Susista

kaupungin munapersetäti edmond on saanut purettua kiukkuaan, täytyy kysyä, missä se edmond täti oikein asustaa? eihän vaan olisi jossakin päin elintasosuomea turvassa kehätien takana hukilta ja noilta röyhkeiltä ja inhottavilta peräkammarin pojilta ja muilta reppanoilta. Muuta vähäksi aikaa asumaan niille alueille joissa uskot susivihan kytevän, niin opit ehkä jotakin. Susien lisäksi myös niistä vihaamistasi peräkammarinpojista ja muista reppanoista.

Kukahan ne on noin tarkkaan laskenut että montako on rajan yli tullut? Kirkoittajan mukaan kaikki rajan yli tulleet sudet olisi heti tapettu...ja höpö höpö! Minua on aina ihmetyttänyt miten virkamiehet ovat muka tarkkaan tietävinään montako sutta missäkin kulkee. Todellisuudessa susia on suomessa enemmän kuin mitä uskalletaan sanoa. Itsekin näin suden viikonloppuna keski-suomessa kun autolla ajelin. Ja alueella missä työni pulesta liikun näkee susien jälkiä hyvinkin usein vaikka tätä aluetta ei mielletä susialueeksi. Varmaankin siksi että sudet eivät vielä ole aiheuttaneet mitään vahinkoa. Niitä on tällä alueella siis sopivasti.

Edmond se vaan jaksaa piikitellä peräkammarin pojista, vaikka näyttää olevan pahempi reppana itse. Ei taida pysyä edes selvillä päivistä, sillä Pulliaisen kirjoitus julkaistiin Hesarissa jo lauantaina 22.10.2005. Menikö vähän viikonloppu pitkäksi?

"Tarvitaan selvät pelisäännöt ongelmallisiksi osoittautuneiden susien nopeaksi poistamiseksi luonnosta. Tämä ei ole kiintiö-, vaan tapauskohtainen asia, toteaa Erkki Pulliainen."
Täyttä asiaa, eikö olekin? Jos sudet aiheuttavat ongelmia, ne pitää voida poistaa nopeasti ja tehokkaasti pelistä ja aiheuttamasta ongelmia.

Tämähän ei nyky"sääntöjen" puitteissa ole lainkaan mahdollista, vaan lähtökohta on, että sutta ei saisi poistaa juuri missään tilanteessa. Lupaprosessista on tarkoituksellisesti(?) tehty niin monimutkainen ja vaikea, että häirikkösudet ennättävät käytännössä kuolla vanhuuteen, ennen kuin mitään päätöksiä mahdollisista toimenpiteistä saadaan aikaan.

Pulliaisenkin mielipiden on vain yksi mielipiden muiden joukossa. Aivan yhtä päteviä asiasta puhumaan ovat ihmiset, joiden asuinympäristössä on runsaasti susia. He tietävät, mitä sellainen elämä todellisuudessa on. Pulliainen on vain puuhastellut tutkimussusien parissa.

Ei kannata aivan kritiikitömästi kaikkeen suhtautua - ei edes "asiantuntijoihin". Heilläkin on vain yksi näkökulma asioihin.

Roskiksestako se täti Edmond sen hesarin käy hakemassa? Eikö ole varaa täti Edmondilla tilata omaa hesaria? Tosiaan taidat olla reppana?

Juttuhan oli jo pari päivää hesarissa. Muistaakseni Sunnuntain hesarissa oli juttu. Sinänsä Pulliainen puhuu asiaa. Häirikkösudet on poistettava. Olen Pulliaisen kanssa samaa mieltä.

Muuten voi perustellusti olla Pulliaisen kanssa eri mieltä. Vaikka susi ei olisi ketään sataan vuoteen puraissutkaan, niin asia vain nyt on niin, että suden paikka kertakaikkiaan ei ole asutuilla alueilla vaan erämaissa. Näin se vaan on. Piste.

Eipä näytä historia olevan oikein vahvaa aluetta. Muistelenpa Pulliaisen jossain teoksessaan sivunneen lapsisurmia 1800-luvulla. Mainittiin vain tämä viimeinen Varsinais-Suomen episodi. Ja heitettiin epäily silloin olleen kyseessä koirasudet. Tämän päivän Hesarin yleisönosastolla paljastetaan niitten olevan aitoja susia. Kaksi kolmesta löytyy kuulemma täytettynäkin. Toista on piiloteltu Eläinmuseon ullakolla. Mikä lie ollut tavoitteena salailussa ja ketkä olivat vaikuttajina. ?
Eiköhän se ollut aikoinaan susi, joka heittäytyi elämään ihmisten kasvattaman karjan avulla nurkkapieliin aiheuttaen myös mittavat ihmisvahingot. Metsästyskulttuurien piirissä sudesta ei ole ollut suurta harmia.
Kirjassaan Sudet rintamaiden uhkana 1800-luvulla käsittelee historioitsija Jouko Teperi asiaa. Kaatorahatilastojen mukaan susien pesintöjä alkoi löytyä melkeiun pellon pientareilta ja teitten varsilta. Pohjoisemmilla eränkäyntialueilla vahinkoja ei juuri ollut. Ja taisipa sama kulttuuristuminen tapahtua uudella mantereellakin. Ja viha ei mistään tyhjästä synny.
Nyt kaikkien uskotteluiden ja pohjalta halutaan sudet kotiuttaa uudelleen ihmisten keskuuteen. Sudelle ominaisia suuria erämaa-alueita ei läntisestä osasta maata löydy ja itäpuolellakin ovat vähissä. Katselemme ja ihmettelemme mitä tapahtuu.

Erkki Pulliaisen teksti Hesarissa oli aivan erilaista kuin teoksessa Suomen suurpedot, jonka hän kirjoitti 1974. Silloin hän väitti, ettei terve susi ole koskaan käynyt ihmisen kimppuun. Onko miehelle tullut lisää viisautta vuosien varrella? Suomen sudet tuskin ovat muuttuneet, vaikka ne hyötyvät Euroopan unionista meitä muita enemmän.