olen kahdeksantoista vuotias enkä ole vielä raskaana eikä suunnitelmiin kuulu hankkia lapsia vielä kymmeneen vuoteen.
miten synnytyksen kanssa? minulla on erittäin alhainen kipukynnys. siis niin alhainen että neulanpisto sattuu niin että meinaan pyörtyä.
voinko suoraan vaatia keisarileikkausta?
tiedän etten ikinä tule kestämään sitä kipua tunnen itseni sen verran hyvin. miten keisarileikkaus toteutetaan? nukutetaanko vai meneekö puudutuksella?
älkää nyt vain kukaan sanoko että kyllä itsekin ajattelitte samalla tavalla kun olitte tämän ikäisiä.
miten synnytyksen kanssa? minulla on erittäin alhainen kipukynnys. siis niin alhainen että neulanpisto sattuu niin että meinaan pyörtyä.
voinko suoraan vaatia keisarileikkausta?
tiedän etten ikinä tule kestämään sitä kipua tunnen itseni sen verran hyvin. miten keisarileikkaus toteutetaan? nukutetaanko vai meneekö puudutuksella?
älkää nyt vain kukaan sanoko että kyllä itsekin ajattelitte samalla tavalla kun olitte tämän ikäisiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinkas sinä sitten ajattelit kestää raskauden aikaiset kivut, joita tulee lähes kaikille (selkää särkee, häpyliitoksen löystyminen aiheuttaa kävelykipua yms.)? Entä sektioon liittyvät sekä valmistelu- että jälkikivut?
Unohda koko vauvan tekeminen, jos jo nyt murehdit asioita noin paljon. Maailmassa on paljon muutakin asiaa. Tai hanki toisen valmiiksi tekemä vauva = ajattele adoptiota.
Synnytysasioihin voit palata sitten, kun olet raskaana. Jos se kestää kymmenen vuotta, asiat voivat olla ihan toisenlaisia kuin nykyisin.
Mistä moinen tyly asenne? Jos kipukynnys todella on alhainen, en ihmettele yhtään, että asia mietityttää jo etukäteen. Itsekin olen jo ennakolta jännittänyt synnytystä vuosikaudet, ja kipukynnykseni on ihan normaali. Tieto on tässä tapauksessa auttanut synnytyspelon lieventämisessä.
Päinvastoin kuin "no" neuvoi, olenkin sitä mieltä, että asiaa on ehdottomasti fiksua pohtia etukäteen ja ottaa selvää esimerkiksi eri kivunlievitysmahdollisuuksista. Keisarinleikkaukseen en minäkään kehottaisi turvautumaan, mutta kyllä sekin on äärimmäisissä poikkeustapauksissa mahdollinen vaihtoehto. Ehkä kannattaisi keskustella asiasta gynekologin tai lääkärin kanssa? Monesti kiputuntemukseen vaikuttaa myös turha jännittäminen. Ehkä pystyisit hieman nostamaan kipukynnystäsi opettelemalla rentoutumaan kunnolla.
Tyly asenteeni johtuu siitä, että ihan oikeasti ajattelen, että on tarpeetonta, turhaa ajanhaaskausta pohdiskella tuommoisia asioita. Eivät ne pelkäämällä parane. Eikä _kukaan_tiedä, minkälaiseksi sekä yleinen pelkojen että erityisesti synnytyspelon hoitaminen on mennyt kymmenessä vuodessa.
Ja jos mieli sattuu muuttumaan ja raskaus alkaa jo aikaisemmin, tietoa saa sittenkin aivan riittävästi.
Siis miksi piinata itseään etukäteen peloilla, joista ei tiedä, toteutuvatko ne koskaan? Energiaansa voi käyttää paremminkin. Ei kumma, että nuorilla naisilla on nykyisin semmoiset paineet, että rauhoittavien yms psyykenlääkkeiden syönti on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Jos pitää pelätä kaikkea mahdollista ja mahdotonta etukäteen, niin miten siinä ennättää enää elää ollenkaan?
Asia kerrallaan :-)
Tuskin kukaan mielellään tuhlaa energiaansa murehtimiseen. Mielestäni on kuitenkin järkevää käsitellä asiaa etukäteen (ok ok, ei ehkä ihan 10 vuotta etukäteen). Jos asiaan havahtuu valmistautumattomana vasta mainitsemassasi raskausvaiheessa, voi siitä olla vahinkoa jopa sikiön kehitykselle ja raskausajasta muodosta äidille henkisesti tuskallinen.
Itse olen sitä tyyppiä, että haluan valmistautua asioihin kunnolla. En todellakaan voisi hankkiutua raskaaksi tietämättä mitä tuleman pitää. Vaikkei asiat aina menekään suunnitelmien mukaan, on hyvä olla tietoinen eri vaihtoehdoista. Ei se tarkoita sitä, että on hysteerinen tai tarvitsi turvautua psyykelääkkeisiin.
..tosta jo raskauden alkuvaiheessa lääkärin kanssa. Mulla oli pelkoo tyylii "jos laps ei mahdukka ulos ja mä meen tajuttomaks ku sattuu.." oon meinaa herkkä menettää tajuni.
No juteltii lääkärin kanssa ja mulle kerrottii tarkkaa miten synnytykses toimitaa ja miten se "tapahtuu" ,no ei mua sit enää niin pelottanu.Luotin vaa et onnistuu.
Mutta ku tuli hetki et supistukset alko ni jumlauta et iski pelk oet apua mitä nyt käy ja mitä tää on?? kipuu oli ja monta kertaa ku kuulin et "ponnistele" tai jotain muuta ni tuntu et kuolen siihe paikkaa.Se sattu niin paljon.Luulin ettei mitää ehjänä sen jälkee. Mut kyl se sit meni onneks nopeemmin ohi ku osasin kuvitellakaa.
Pelko on normaalii, mstä sellanen osaa kuvitella sitä kipuu joka ei oo synnyttänyt. ei se oo et TYÖNNETÄÄ VAA ULOS.kyllä se kipuukin tuo mukanaa..
Ei taida kivutonta synnytystä olla olemassakaan sanonpa vain .Keisarileikkaus on suuri leikkaus ei mistään leikkauksesta kivutta selviä.Monella taitaa olla vääräkuva sektiosta muutenkin, se ei siis ole kivuton kuin leikkaus hetkellä jälkikivut ovat varmaan synnytyksen kanssa samaa luokkaa,mutta onhan morfiini ja kipulääkkeet.
Mieti siis asiaa sitten tarkemmin kun on aika miettiä sitä en usko että olisitkaan valmis vielä.
olin aikasemmin sitä mieltä että haluaisin synnyttää keisarilla.ajattelin että se on ns helpompaa,että haava mahaan ja vauva ulos.ei tarvisi ähistellä ja ponnistella,sitten luin asiasta enemmän.ne jälkikivut on kuulema epämieluisat.ei sitä kovasti kai ajattele varsinki viimeisten viikkojen aikana,haluaa vain vauvan ulos.nykyajan neulat on sen verta ohuita ettei ne juuri ehdi säikäyttää!