Menossa rv26 ja tuntuu että seinät alkaa kaatumaan päälle. Yhtäkkiä on mieli herkistynyt, kaikki pienetkin asiat saavat pahoittamaan mielen ja kyyneleet kimmeltämään silmiin.
Siis en nyt tarkoita sellaista että "kassantäti ei antanut kuittia, nyyh hyyh" Mutta jos esim. miehen kanssa tulee kinaa jostain aivan vähäpätöisestä asiasta niin heti on kyyneleet silmissä. Eilen illalla sängyssä maatessani mietin kuinka kuvottava mahdan olla kun seksi ei miestä enää kiinnosta. Ja taas vedet silmissä. Ennen en tälläinen ole ollut. Jotenkin en voi miehen antaa nähdä olotilaani koska aikaan ennen raskauttakin joskus itkiessäni tuli kommenttia että lopeta se itkeminen yms.
En tiedä tajuaako kukaan mun pointtia...Jotenkin vaan on tosi paha olo vaikka enemmän kuin innoissani olen tulevasta vauvasta.
Siis en nyt tarkoita sellaista että "kassantäti ei antanut kuittia, nyyh hyyh" Mutta jos esim. miehen kanssa tulee kinaa jostain aivan vähäpätöisestä asiasta niin heti on kyyneleet silmissä. Eilen illalla sängyssä maatessani mietin kuinka kuvottava mahdan olla kun seksi ei miestä enää kiinnosta. Ja taas vedet silmissä. Ennen en tälläinen ole ollut. Jotenkin en voi miehen antaa nähdä olotilaani koska aikaan ennen raskauttakin joskus itkiessäni tuli kommenttia että lopeta se itkeminen yms.
En tiedä tajuaako kukaan mun pointtia...Jotenkin vaan on tosi paha olo vaikka enemmän kuin innoissani olen tulevasta vauvasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kirjottanu tän jutun...?! aivan samalla mielellä...
Meilläkin ollut vähän samaa. Mies kuitenkin ymmärtää, kun olen puhunut pelkojani, huoliani ym. Ja sitä seksiäkään ei enää ole niin paljoa. Mies tunnusti myös, että vaimon iso vatsa ei ole kovin eroottinen ja seksi ei ole niin miellyttävää, kun joutuu koko ajan varomaan ettei tule painetta vatsan päälle.
Muistakaas rouvat, että te ette yksin tee tätä lasta maailmaan. Kun te teette tuon ajatuksen selväksi itsellenne, on paljon helpompi taistella miehen aiheuttamaa pahaa oloa vastaan. Minun mielestäni ne miehet saavat kyllä kanssa kantaa osansa raskaudesta ja ottaa vastuuta. Minä ainakin ulvon ja itkeä pillitän kotona ja jos tulee kommenttia, että lopeta, niin ulvon vielä enemmän. Heh!
Poika lapsi tulossa ja hormonit on jotenkin niin päin sekaisin, että olen entistäkin tasapainoisempi; liekö vauvan mieshormonit vaikuttaa... Että sitten kun raskaus on ohi, taitaa mies itkeä, että voi kun ois vaimo aina raskaana, heh.
Tekstin luettuani olin aivan varma että olen sen tietämättäni kirjoittanut. Niin samanlaiset fiilikset täällä.
Tälläkin hetkellä itkettää. Eilen illalla oli aivan naurettavan pieni kina miehen kanssa joka johti mykkäkouluun ja nyt sitten itken entistä enemmän. Haluaisin kyllä puhua miehelleni tästä asiasta mutta jotenkin ääneen sanottuna se tuntuu niin vähäpätöiseltä. Harva mies oikeasti tajuaa mitä tarkoittaa kun hormonit heittää täysin häränpyllyä. Vai olenko väärässä?
Tottahan toki vauvat yhdessä tehdään ja huolet pitäisi yhdessä kantaa mutta ei se niin käytännössä mene. Mies ei ikinä pääse naisen pään sisään ja koe samaa hormonimyrskyä kuin nainen raskausaikana.
Tsemppiä kaikille, koitetaan selvitä! :)
koe sitä raskautta samalla tavalla eikä niin jaksa välttämättä innostua ja hössätä siitä vauvasta, kun se isäksi tulemisen käsittäminen kulkee vähän eri rataa, kun mies ei kanna sitä lasta. Äiti kun käy läpi kaikki raskausvaivat ja tuntee liikkeet, ei pääse sitä raskautta hetkeksikään unohtamaan. Mutta miehen mielestä siihen vauvan tuloon ei välttämättä jaksa keskittyä 9 kuukautta etukäteen, kun odottaa ja odottaa ja silti "mitään" ei tunnu miehen mielessä muuttuvan..
Lohdullista lukea että on muitakin joilla on samoja ongelmia! Ollaan miehen kanssa jotenkin kinattu viime aikoina normaalia enemmän, tai sitten musta vaan tuntuu siltä kun otan kaikki kommentit ja väärät äänensävyt niin itseeni... Puhua en haluaisi kun pelkään kuulostavani naurettavalta, tai että "ne hormoonit" olis miehen mielestä vain tekosyy.. Eilenkin illalla itkin itseni uneen kun oli ollu kinaa ja sain mennä yksin nukkumaan...
Inhottavaa miten mies ennen raskautta ylpeänä puhui että hän ei ainakaan anna minun hormonimyrskyjen häntä lannistaa tai että ottaisi niitä lainkaan vakavasti, ja nyt tuntuu ettei hän edes muista minun olevan raskaana...