Ajattelin kysäistä teiltä minua vanhemmilta kokemuksianne parisuhteesta. Kannattaako sellaiseen uudelleen pyrkiä?
Olen siis vuosi sitten eronnut, 35-vuotias nainen ja minulla on kaksi pientä lasta. Lasten isän kanssa olin yhdessä 10-vuotta ja edelleenkin olen hyvissä väleissä hänen kanssaan. Niin taustatietona vielä mainittakoon, että olen terve, kivannäköinen, koulutettu, hyvässä ammatissa ja asuntovelaton. Asiani on siis hyvällä mallilla.
Nyt eron jälkeen en halua kiirehtiä mihinkään vakituiseen suhteeseen vaan haluan deittailla miehiä juuri niin usein tai harvoin kuin minulle sopii. Lastenkaan vuoksi en viitsi mitään vakituista miestä ottaan.
Mikä on teidän näkemyksenne kauanko tällaista deittailu tyyppista elämää jaksaa ja alkaako sitä jossain vaiheessa kuitenkin haluta parisuhteeseen, vaikka minulle täydellistä miestä ei ole olisi helposti saatavilla?
Kyllä minulle parisuhde tyyppinen elämä sopii, mutta näin eronneena sitä vaan ajattelee, että
suhde alkaa heti rapistumaan kun muutetaan yhteen jne.
Olen siis vuosi sitten eronnut, 35-vuotias nainen ja minulla on kaksi pientä lasta. Lasten isän kanssa olin yhdessä 10-vuotta ja edelleenkin olen hyvissä väleissä hänen kanssaan. Niin taustatietona vielä mainittakoon, että olen terve, kivannäköinen, koulutettu, hyvässä ammatissa ja asuntovelaton. Asiani on siis hyvällä mallilla.
Nyt eron jälkeen en halua kiirehtiä mihinkään vakituiseen suhteeseen vaan haluan deittailla miehiä juuri niin usein tai harvoin kuin minulle sopii. Lastenkaan vuoksi en viitsi mitään vakituista miestä ottaan.
Mikä on teidän näkemyksenne kauanko tällaista deittailu tyyppista elämää jaksaa ja alkaako sitä jossain vaiheessa kuitenkin haluta parisuhteeseen, vaikka minulle täydellistä miestä ei ole olisi helposti saatavilla?
Kyllä minulle parisuhde tyyppinen elämä sopii, mutta näin eronneena sitä vaan ajattelee, että
suhde alkaa heti rapistumaan kun muutetaan yhteen jne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikutat kovin kehittymättömältä joten varmaan on paikallaan todellakin viettää ns. sinkkuelämää ja kasvaa ihmisenä ja elää ero läpi. Ei ole olemassa sääntöä pitääkö elää parisuhteessa vai ei. Toisille sinkkuelämä sopii paremmin, ehkä se on sinunkin se oikea vaihtoehto.
Kannattaa katsella ja kuulostella ihan rauhassa.
sitä on kenenkään etukäteen sanoa...kyllähän se monesti on niin,että jossain vaiheessa sitä varmaan kaipaa vakituista asuinkumppania..niin...tai sitten ei...sehän nyt riippuu niin paljon ihmisestä itsestään...
parhaiten varmaan itse tiedät...:)
Siis eikös tuo mainos ollut nimenomaan seuranhakua varten.
"Terve, hyvätuloinen,...."
Elä vain itseksesi, niin tunnistat parhaiten omat tarpeesi ja arvosi.
..tuossa vaiheessa ei sun asiaa kannata edes tuolta pohjalta pohtia. Kun susta tuntuu hyvältä elellä yhdessä lastesi kanssa ja kaikki on ok, niin jatka samaan malliin.
Yhdessä asumista miehen kanssa sun kannattaa miettiä sitten kun sitä ei edes tarvi miettiä. Silloin sitä pyjamat vaan jotenkin ikäänkuin ajautuu saman tyynyn alle koska se on kummallekin ainoa hyväksyttävissä oleva vaihtoehto. :)
En usko että niistäkään olisi haittaa.
Muistutan kuitenkin kun mainitset tuon asian, että sinulla on pieniä lapsia.
Huoltajuus asiat ovat toivoakseni kunnossa, koska silloin lapsesi saavat myös vastakkaisen sukupuolen käyttäytymisestä jonkin laisen kuvan.
Toisaalta ei kannata lasten takia odottaa liian kauan sen suhteen aloittamista.
Saatta siis tulla ongelmia esiin juuri silloin kun kaiki on olevinaan hyvin.
Mielipiteeni on että tapaa lastesikin kanssa "niin sanottuja ulkopuoleisia ihmisiä".
Ystäviä, kavereita, tuttuja molemppia sukupuolia.
Tämä helpottaa sitten JOS joskus aloitat vakaavan suhteen.
Silloin lapset ovat jo valmiiksi tottuneet "vieraisiin" eikä tule yllättäviä käänteitä sen asian takia.
Sanoisimpa että kyllä se joku vielä astelee maailmaasi ja sekoittaa sen mullin mallin.
Perustat uusioperheen ja toivottavasti olet silloin hoitanut tämän homman kotiin hyvin.
Moni sanoo että ei halua tuoda lasten eteen mitään uutta urosta tai naarasta, koska lapset siitä kärsivät... ihmettelen koska itselläni on kaksi suhteellisen pientä lasta. He ovat välittömiä hyväksyvät uusia ihmisiä elämäänsä eivätkä ole poikkiteloin suhde asioissa. Tosin kuka nyt osaisi toiselle kerto juuri ne oikeat menettelytavat, ei kukaan.
Kaikki tapahtuu kokeilujen pohjalta.
Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä
Vakio suhde on pysyvämpi ja aina saatavilla tarpeentullen juttuun kui juttuun.Jos ei ole suhetta niin saaks sitä tarpeentullen tarpeeseen ken tyydyttää joka suhteessa.> Kuka nyt haluais väkivaltaisen kumppanin epäsiistin haisevan pierevän vetelän tahdittoman nälviän..Varmasti näitä on sopuisien joukossa.Kyllä 2v.ois vähin aika ns.suruaika jonka jälkeen onnistuu solmimaan pidempi aikaisen kestävämmän kumppanuuden jos kiva löytyy vie vihille .Se kun ei puru hetken -mielijohteesta on vuntsimisen aikaa oisko tos jotain käyttökelpoista jäljellä.Kenties itsekin voisin kannanottojani saneerata.Kun sulla on lapset älä ala mihinkään pitkään avo suhteeseen.Se vaan syö sun voimavarojas ja tekee tyhjän olon sisäisesti.Ihmisiähän me olemme väliin tarvitsemme jonkinasteista lyhytaikaistakin partneria latautumiseen yhdesoloon (ei omin päin )Pusut sulle Lasulta MOI: