Minä pidän anopistani.Käymme useasti mummolassa. Keskusteemme paljon kaikesta maan ja taivaan välillä olevasta. Olen jopa kertonut rankasta lapsuudestani. Taidamme olla jopa läheisiä.
Mutta asiaan...
Meillä on kaksi lasta, 7v ja 1,5v. Vanhemmalla lapsella luonnetta riittää. (aivan niin kuin äidilläänkin) Eli aina kun minä tai mieheni komennamme lapsia, niin anoppimme pitää tulla väliin ja puolustella lastamme. esim: Olimme olleet kaupassa ja lapsemme yritti varastaa tikkarin. Onneksi minä huomasin tilanteen ja puutuin heti asiaan. otin asian puheeksi mummolassa, niin anoppini kehtasi taas puolustella lasta. Voi voi sehän taisi olla vahinko.
Kyllähän seitsämän vuotias tajuaa jo että kaupasta ei varasteta.
Eli hän ei tajua mitä hän saa aikaiseksi tuolla käytöksellä. Sitten jos komennamme lasta, eli korotamme ääntä, niin mummo sieltä kiiruhtaa meitä vanhempia haukkumaan!!!!
Ei lapsille saa huutaa ja ei hän asia niin vakava ole ym.....
Mieheni äiti ei ole koskaan edes korottanut ääntään miehelleni kun hän oli lapsi. Minusta tuo tuntuu aivan mahdottomalta!
kaikken raivostuttavinta
7
1464
Vastaukset
- täti
Vaikea puuttua ihmisiä näkemättä, kuulematta, tuntematta. Oletko varma että 7 v yritti todella varastaa? Tuntuu oudolta. Piilottiko hän tikkarinsa taskuun vai oliko tarkoitus tuoda kassalle että muiden tavaroiden kanssa saisi sen sitten? Myönsikö 7 v että varasti ja piilotti, vai mitä ajatteli? En tiedä onko rähinä aina hyväksi ja mikään ongelman ratkaisu. Ehkäpä omasta mielestäsi vain korotat ääntäsi, mutta toisen mielestä se onkon jo huutoa ja rähinää. Meillä kaikilla on omat pinttyneet tapamme ratkoa pulmia, myös isät ja äidit tekevät virheitä. On hyvä että meitäkin ja meidän tapojamme kritisoidaan.
- marjaliina
Kai tuo äiti nyt tietää, varastiko vai ei. Älkää tarttuko epäolennaisuuksiin, kysymys ei ole siitä vaan anopin käyttäytymisestä.
- Hunajameloni74
...ja huutamista.
Tuli kirjoituksista mieleeni, ettei minunkaan (tulevan ex-) mieheni vanhemmat ole koskaan korottaneet ääntään hänelle hänen ollessaan pieni. Ja muutenkaan siellä perheessä ei puhuta mistään mitään, aina vain hyssytellään, leperrellään ja kaunistellaan asioita.
Nyt sitten aikuisena joskus tulee asioita, jotka täytyy keskustella "hieman kovempaan ääneen" ja ohhoh! :mieheni mielestä pienikin äänen korottaminen on huutamista. Minulle hän sanoi kerran, että ei lapselle saa huutaa. No ei lapselle tietenkään saa/tarvitse huutaa turhaan, mutta välillä tulee tilanteita jolloin on pakko. Minulla on kovempi ääni kuin miehelläni ja jos hieman innoissani selitän jostain tai yritän saada lapselle asian selväksi, ääneni hieman kovenee. Kummallista, että mieheni tulkitsee sen heti huutamiseksi ja riitelemiseksi. Miksi täytyy kasvattaa lapsi niin pumpulissa, että aikuisenakin hyppii pitkin seiniä, jos joku hieman keskustelee kovempaan ääneen?
Tuo lapsen kieltämiseen puuttuminen on aika ärsyttävää. Lapsihan menee aivan sekaisin, kun ei tiedä totellako nyt sitten omia vanhempia vai kuunnella mummoa ja pappaa. Mutta varmaankin rakastavat lapsenlapsiaan niin paljon, etteivät hennoisi komentaa eivätkä pahaa sanaa sanoa saati sitten ääntänsä korottaa. Itse en puutu kenenkään tyyliin komentaa lastaan, parempi olla hiljaa vain. Eiköhän perhe itse tiedä, millä tavoin asiat tulevat selviksi (mieluiten kuitenkin napakasti puhumalla eikä naama punaisena huutamalla!)
Kerroit kirjoituksessasi, että olet anoppisi kanssa melko läheinen ja hyvissä väleissä. Voisikohan appivanhemmille kauniisti huomauttaa, että älkää mielellään puuttuko meidän tapaamme komentaa lapsiamme? (Eri asia tietenkin, jos ilmenee ruumiillista kuritusta, siihen täytyy puuttua aina, mutta tässä ei ollutkaan siitä kysymys).
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt näitä tällä palstalla kirjoiteltuja juttuja ja taas tuli mieleen, että kaikkien anoppi-miniä-ongelmien äiti taitaa olla se nöhverö mies. Mieheni on nöhverö ja hänelle ei ole koskaan huudettu kotona mistään. Nyt sitten kaikki ihmettelevät, jos miniä joskus korottaa lapselleen ääntä. Appivanhemmat ihmettelevät eikä mies sano mitään. Alkaa tympiä sekä appivanhemmat että tuo mies. Eniten tympii se oma ukko, mutta sitä ei kehtaa heti myöntää, joten sitten täytyy alkaa inhota anoppia. Sitä sotkua aikansa keitettyään miniä alkaa inhota miestäkin niin paljon, että avioero on väistämätön. Voi voi!
Tutkisikohan joku viisas joskus tätä anoppi-appi-miniä-aihetta oikein perinpohjin ja kirjoittaisi siitä vaikka kirjan?
Nytpäs karkasi taas kynä kädestä, tulipa pitkä kirjoitus...
Jään miettimään! :-) - puuttua
Sinä komennat lapsiasi juuri sillä tavalla kuin sinä komennat. Anoppi pysyköön poissa niistä tilanteista siinä kuin muutkin ihmiset.
Sanoisin anopille tiukasti ja päättäväisesti, että "tämä asia ei kuulu sinulle nyt lainkaan, joten ole hyvä äläkä puutu tähän millään tavalla".
Anoppisi kyseenalaistaa toimintatapasi, mikä ei ole oikein.
Omalle anopilleni olen sanonut, että sinä voit puuttua minun tapaani kasvattaa ja komentaa lapsia siinä vaiheessa, jos tarvittaisiin viranomaisia paikalle. Eli siis siinä vaiheessa, kun asiaan pitäisi jo puuttua kenen tahansa ulkopuolisen. Ulkopuolinen se anoppikin on; ei muutu lastesi äidiksi vaikka mitä tekisi.
Nämä ovat vähän kinkkisiä juttuja joskus. Jos olette vaikkapa kaupassa, niin ylläoleva mielestäni pätee täydellisesti. Mutta jos olette siellä mummolassa, niin tilanne ei ole enää sama.
Meillä vaari sanoi, että maassa maan tavalla. Tilanteet olivat tosin päinvastaisia; mummo ja vaari olivat katsoneet asiakseen kurittaa ja komentaa lapsiamme: sanalla sanoen kouluttaa. Sanoin, että meillä ei kosketa lapsiin fyysisesti (mummo ehti kerran läpsäistä 2-vuotiasta) eikä meillä pakoteta. Pakottamisella tarkoitan tilannetta, jossa mummo pakotti lapsen väkisin istumaan pottaan lapsen käsistä painamalla (lapsi ei ollut koskaan käynyt vielä potalla, mutta mummo oli sellaisen ostanut, sillä hänen mielestään lapsen piti jo käydä potalla ja piste). Vaari totesi, että heillä tehdään heidän tavallaan. Minä totesin, että minä pysyn lasteni kanssa pois paikasta, jonka tapoja en voi mitenkään hyväksyä. Ja pysyin.
Hassua kyllä, saman mummon ja vaarin meillä vieraillessa tuo sääntö ei enää pitänytkään. Tekivät juuri niin kuin halusivat, eikä kelvannut ruuat tai nukkumapaikat. Eikä meilläkään tietenkään osattu lapsia kasvattaa koskaan oikein. Jossain kohtaa hyysäsimme liikaa ja jossain kohtaa oli sitten määräyksiä, jotka kuvastivat kuulemma vain itsekkyyttäni ja vallankäyttöä. En pakottanut lapsia syömään "lautasta tyhjäksi", mikä osoitti, että en laita lapsille sääntöjä lainkaan. Pesimme (lasten ollessa ihan pieniä) lapsiltamme hampaat joka aamu ja ilta, jotta hampaista tulisi puhtaat. Tämä oli sitten sellaista hyysäämistä, ettei ole kuunaan nähty. Se olikin anopin voitonpäivä, kun lapselta löytyi hammastarkastuksessa reikä; hihkui ja tanssi ja mylvi, että "kenenkäs syy, kenenkäs syy...."
Nonni, aina näistä asioista riemastuu kun niitä muistelee... onneksi emme ole enää eläneet pitkään aikaan anopin ikeen alla, vaan ihan onnellisesti omana perheenä omine sääntöinemme.- -nainen-
Näin se on, että isovanhempien pitäisi kunnioittaa niitä saantöjä, jota lapset ovat omille lapsilleen laittaneet. Koska silloin lapsella on ne tietyt turvalliset rajat luotu ja niitä noudatetaan kiistattomasti.
Oma äitini oli minulle pienänä korostanut sitä, että hänen käsilaukulleen ei ollut mitään asiaa kellään muulla, kun hänellä itsellään.
Mutta poikani ollessa pari vuotias, mummi tuli käymään ja jätti käsilaukkunsa eteisen tuolille ja jonkin ajan kuluttua hän sanoi lapselleni; >> käypä katsomassa mitä mummin laukusta löytyy - anoppi
Kun äiti on paikalla, en puutu sanallakaan. Mutta kun äiti on poissa, asetan minä säännöt. Jo ollaan meillä kotona. Sanon, että meillä tehdään näin, kotona äiti määrää.
Kun olen miniän huushollissa lapsenlikkana, yritän ennakoida tilanteita ja kysyä, miten on menetelty siinä ja siinä asiassa.
Jos tulee sitten sanakopua lasten kanssa, varmistan äidiltä seuraavaksi kerraksi toimintatavat. Aina ei voi etukäteen tietää, mitä kiellettyä lapset yrittävät saada läpi lepsun mummun paikalla ollessa.
Ei ole aina helppoa noudattaa äidin sääntöjä. - mutta kuulostat
anoppi kirjoitti:
Kun äiti on paikalla, en puutu sanallakaan. Mutta kun äiti on poissa, asetan minä säännöt. Jo ollaan meillä kotona. Sanon, että meillä tehdään näin, kotona äiti määrää.
Kun olen miniän huushollissa lapsenlikkana, yritän ennakoida tilanteita ja kysyä, miten on menetelty siinä ja siinä asiassa.
Jos tulee sitten sanakopua lasten kanssa, varmistan äidiltä seuraavaksi kerraksi toimintatavat. Aina ei voi etukäteen tietää, mitä kiellettyä lapset yrittävät saada läpi lepsun mummun paikalla ollessa.
Ei ole aina helppoa noudattaa äidin sääntöjä.tosi fiksulta: periaatteesi on yrittää noudattaa äidin sääntöjä. Sen pitäisi riittää. Monet isovanhemmat eivät halua lainkaan noudattaa äidin sääntöjä vaan lepsutella vaan, jotta lapsenlapset pitäisivät heistä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1761989Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361705Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81332Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241155Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591153Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151020- 60933
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57922