joten en osannut jarrutella kun hänelläkin oli mun suhteen kaasujalka vissiin jumissa. Enhän mä yksistään väen väkisin tunkeutunut heidän elämään. En mä ajatellut että jaahas, sekaannunpa tässä nyt huvikseni aivan väärään aikaan ton miehen elämään kun ei tässä muutakaan tekemistä ole. Mä en kauheen helposti oo menny miehistä sekasin...nyt kun miettii niin en oikeasti muista millon viimeeksi olisin tuntenut näin vahvasti. Kuitenkin, kyllähän mä yritin ehdottaa sille että kävis perheneuvolassa tai kävis jossain juttelemassa, puhuis niitten ja noitten kanssa jos asiat on epäselviä. Otin itsekin selvää parilta taholta että miten tämmösessä kuviossa voisi toimia. Se nyt vaan on jotenkin päättänyt heittää hanskat tiskiin tai jotain. Ehkä. En nyt tiedä kun ei olla pariin päivään puhuttu. En sitten tiedä kannattaako yrittääkään. Toisaalta olisi kamalaa ajatella että jos se nyt kokee oikeasti olevansa jotenkin yksin asioiden kanssa. Silti, onhan se sanonut että haluaa olla yksin. Kuitenkin tuntuu siltä ettei se mua todellakaan kaipaa. Niinkun kuuntelijanakaan. Enhän mä ole sille mitään...Ehkä se vaan yksinkertasesti katuu koko juttua eikä tunne mua kohtaan mitään ja ei ole osannut sitä mulle selkeesti sanoa niin se tulee kaiken muun hapatuksen seasta ja liitän sen tohon masisjuttuun, vaikka se oliskin vaan ihan erillinen "en sua koskaan halunnutkaan" juttu.
En ole mitään. - ///
v*tun idiootti kirjoitti:
Nojaa, puhut kun olisin syypää ihan kaikkeen. Eikö miehellä ole minkäänlaista vastuuta mistään? Jotenkin yleinen käsitys, että uusi nainen on se pahapaha akka. Jos mä miehenä tässä kirjottaisin naisystävästäni, et olis varmaankaan kommentoinut ihan samalla tavalla. Sillon varmaan se nainen lapsineen olisi mielestäsi sekopäitä ja olis pitänyt olla antamatta niitten tunkeutua mun elämään? Mä en kyllä ole koskaan ennen tämmösessä tilanteessa ollut, joten ei voinut olla selkeetä käsitystä siitä miten asiat voisi mennä. Etenkin kun mies vaikutti olevan hyvin tosissaan mun suhteen. Ja mähän tunsin todella voimakkaasti alusta asti, joten en osannut jarrutella kun hänelläkin oli mun suhteen kaasujalka vissiin jumissa. Enhän mä yksistään väen väkisin tunkeutunut heidän elämään. En mä ajatellut että jaahas, sekaannunpa tässä nyt huvikseni aivan väärään aikaan ton miehen elämään kun ei tässä muutakaan tekemistä ole. Mä en kauheen helposti oo menny miehistä sekasin...nyt kun miettii niin en oikeasti muista millon viimeeksi olisin tuntenut näin vahvasti. Kuitenkin, kyllähän mä yritin ehdottaa sille että kävis perheneuvolassa tai kävis jossain juttelemassa, puhuis niitten ja noitten kanssa jos asiat on epäselviä. Otin itsekin selvää parilta taholta että miten tämmösessä kuviossa voisi toimia. Se nyt vaan on jotenkin päättänyt heittää hanskat tiskiin tai jotain. Ehkä. En nyt tiedä kun ei olla pariin päivään puhuttu. En sitten tiedä kannattaako yrittääkään. Toisaalta olisi kamalaa ajatella että jos se nyt kokee oikeasti olevansa jotenkin yksin asioiden kanssa. Silti, onhan se sanonut että haluaa olla yksin. Kuitenkin tuntuu siltä ettei se mua todellakaan kaipaa. Niinkun kuuntelijanakaan. Enhän mä ole sille mitään...Ehkä se vaan yksinkertasesti katuu koko juttua eikä tunne mua kohtaan mitään ja ei ole osannut sitä mulle selkeesti sanoa niin se tulee kaiken muun hapatuksen seasta ja liitän sen tohon masisjuttuun, vaikka se oliskin vaan ihan erillinen "en sua koskaan halunnutkaan" juttu.
En ole mitään.On aivan sama onko mies tai nainen se karsinyt osapuoli (tavallisesti kumpikin). Hanelle taytyy antaa aikaa ja tilaisuutta vahvistua yksin, tarkoittaa: ilman romanttisia vaikutteita. Hanella on jo kadet taynna omia pulmia ja ongelmia oman tyopaikan, lasten ja tunnemyllarrysten kanssa. Viimeinen asia mita siihen halua on lisaa tunneasoita.
Toistan vielakin: oli kysymyksessa mies tai nainen.
Usein ihmiset tietamattaan ja tarkoittaessaan hyvaa sotkevat aivan liian paljon asioita.
Ehka sinun olisi nyt parasta vetaytya taysin syrjaan ja antaa miehen keskittaytya lapsiinsa, HE tarvitsevat isaansa nyt enemman kuin koskaan. Aika jonka han viettaa naisten kanssa on tietenkin pois hanen lapsiltaan.
Sina kuulostat jalat maassa olevalta joten hae itsellesi ystava jolla ei ole noin valtavaa maaraa ylimaaraista taakkaa. Katsos sellaisiakin kun on aivan riittamiin. - v*tun idiootti
/// kirjoitti:
On aivan sama onko mies tai nainen se karsinyt osapuoli (tavallisesti kumpikin). Hanelle taytyy antaa aikaa ja tilaisuutta vahvistua yksin, tarkoittaa: ilman romanttisia vaikutteita. Hanella on jo kadet taynna omia pulmia ja ongelmia oman tyopaikan, lasten ja tunnemyllarrysten kanssa. Viimeinen asia mita siihen halua on lisaa tunneasoita.
Toistan vielakin: oli kysymyksessa mies tai nainen.
Usein ihmiset tietamattaan ja tarkoittaessaan hyvaa sotkevat aivan liian paljon asioita.
Ehka sinun olisi nyt parasta vetaytya taysin syrjaan ja antaa miehen keskittaytya lapsiinsa, HE tarvitsevat isaansa nyt enemman kuin koskaan. Aika jonka han viettaa naisten kanssa on tietenkin pois hanen lapsiltaan.
Sina kuulostat jalat maassa olevalta joten hae itsellesi ystava jolla ei ole noin valtavaa maaraa ylimaaraista taakkaa. Katsos sellaisiakin kun on aivan riittamiin.Kyllähän sen nyt tajuaa, mutta on ärsyttävää olla jälkiviisas. Ei me kummatkaan taidettu yhtään tajuta mistään mitään. Uusi tilanne molemmille. En mä taida jatkossakaan haeskella ongelmattomia tai ongelmallisia miehiä. En ole koskaan hakenut ketään. Enkä mä halua hakea. Se tulee sitten kun on tullakseen. Tämäkin vaan...tapahtui. Iski yllättäin ja lujaa.
Saas nähdä kuinka syrjässä tässä pystyy olemaan, kuitenkin kun eräästä sattuneesta syystä nähdään melkeen päivittäin. - v*tun idiootti
v*tun idiootti kirjoitti:
Kyllähän sen nyt tajuaa, mutta on ärsyttävää olla jälkiviisas. Ei me kummatkaan taidettu yhtään tajuta mistään mitään. Uusi tilanne molemmille. En mä taida jatkossakaan haeskella ongelmattomia tai ongelmallisia miehiä. En ole koskaan hakenut ketään. Enkä mä halua hakea. Se tulee sitten kun on tullakseen. Tämäkin vaan...tapahtui. Iski yllättäin ja lujaa.
Saas nähdä kuinka syrjässä tässä pystyy olemaan, kuitenkin kun eräästä sattuneesta syystä nähdään melkeen päivittäin.No nyt vaikuttaisi siltä ettei ne hänen tunteensa mihinkään kadonneetkaan. Vauhti vaan oli liian hurja. Oon tehny näköjään lähtemättömän hyvän vaikutelman lähisukuunkin...ja he muhun. Eiköhän tää tästä. Askel kerrallaan ja ihmetellen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1761976Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361702Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81326Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241150Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591145Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151017- 60931
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57914