Mitä haluat tasa-arvolta?

minttuli

Keskusteluun voisi tulla järkevämpi ja hyödyllisempi suunta, jos pohditaan välillä tasa-arvoa ja unohdetaan tiettyjen ryhmittymien haukkuminen. Mitä haluat tasa-arvolta? Ei keuskustelua tietyistä poliittisista järjestöistä, vaan tasa-arvosta.

28

1819

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Fiskare

      "Mitä haluat tasa-arvolta?"

      -Miehille ja naisille sama palkka samasta työstä ja potentiaalista ja sitoutumisesta (onko esimerkiksi valmis lähtemään ulkomaankomennukselle vai ei)
      -Huoltajuuskysymyksissä tasapuolisuus
      -Nainen ei määrää kodin sääntöjä
      -Konkreettisesti määritellyt tarpeet parisuhteessa ja työelämässä, joista voidaan avoimesti neuvotella
      -Kaksinaismoralismin poistaminen (nainen on hyvä ja väkivallaton, mies paha ja väkivaltainen)
      -Miehen tunteille arvo (nykyisin niitä väheksytään eikä kuunnella)
      -Naisen urapyrkimyksille tukea
      -Rajallisuuden myöntäminen (ura ja isyys/äitiys eivät sovi yhteen)

      Ylipäänsä konkreettisia tavoitteita. En halua kuulla parisuhteessa, miten vääränlainen olen, vaan haluan kuulla, mitä minun tulee tehdä, että nainen on tyytyväinen.

      • avecMaria

        Vastauksesi oli ihan hyvä. Ja allekirjoitan sen hyvin pitkälle, lukuunottamatta kohtaa, jossa haluat tehdä naisen (kumppanin) tyytyväiseksi.

        Olen sillä tavoin eri mieltä, että jokainen meistä olkoon oman onnensa seppä ja jokainen etsiköön itselleen sen onnen. Ei niin, että joku muu olisi sen velvollinen toiselle järkkäämään. Siitähän syntyy vain tämä soppa jota tässä nyt hämmennellään; sikäli kun kyseessä on parisuhde. Vastuu toisen onnesta ei ole kumppanin harteilla.

        Hyvä ajatus tuo rajallisuuden myöntäminen. Sitähän ei nyt ole myönnetty eikä sellaista myöntämistä ole näköpiirissäkään. Kuitenkin aika jännää, että nainen on edelleen pomo kotona, eikä halua johtoasemastaan luopua, vaikka tarjolla olisi johtopaikkoja työelämässäkin.
        Tosin on sanottava, että johtoasema kotona on helpommin saavutettavissa. Puuttuuko naisilta sitten kunnianhimoa?


      • Fiskare
        avecMaria kirjoitti:

        Vastauksesi oli ihan hyvä. Ja allekirjoitan sen hyvin pitkälle, lukuunottamatta kohtaa, jossa haluat tehdä naisen (kumppanin) tyytyväiseksi.

        Olen sillä tavoin eri mieltä, että jokainen meistä olkoon oman onnensa seppä ja jokainen etsiköön itselleen sen onnen. Ei niin, että joku muu olisi sen velvollinen toiselle järkkäämään. Siitähän syntyy vain tämä soppa jota tässä nyt hämmennellään; sikäli kun kyseessä on parisuhde. Vastuu toisen onnesta ei ole kumppanin harteilla.

        Hyvä ajatus tuo rajallisuuden myöntäminen. Sitähän ei nyt ole myönnetty eikä sellaista myöntämistä ole näköpiirissäkään. Kuitenkin aika jännää, että nainen on edelleen pomo kotona, eikä halua johtoasemastaan luopua, vaikka tarjolla olisi johtopaikkoja työelämässäkin.
        Tosin on sanottava, että johtoasema kotona on helpommin saavutettavissa. Puuttuuko naisilta sitten kunnianhimoa?

        "Olen sillä tavoin eri mieltä, että jokainen meistä olkoon oman onnensa seppä ja jokainen etsiköön itselleen sen onnen."

        Ei onni tule etsien se tulee hiljaa eläen. Eikös joku tuohon tapaa ole sanonut? Parisuhde on kulttuurisena ilmiönä kriisissä, jos normatiivisena tavoitteena pidetään pitkää suhdetta. Kaikkien ei tietenkään tähän tavoitteeseen tarvitse sitoutua vaan jokainen voi tehdä valintansa omien päämääriensä mukaan, mutta itse haluan elinikäisen suhteen - vaikka sitten pettämisineen ja katkeruuden kausineen.

        Kun olen tällaisen tavoitteen itselleni asettanut tai siihen kasvanut, niin samalla oletan, että kumppanini tuottaa minulle onnea. Minulla on velvollisuuksia häntä kohtaan ja hänellä on velvollisuuksia minua kohtaan. Siihen en usko, että asiat vain loksahtaisivat kohdalleen, vaan minusta parisuhdetta pitää rakentaa koko ajan. Se on jatkuvaa luopumista ja kommunikointia ja tarpeiden ja tavoitteiden yhteen sovittamista.

        "Ei niin, että joku muu olisi sen velvollinen toiselle järkkäämään. - - Vastuu toisen onnesta ei ole kumppanin harteilla."

        Minä näen asian eri tavoin. Jos huomaan että kumppanillani on paha olla, niin katson velvollisuudekseni yrittää tehdä asialle jotain - ohjata esimerkiksi ammattiauttajalle tai keskustelun kautta yrittää muuttaa tapojani. En pystyisi elämään parisuhteessa, jossa ei ole riippuvuutta, koska se on mielestäni onnellisen suhteen perusta.

        Mitä sinä teet, kun kumppanillasi on syvä vuosiakin kestävä kriisi, jonka aikana hän kyseenalaistaa koko parisuhteen ja sinun merkityksen ja arvon? Etsitkö yksinkertaisesti uuden onnellisen suhteen?


      • avecMaria
        Fiskare kirjoitti:

        "Olen sillä tavoin eri mieltä, että jokainen meistä olkoon oman onnensa seppä ja jokainen etsiköön itselleen sen onnen."

        Ei onni tule etsien se tulee hiljaa eläen. Eikös joku tuohon tapaa ole sanonut? Parisuhde on kulttuurisena ilmiönä kriisissä, jos normatiivisena tavoitteena pidetään pitkää suhdetta. Kaikkien ei tietenkään tähän tavoitteeseen tarvitse sitoutua vaan jokainen voi tehdä valintansa omien päämääriensä mukaan, mutta itse haluan elinikäisen suhteen - vaikka sitten pettämisineen ja katkeruuden kausineen.

        Kun olen tällaisen tavoitteen itselleni asettanut tai siihen kasvanut, niin samalla oletan, että kumppanini tuottaa minulle onnea. Minulla on velvollisuuksia häntä kohtaan ja hänellä on velvollisuuksia minua kohtaan. Siihen en usko, että asiat vain loksahtaisivat kohdalleen, vaan minusta parisuhdetta pitää rakentaa koko ajan. Se on jatkuvaa luopumista ja kommunikointia ja tarpeiden ja tavoitteiden yhteen sovittamista.

        "Ei niin, että joku muu olisi sen velvollinen toiselle järkkäämään. - - Vastuu toisen onnesta ei ole kumppanin harteilla."

        Minä näen asian eri tavoin. Jos huomaan että kumppanillani on paha olla, niin katson velvollisuudekseni yrittää tehdä asialle jotain - ohjata esimerkiksi ammattiauttajalle tai keskustelun kautta yrittää muuttaa tapojani. En pystyisi elämään parisuhteessa, jossa ei ole riippuvuutta, koska se on mielestäni onnellisen suhteen perusta.

        Mitä sinä teet, kun kumppanillasi on syvä vuosiakin kestävä kriisi, jonka aikana hän kyseenalaistaa koko parisuhteen ja sinun merkityksen ja arvon? Etsitkö yksinkertaisesti uuden onnellisen suhteen?

        Mutta ethän sinä voi elää kenenkään toisen puolesta?!


      • Fiskare
        avecMaria kirjoitti:

        Mutta ethän sinä voi elää kenenkään toisen puolesta?!

        "Mutta ethän sinä voi elää kenenkään toisen puolesta?"

        En niin, mutta olen kuitenkin vastuussa puolisoni onnellisuudesta samoin kuin hän on vastuussa minun onnellisuudestani.

        Kun saan lapsia, olen vastuussa lasteni onnellisuudesta. Olen vastuussa siitä, että pystyn rakentamaan heille turvallisen kasvuympäristön ja ehjän kehityksen. Se ei välttämättä onnistu, mutta ei se vastuuta poista.


      • avecMaria
        Fiskare kirjoitti:

        "Mutta ethän sinä voi elää kenenkään toisen puolesta?"

        En niin, mutta olen kuitenkin vastuussa puolisoni onnellisuudesta samoin kuin hän on vastuussa minun onnellisuudestani.

        Kun saan lapsia, olen vastuussa lasteni onnellisuudesta. Olen vastuussa siitä, että pystyn rakentamaan heille turvallisen kasvuympäristön ja ehjän kehityksen. Se ei välttämättä onnistu, mutta ei se vastuuta poista.

        Olen itse elänyt onnellisessa avioliitossa pian parikymmentävuotta, siinä yhdessä ja ainoassa taivaassa sovitussa liitossa.

        Sinä et todellakään ole vastuussa siitä, että puolisosi on tyytyväinen. Et myöskään siitä, että hän on onnellinen. Et voi tuntea toista niin läpikotaisin, että tiedät joka siirron jonka tulet tekemään olevan hänen hyväksymänsä. Väkisin, siis huomaa VÄKISIN tulet elämässäsi tekemään asioita, jotka eivät ole puolisosi eivätkä lastesi etu/hyväksymiä. Sillä sinulla on myös oma elämä elettävänäsi. Olet vastuussa MYÖS itsestäsi. Ja sanoisin, että ensisijaisesti itsestäsi, olet sen velkaa näille muille perheenjäsenillesi.

        Tiia Hautala on sanonut hyvin onnesta, siteeraan häntä tähän lopuksi:

        "Onnen avaimia ei voi kenellekään antaa. Eikä kukaan voi olla kokonaan vastuussa toisen ihmisen onnesta. Onni tulee sisältä päin. Ihminen itse ratkaisee, mitä hän tarvitsee ollakseen onnellinen."

        Olen täysin samaa mieltä :)


      • Fiskare
        avecMaria kirjoitti:

        Olen itse elänyt onnellisessa avioliitossa pian parikymmentävuotta, siinä yhdessä ja ainoassa taivaassa sovitussa liitossa.

        Sinä et todellakään ole vastuussa siitä, että puolisosi on tyytyväinen. Et myöskään siitä, että hän on onnellinen. Et voi tuntea toista niin läpikotaisin, että tiedät joka siirron jonka tulet tekemään olevan hänen hyväksymänsä. Väkisin, siis huomaa VÄKISIN tulet elämässäsi tekemään asioita, jotka eivät ole puolisosi eivätkä lastesi etu/hyväksymiä. Sillä sinulla on myös oma elämä elettävänäsi. Olet vastuussa MYÖS itsestäsi. Ja sanoisin, että ensisijaisesti itsestäsi, olet sen velkaa näille muille perheenjäsenillesi.

        Tiia Hautala on sanonut hyvin onnesta, siteeraan häntä tähän lopuksi:

        "Onnen avaimia ei voi kenellekään antaa. Eikä kukaan voi olla kokonaan vastuussa toisen ihmisen onnesta. Onni tulee sisältä päin. Ihminen itse ratkaisee, mitä hän tarvitsee ollakseen onnellinen."

        Olen täysin samaa mieltä :)

        "Sinä et todellakään ole vastuussa siitä, että puolisosi on tyytyväinen."

        Jos puolisoni ei olisi kantanut vastuuta siitä, että minä olen onnellinen, olisin haudassa itsemurhan tehneenä.

        Minä en halua elää liitossa, jossa ei huomioida toista ja kanneta vastuuta toisen hyvinvoinnista. Jos minun on paha olla, haluan, että puolisoni sen huomioi eikä suhtaudu pahaan olooni välinpitämättömästi.

        "VÄKISIN tulet elämässäsi tekemään asioita, jotka eivät ole puolisosi eivätkä lastesi etu/hyväksymiä"

        Tietenkin näin on, mutta tuota argumenttia ei minun arvomaailmani mukaan saa käyttää itsekkäiden tarpeiden ajamiseen. Voihan sitä perustella syrjähypyt ja salaa varastetut rahat ja milloin mitäkin vetoamalla siihen, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Minä en niin halua tehdä.

        Eiköhän se kuuluisa erilleen kasvaminen tarkoita juuri sitä, että kumpikin elää omaa elämäänsä toista huomioimatta ja sitten sitä yhtäkkiä todellakin ollaan erillään.


      • avecMaria
        Fiskare kirjoitti:

        "Sinä et todellakään ole vastuussa siitä, että puolisosi on tyytyväinen."

        Jos puolisoni ei olisi kantanut vastuuta siitä, että minä olen onnellinen, olisin haudassa itsemurhan tehneenä.

        Minä en halua elää liitossa, jossa ei huomioida toista ja kanneta vastuuta toisen hyvinvoinnista. Jos minun on paha olla, haluan, että puolisoni sen huomioi eikä suhtaudu pahaan olooni välinpitämättömästi.

        "VÄKISIN tulet elämässäsi tekemään asioita, jotka eivät ole puolisosi eivätkä lastesi etu/hyväksymiä"

        Tietenkin näin on, mutta tuota argumenttia ei minun arvomaailmani mukaan saa käyttää itsekkäiden tarpeiden ajamiseen. Voihan sitä perustella syrjähypyt ja salaa varastetut rahat ja milloin mitäkin vetoamalla siihen, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Minä en niin halua tehdä.

        Eiköhän se kuuluisa erilleen kasvaminen tarkoita juuri sitä, että kumpikin elää omaa elämäänsä toista huomioimatta ja sitten sitä yhtäkkiä todellakin ollaan erillään.

        Itsemurha on henkilökohtainen asia, eikä käsittääkseni kuulu avioliittoon eikä parisuhteeseen millään tavoin. Puoliso ei voi olla vastuussa toisen tekemästä itsemurhasta edes teoriassa.

        Kirjoituksesi viestii, että et ymmärrä pointtiani ollenkaan.

        Sinun tekstisi on kuin suoraan jostain uskonnon oppikirjasta. Ja se on minulle täysin tumtematonta aluetta.

        Joten jätetään tämä tähän. Elämä opettaa.


      • Fiskare
        avecMaria kirjoitti:

        Itsemurha on henkilökohtainen asia, eikä käsittääkseni kuulu avioliittoon eikä parisuhteeseen millään tavoin. Puoliso ei voi olla vastuussa toisen tekemästä itsemurhasta edes teoriassa.

        Kirjoituksesi viestii, että et ymmärrä pointtiani ollenkaan.

        Sinun tekstisi on kuin suoraan jostain uskonnon oppikirjasta. Ja se on minulle täysin tumtematonta aluetta.

        Joten jätetään tämä tähän. Elämä opettaa.

        "Itsemurha on henkilökohtainen asia, eikä käsittääkseni kuulu avioliittoon eikä parisuhteeseen millään tavoin"

        Itsemurhaajat ovat usein hyvin yksinäisiä ja juuri yksinäisyyttä pidetään yhtenä keskeisenä itsemurhan motiivina. Sosiaaliset suhteet - riippuvuus muista - ehkäisee tehokkaasti itsemurhia niin kauan kuin siitä ei tule kahlitsevaa voimaa niin kuin esimerkiksi lestadiolaisyhteisöissä voi tulla.

        Kumman luulet tappavan itsensä helpommin?

        A. Pojan, jolla ei ole parisuhdetta tai ystäviä ja joka menee suuren epäonnistumisen jälkeen yksin kotiin elämäänsä täydellisen pettyneenä?

        B. Pojan, jolla ei ole ystäviä, mutta jolla on parisuhde ja joka menee suuren epäonnistumisen jälkeen kotiin, missä hän saa puhua puolisonsa kanssa ja missä häntä tuetaan?

        "Kirjoituksesi viestii, että et ymmärrä pointtiani ollenkaan."

        Selitä se sitten paremmin.

        "Sinun tekstisi on kuin suoraan jostain uskonnon oppikirjasta."

        Olen ateisti tai agnostikko, mutta sikäli parisuhde on minusta uskovaisuutta, että siinä täytyy uskaltaa luottaa puolisoon. Ehkä sinä olet niin vahva, että selviät aivan yksin, mutta minä en ole. Minä tarvitsen lähelleni ihmistä, joka tukee minua eteenpäin silloin kun apua tarvitsen.

        "Elämä opettaa."

        Ainakin niitä jotka ovat valmiita pohtimaan asioita eri näkökulmista.


      • avecMaria
        Fiskare kirjoitti:

        "Itsemurha on henkilökohtainen asia, eikä käsittääkseni kuulu avioliittoon eikä parisuhteeseen millään tavoin"

        Itsemurhaajat ovat usein hyvin yksinäisiä ja juuri yksinäisyyttä pidetään yhtenä keskeisenä itsemurhan motiivina. Sosiaaliset suhteet - riippuvuus muista - ehkäisee tehokkaasti itsemurhia niin kauan kuin siitä ei tule kahlitsevaa voimaa niin kuin esimerkiksi lestadiolaisyhteisöissä voi tulla.

        Kumman luulet tappavan itsensä helpommin?

        A. Pojan, jolla ei ole parisuhdetta tai ystäviä ja joka menee suuren epäonnistumisen jälkeen yksin kotiin elämäänsä täydellisen pettyneenä?

        B. Pojan, jolla ei ole ystäviä, mutta jolla on parisuhde ja joka menee suuren epäonnistumisen jälkeen kotiin, missä hän saa puhua puolisonsa kanssa ja missä häntä tuetaan?

        "Kirjoituksesi viestii, että et ymmärrä pointtiani ollenkaan."

        Selitä se sitten paremmin.

        "Sinun tekstisi on kuin suoraan jostain uskonnon oppikirjasta."

        Olen ateisti tai agnostikko, mutta sikäli parisuhde on minusta uskovaisuutta, että siinä täytyy uskaltaa luottaa puolisoon. Ehkä sinä olet niin vahva, että selviät aivan yksin, mutta minä en ole. Minä tarvitsen lähelleni ihmistä, joka tukee minua eteenpäin silloin kun apua tarvitsen.

        "Elämä opettaa."

        Ainakin niitä jotka ovat valmiita pohtimaan asioita eri näkökulmista.

        No kyllä minä kuuntelen. Tosin se on tästä eteenpäin hyvinkin toispuoleista, sillä sinulla ei ehkä ole resursseja ymmärtää minun puoltani asiasta...Mutta niin tai näin. Useinhan se ainoa oikea mielipide estää ainoan oikean vaihtoehdon toeteutumisen...

        Onni ei ole hei kuule kiinni mistään parisuhteesta sen enempää kuin rahasta taikka yksinäisyydestäkään. Lataat turhan suuria odotuksia ja paineita liittosi päälle. Kirjoitin jo kerran että ihminen itse määrittelee mikä hänelle on tärkeää ja tarpeellista, jotta hän voi olla onnellinen. Jos se on ainoastaan toisen elämän eläminen ja hänelle nautinnon tuottaminen (tavalla tai toisella) se ei ole terveellä pohjalla.

        On kyllä totta, että en ole perustanut perhettä tullakseni vahvaksi - olin jo vahva ja määrätietoinen ennen sitä. Olen perustanut perheen, koska olen tuntenut tarvetta tehdä niin - rakastunut. Mutta jos minun harteillani olisi vielä sekin, että joudun tekemään kaiken kuten mies sanoo, tuottaakseni vain hänelle onnen, en jaksaisi elää ja kai se sitten olisi itsemurhan paikka.

        Me olemme onnellisia yhdessä. Tästä elämästä, jonka olemme saaneet ja tästä ajasta, jonka olemme olleet yhdessä. Ei ole olemassa minua ja häntä minun näkökulmastani (tai hän ja minä hänen näkökulmastaan), on vain me yhdessä.

        Vielä sen verran, että toisen tukeminen ei mielestäni ole sama asia kuin toisen puolesta tekeminen ja eläminen.


      • avecMaria
        avecMaria kirjoitti:

        No kyllä minä kuuntelen. Tosin se on tästä eteenpäin hyvinkin toispuoleista, sillä sinulla ei ehkä ole resursseja ymmärtää minun puoltani asiasta...Mutta niin tai näin. Useinhan se ainoa oikea mielipide estää ainoan oikean vaihtoehdon toeteutumisen...

        Onni ei ole hei kuule kiinni mistään parisuhteesta sen enempää kuin rahasta taikka yksinäisyydestäkään. Lataat turhan suuria odotuksia ja paineita liittosi päälle. Kirjoitin jo kerran että ihminen itse määrittelee mikä hänelle on tärkeää ja tarpeellista, jotta hän voi olla onnellinen. Jos se on ainoastaan toisen elämän eläminen ja hänelle nautinnon tuottaminen (tavalla tai toisella) se ei ole terveellä pohjalla.

        On kyllä totta, että en ole perustanut perhettä tullakseni vahvaksi - olin jo vahva ja määrätietoinen ennen sitä. Olen perustanut perheen, koska olen tuntenut tarvetta tehdä niin - rakastunut. Mutta jos minun harteillani olisi vielä sekin, että joudun tekemään kaiken kuten mies sanoo, tuottaakseni vain hänelle onnen, en jaksaisi elää ja kai se sitten olisi itsemurhan paikka.

        Me olemme onnellisia yhdessä. Tästä elämästä, jonka olemme saaneet ja tästä ajasta, jonka olemme olleet yhdessä. Ei ole olemassa minua ja häntä minun näkökulmastani (tai hän ja minä hänen näkökulmastaan), on vain me yhdessä.

        Vielä sen verran, että toisen tukeminen ei mielestäni ole sama asia kuin toisen puolesta tekeminen ja eläminen.

        Ei kai ole tarkoitus, että toinen merkitsee jotain ja on arvokas vain siinä tapauksessa, että ajattelee joka asiasta samalla tavalla ja miellyttää (=tekee sinut onnelliseksi)?


      • Fiskare
        avecMaria kirjoitti:

        No kyllä minä kuuntelen. Tosin se on tästä eteenpäin hyvinkin toispuoleista, sillä sinulla ei ehkä ole resursseja ymmärtää minun puoltani asiasta...Mutta niin tai näin. Useinhan se ainoa oikea mielipide estää ainoan oikean vaihtoehdon toeteutumisen...

        Onni ei ole hei kuule kiinni mistään parisuhteesta sen enempää kuin rahasta taikka yksinäisyydestäkään. Lataat turhan suuria odotuksia ja paineita liittosi päälle. Kirjoitin jo kerran että ihminen itse määrittelee mikä hänelle on tärkeää ja tarpeellista, jotta hän voi olla onnellinen. Jos se on ainoastaan toisen elämän eläminen ja hänelle nautinnon tuottaminen (tavalla tai toisella) se ei ole terveellä pohjalla.

        On kyllä totta, että en ole perustanut perhettä tullakseni vahvaksi - olin jo vahva ja määrätietoinen ennen sitä. Olen perustanut perheen, koska olen tuntenut tarvetta tehdä niin - rakastunut. Mutta jos minun harteillani olisi vielä sekin, että joudun tekemään kaiken kuten mies sanoo, tuottaakseni vain hänelle onnen, en jaksaisi elää ja kai se sitten olisi itsemurhan paikka.

        Me olemme onnellisia yhdessä. Tästä elämästä, jonka olemme saaneet ja tästä ajasta, jonka olemme olleet yhdessä. Ei ole olemassa minua ja häntä minun näkökulmastani (tai hän ja minä hänen näkökulmastaan), on vain me yhdessä.

        Vielä sen verran, että toisen tukeminen ei mielestäni ole sama asia kuin toisen puolesta tekeminen ja eläminen.

        "No kyllä minä kuuntelen. Tosin se on tästä eteenpäin hyvinkin toispuoleista, sillä sinulla ei ehkä ole resursseja ymmärtää minun puoltani asiasta"

        Kuka tässä uskontoa harjoittaa? Onko sinulla kenties yhteys suureen Jumalaan joka avaa sinulle enemmän merkityksiä kuin muille? Onko sinun kokemuksesi yhteydessä absoluuttiseen ja objektiiviseen?

        "Onni ei ole hei kuule kiinni mistään parisuhteesta sen enempää kuin rahasta taikka yksinäisyydestäkään."

        Kovasti väittävät tilastot muuta. Jokainen yksinäisyydestä kärsinyt niin kuin minä varmasti tietää, miten helvetillistä elämä on, jos sitä ei saa jakaa kenenkään kanssa ja jos ei ole ketään, johon voi luottaa.

        "Lataat turhan suuria odotuksia ja paineita liittosi päälle."

        Liitto on jo sen verran kauan kestänyt, että ihan arkea tässä elellään. Tuskin tämä mitenkään ratkaisevasti tulee muuttumaan.

        "Kirjoitin jo kerran että ihminen itse määrittelee mikä hänelle on tärkeää ja tarpeellista, jotta hän voi olla onnellinen."

        Tuo on pelkkä illuusio. Jos puolisosi sairastuu vaikka masennukseen tai menettää työpaikkansa eikä saa uutta, niin saatat joutua miettimään asiaa ihan uudesta näkökulmasta. Onni ei ole jotain, mitä voi loputtomasti hallita.

        "Jos se on ainoastaan toisen elämän eläminen ja hänelle nautinnon tuottaminen (tavalla tai toisella) se ei ole terveellä pohjalla."

        Jostain syystä onnellisimmaksi hetkiksi ihmiset nimeävät ne, joissa he ovat saaneet jakaa jotain toisten kanssa. Vaikka lapsen syntymän aiheuttama taakka on valtava ja vie suunnattomasti resursseja ja mahdollisuuksia, niin kuitenkin lapsi on monille elämän ylivoimaisesti tärkein asia. Erityisesti nykyihmiselle on suunnattoman avartava kokemus, kun elämään ilmestyy jotain, johon on pakko sitoutua. Vanhan sanonta toteaa, että vapaa voi olla vasta sitten, kun on sidottu.

        "Olen perustanut perheen, koska olen tuntenut tarvetta tehdä niin - rakastunut."

        Entä jos rakkaus kuolee? Heivaatko puolisosi menemään?

        "Mutta jos minun harteillani olisi vielä sekin, että joudun tekemään kaiken kuten mies sanoo, tuottaakseni vain hänelle onnen"

        Miksi sinun pitäisi tehdä miehesi tahdon mukaan? Ethän sinä mikään hänen jatkeensa ole vaan itsenäinen ihminen. Sen sijaan sitä mieltä kyllä olen, että miehesi pitää pystyä luottamaan sinuun.

        "Vielä sen verran, että toisen tukeminen ei mielestäni ole sama asia kuin toisen puolesta tekeminen ja eläminen."

        Riippuu ihan semantiikasta.


      • Fiskare
        avecMaria kirjoitti:

        Ei kai ole tarkoitus, että toinen merkitsee jotain ja on arvokas vain siinä tapauksessa, että ajattelee joka asiasta samalla tavalla ja miellyttää (=tekee sinut onnelliseksi)?

        "Ei kai ole tarkoitus, että toinen merkitsee jotain ja on arvokas vain siinä tapauksessa, että ajattelee joka asiasta samalla tavalla ja miellyttää (=tekee sinut onnelliseksi)?"

        Onnelliseksi tekee se, että kumppani pysyy rinnalla ja tukee silloinkin, kun hän ei suoraan hyödy minusta.


      • avecMaria
        Fiskare kirjoitti:

        "No kyllä minä kuuntelen. Tosin se on tästä eteenpäin hyvinkin toispuoleista, sillä sinulla ei ehkä ole resursseja ymmärtää minun puoltani asiasta"

        Kuka tässä uskontoa harjoittaa? Onko sinulla kenties yhteys suureen Jumalaan joka avaa sinulle enemmän merkityksiä kuin muille? Onko sinun kokemuksesi yhteydessä absoluuttiseen ja objektiiviseen?

        "Onni ei ole hei kuule kiinni mistään parisuhteesta sen enempää kuin rahasta taikka yksinäisyydestäkään."

        Kovasti väittävät tilastot muuta. Jokainen yksinäisyydestä kärsinyt niin kuin minä varmasti tietää, miten helvetillistä elämä on, jos sitä ei saa jakaa kenenkään kanssa ja jos ei ole ketään, johon voi luottaa.

        "Lataat turhan suuria odotuksia ja paineita liittosi päälle."

        Liitto on jo sen verran kauan kestänyt, että ihan arkea tässä elellään. Tuskin tämä mitenkään ratkaisevasti tulee muuttumaan.

        "Kirjoitin jo kerran että ihminen itse määrittelee mikä hänelle on tärkeää ja tarpeellista, jotta hän voi olla onnellinen."

        Tuo on pelkkä illuusio. Jos puolisosi sairastuu vaikka masennukseen tai menettää työpaikkansa eikä saa uutta, niin saatat joutua miettimään asiaa ihan uudesta näkökulmasta. Onni ei ole jotain, mitä voi loputtomasti hallita.

        "Jos se on ainoastaan toisen elämän eläminen ja hänelle nautinnon tuottaminen (tavalla tai toisella) se ei ole terveellä pohjalla."

        Jostain syystä onnellisimmaksi hetkiksi ihmiset nimeävät ne, joissa he ovat saaneet jakaa jotain toisten kanssa. Vaikka lapsen syntymän aiheuttama taakka on valtava ja vie suunnattomasti resursseja ja mahdollisuuksia, niin kuitenkin lapsi on monille elämän ylivoimaisesti tärkein asia. Erityisesti nykyihmiselle on suunnattoman avartava kokemus, kun elämään ilmestyy jotain, johon on pakko sitoutua. Vanhan sanonta toteaa, että vapaa voi olla vasta sitten, kun on sidottu.

        "Olen perustanut perheen, koska olen tuntenut tarvetta tehdä niin - rakastunut."

        Entä jos rakkaus kuolee? Heivaatko puolisosi menemään?

        "Mutta jos minun harteillani olisi vielä sekin, että joudun tekemään kaiken kuten mies sanoo, tuottaakseni vain hänelle onnen"

        Miksi sinun pitäisi tehdä miehesi tahdon mukaan? Ethän sinä mikään hänen jatkeensa ole vaan itsenäinen ihminen. Sen sijaan sitä mieltä kyllä olen, että miehesi pitää pystyä luottamaan sinuun.

        "Vielä sen verran, että toisen tukeminen ei mielestäni ole sama asia kuin toisen puolesta tekeminen ja eläminen."

        Riippuu ihan semantiikasta.

        Miten tähän jumalan sotkit? Olen ollut syntymästäni asti mihinkään uskontokuntaan täysin kuulumaton, joten ei puhu jumalat minulle.

        Suomessa on tällä hetkellä yksinasujia enemmän kuin koskaan. Sinkut jyrää ja naiset jää yksinhuoltajiksi jo ennen kuin lapset edes syntyvät - usein vielä omasta aloitteestaan.

        Olen joskus nuorena lukenut jonkun suuren ajatelman, jonka mukaan "ihminen joka ei kestä yksinäisyyttä ei kestä yhtään mitään". Olen taipuvainen uskomaan tuon.

        Liitostasi et päätä sinä yksin.

        Kirjoitat yllättäen, että onni ei ole jotain mitä voi loputtomasti hallita. Yllätysveto sinänsä, sillä juuri sinä alunperin niin uskoit. Sinullehan onni merkistsi sitä, että saat tehdä juuri niin kuin toinen haluaa; eli tulee tekojesi kautta onnelliseksi. Sinähän pyrit hallitsemaan paitsi omaa onneasi myös puolisosi onnea! Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että se on illuusio.

        Rakkaus ei kuole koskaan. Se muuttaa ehkä olomuotoaan, mutta ei kuole. Oikea rakkaus.

        JA VIHDOIN:
        "
        Miksi sinun pitäisi tehdä miehesi tahdon mukaan? Ethän sinä mikään hänen jatkeensa ole vaan itsenäinen ihminen. Sen sijaan sitä mieltä kyllä olen, että miehesi pitää pystyä luottamaan sinuun.
        "

        Tästähän tämä koko keskustelu lähti liikkeelle. Minä en ymmärtänyt, että joku olisi jatkeena jollekin toiselle vain siksi, että saadaan hänet onnelliseksi.


    • Jane John Doe

      Olisi mukavaa, jos naiset ja miehet kasvattaisivat omat tyttärensä ja poikansa uskomaan kaikkinaiseen tasa-arvoon, jossa ns. jokainen kuuraa vessanpöntön omasta puolestaan. Minä näen että me kaikki ollaan ansaittu osa vaikutusvallasta yhteiskunnassa, ei siksi, että ollaan naisia, miehiä, hyväosaisia, mustia tai vihreitä vaan siksi että ollaan ihmisiä.

    • Nainen__

      Tasa-arvo termi jo itsessään kuvaa sen olevan ARVO.
      Oikeus tyydyttävään elämään, omiin päätöksiin ilman manipuloivaa ja holhoavaa otetta.

    • j.pukkila

      ..arvo konkreettisimmillaan ilmenee rahamittaisena, siksi taloudellisen tasa-arvon pyrkimys pitää kuulua ehdottomasti perusasiaksi, raha on arvon mitta ja vaihdon väline, raha mahdollistaa erilaisia asioita..
      ..
      ..feminismin myytit on syytä unohtaa ja ajatella asiat uusiksi, koska myytit estävät kaiken järjellisen vuorovaikutuksen sukupuolien välillä..

      ..myytit ylipäätään ovat haitallisia, yksi keskeinen myytti on kapitalistinen, kaikkivoipainen yksilö, jonka hillitön ahneus nähdään hyvinvoinnin lähteenä..

      ..mikään fakta ei tue kapitalismin myyttiä, pikemminkin päin vastoin, yhteistyö ja järjestelmien rakentaminen sen sijaan on arkipäivää, puhdas kapitalistinen taloushan olisi pelkkää torikauppaa..

      ..siksi fortumkin edistäisi tasa-arvoa huomattavasti jakamalla voittonsa köyhille, siis lähinnä johto ja omistajat..

      ..professori tikka puolestaan voisi edistää tasa-arvoa laatimalla kestävän ja tasa-arvoa edistävän veroratkaisun ..

      ..presidentti, eduskunta ja hallitus voisivat talouselämän hyysäämisen ja eriarvoisuuden luomisen sijaan keskittyä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseen..

    • Nimmetön feministi

      Haluaisin naisille samanlaisen oikeuden kuin miehille sanoa julkisesti, Seksi on hauskaa, tehkää sitä.

      • Miki

        Ihan kun naisilla muka ei vielä olisi kyseistä oikeutta...


    • joten kaikki sinne vaan

      tämän Feministi palstan voisi lopettaa tarpeettomana.

      • Miki

        Tarpeeton tämä palsta tietenkin on, mutta ei femmoilla mitään tekemistä tasa-arvon kanssa ole.


    • katja

      Tahtoisin, että maiset ja miehet saisivat saman verran palkkaa,koska naisenhan täytyy ostaa kuitenkin kaikki wc:paperit,siivoustarvikkeet/aineet,pillerit,ostaa siteitä,ostaa hygienia tuotteita,meikkejä,vaatteita,pitää ulkonäöstään huolta ylipäätänsäkin. Sitten joutuu ostamaan kaupasta ruokatarvikkeet useammin kuin mies,ettei tarvitsisi aina siltä pyytää ruokarahaa. Sitten nainen kustantaa varmasti enemmän lapseen liittyvissä asioissa ym.... ostaa kaikkea mitä sen hoidossa tarvitaan,niin kyllä nainenkin rahaa tarvitsee???????????

    • hirviö

      Kun puhutaan koko ajan tasa-arvosta ja korostetaan kuinka kaikkien on oltava tasa-arvoisia. Eletään mieluummin kaikki ihmisinä. Parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia kohtaan. Jos tökitään koko ajan jokaista juttua ja yritetään olla yhtä tasa-arvoinen kuin joku toinen, niin mahdotontahan tuo on.
      Tökittäviä asioitahan kun on äärettömän paljon.
      Reilu peli kaikille, samalla mitalla. Mehän ollaan mitä ollaan.

    • jepjep

      Naiset armeijaan vuodeks, ku miestenki on pakko mennä sinne. Epäilen että monet naiset ei kestäisi sitä, joten ehdotan vaihtoehdoksi, että naiset menisi vuodeksi virkkaamaan sukkia juonnekki tai jotain semmoista. Vuosi elämästä on pitkä aika, minkä miehet joutuu kuluttamaan armeijassa.

      • minttuli

        ehkäpä naiset voisivat tehdä jotain hyödyllisempääkin kuin virkata sukkia.
        olen samaa mieltä, että myös naisilla täytyy olla pakollinen asevelvollisuus. Jos ei armeija huvita, niin sitten sivariin.


      • suffe

        jos tässä kohtaa sitten pyrittäisiin parantamaan miesten tasa-arvoa ja poistettaisiin pakollinen asevelvollisuus. Miehen ei tarvitse olla tasa-arvon normi. Tämä olisi hyvä muistaa.


      • minttuli
        suffe kirjoitti:

        jos tässä kohtaa sitten pyrittäisiin parantamaan miesten tasa-arvoa ja poistettaisiin pakollinen asevelvollisuus. Miehen ei tarvitse olla tasa-arvon normi. Tämä olisi hyvä muistaa.

        yleiselle asepalvelukselle?
        Miehen ei todellakaan tarvitse olla tasa-arvon normi. Armeija on enemmän yhteiskunnallinen kuin maskuliininen kysymys. Itse olisin hyvin tyytväinen jos Suomessa saataisiin palkka-armeija toimimaan. Ei tarvitsisi kenenkään vastahakoisen mennä armeijaan, taikka sivariin.


      • suffe
        minttuli kirjoitti:

        yleiselle asepalvelukselle?
        Miehen ei todellakaan tarvitse olla tasa-arvon normi. Armeija on enemmän yhteiskunnallinen kuin maskuliininen kysymys. Itse olisin hyvin tyytväinen jos Suomessa saataisiin palkka-armeija toimimaan. Ei tarvitsisi kenenkään vastahakoisen mennä armeijaan, taikka sivariin.

        oli sukupuolten välisestä tasa-arvosta eikä maanpuolustuksen järjestämisestä eikö niin? Armeijan voi ajatella todellakin olevan juuri maskuliininen kysymys. Kannattaa lueskella aiheesta miestutkija Arto Jokisen kirjoja.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2005
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1706
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1345
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1164
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1161
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1020
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      940
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      926
    Aihe