Olin tänään soveltuvuustesteissä lähihoitajakoulutukseen. Kun kerroin vanhemmilleni, että haluaisin lähihoitajaksi, he olivat kunnolla vastarannan kiiskejä asiassa.
"Eihän se ole mikään hyvä ammatti?". He unohtivat sen, että jos se on sellaista mitä minä itse tahdon tehdä ja työtä, josta minä tykkään.
Nykyaikana vieläkin lukiota pidetään liian hyvänä. Tuleehan sieltä tietysti yleissivistystä. Mutta tuntuu, että lukio on yliarvostettu. Itse en soveltuisi ollenkaaan lukioon. Ammattikoulua pidetään erittäin huonona vaihtoehtona. Vanhemmat sanelevat nuorilleen, että sinä teet tämän ja tämän. Entäs kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun sinulla on oma perhe ja oma ura? Olet valinnut ammatin, mitä vanhempasi arvostaa, etkä tykkää työstäsi. Olet onneton. Silloin voi vain miettiä, ettei olisi pitänyt silloin uskoa vanhempia.
Isosiskoni oli noin yhdeksän vuotta sitten 16, lopettamassa yläastestta. Hän haaveili nuoriso-ohjaajan työst, mutta isämme tuli sanomaan, että eihän se oli hyvä ammatti, mene nyt vain sinne lukioon. Nyt häntä harmittaa, että kuunteli isäämme.
Haluan vain sanoa teille, jotka ovat nyt ysillä(ja muitankin) ja miettivät mitä tekevät. Taistelkaa vastaan vanhempianne vastaan(en tarkoita muussa asiassa kuin tässä!). Te niistä ratkaisuista kärsitte/nautitte, eivät teidän vanhemmat.
Kommentteja asiaan, haluan kunnon keskustelua!
Kirjoitin samaisen tekstin myös nuorten koulu-palstalle.
"Eihän se ole mikään hyvä ammatti?". He unohtivat sen, että jos se on sellaista mitä minä itse tahdon tehdä ja työtä, josta minä tykkään.
Nykyaikana vieläkin lukiota pidetään liian hyvänä. Tuleehan sieltä tietysti yleissivistystä. Mutta tuntuu, että lukio on yliarvostettu. Itse en soveltuisi ollenkaaan lukioon. Ammattikoulua pidetään erittäin huonona vaihtoehtona. Vanhemmat sanelevat nuorilleen, että sinä teet tämän ja tämän. Entäs kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun sinulla on oma perhe ja oma ura? Olet valinnut ammatin, mitä vanhempasi arvostaa, etkä tykkää työstäsi. Olet onneton. Silloin voi vain miettiä, ettei olisi pitänyt silloin uskoa vanhempia.
Isosiskoni oli noin yhdeksän vuotta sitten 16, lopettamassa yläastestta. Hän haaveili nuoriso-ohjaajan työst, mutta isämme tuli sanomaan, että eihän se oli hyvä ammatti, mene nyt vain sinne lukioon. Nyt häntä harmittaa, että kuunteli isäämme.
Haluan vain sanoa teille, jotka ovat nyt ysillä(ja muitankin) ja miettivät mitä tekevät. Taistelkaa vastaan vanhempianne vastaan(en tarkoita muussa asiassa kuin tässä!). Te niistä ratkaisuista kärsitte/nautitte, eivät teidän vanhemmat.
Kommentteja asiaan, haluan kunnon keskustelua!
Kirjoitin samaisen tekstin myös nuorten koulu-palstalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pidä vaan sinnikkäästi kiinni omista suunnitelmistasi! Ylioppilaita on jo liikaa eikä huono ylppäritodistus ole oikeastaan minkään arvoinen. Näinä aikoina akateeminen työttömyys vain kasvaa ja kunnon duunareista on pulaa.
Olet vielä niin nuori, että jos lh-koulutus ei tunnukaan sopivalta, voit helposti vaihtaa alaa tai vaikka hankkia sen valkolakin. Jos ala taas tuntuu oikealta, niin olet jo parikymppisenä ammattitaitoinen palkansaaja, kun taas lukion käyneet kaverisi vasta hikoilevat pääsykokeissa. Muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen voit lisäkouluttautua sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi. Tsemppiä, siitä se lähtee!
Vaan heille, jotka tarvitsevat rohkaisua! Minä en enää alennu vanhempieni tahtoon koulutusasioissa. Tietenkin kuuntelen heitä, mutta ei se niin saa mennä että he määräävät sen mitä minä teen.
...mikä vika lähihoitajan ammatissa on vanhempien ihmisten mielestä. Lähihoitajilla on töitä enemmän kuin tarpeeksi tulevaisuudessa, ja niitähän ne vanhemmat ihmiset juuri pian tarvitsevat jos eivät halua vanhainkotiin muuttaa. Ihan älytöntä että vanhemmat painostavat lukioon, sehän kun ei tunnetusti suju edes huonosti jos ei kiinnosta.
Työ on erittäin raskasta ja heikosti palkattua vuorotyötä, jossa vähällä väellä yritetään saada paljon aikaan. Voi olla, että työtä jaksaa nuorena, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa yli kuusikymppinen lähihoitaja tekee yövuoroaan ja odottaa viiden vuoden päästä siintävää eläkeaikaansa. Hän voi olla jo ammatinvalinnastaan ja työn mielekkyydestä eri mieltä.
Tosin hyvin harvat lähihoitajat tai vastaavissa ammateissa työskentelvät selviävät normaalille vanhuuseläkkeelle edes nykyisten alempien eläkeikien vallitessa. Useimmat joutuvat sairaseläkkeelle selkä- tai nivelvaivojen takia jo paljon nuorempina.
Kun vielä otetaan huomioon vuorotyö ja sen vaikutus perhe-elämään, työmatkojen kulkemiseen jne., niin ei lähihoitajan työura kovin auvoiseksi muodostu, vaikka työtä olisikin tarjolla.
Olen nyt ysillä,vanhemmat oikeastaa varmaan tulevat päättämään mitä teen,tarkoitan sillä tavalla että kun haluaisin muuttaa täältä pois eikä ole oikein rahaa,jos vanhemmat sanovat "ei" se tavallaan on siinä sitten.Ja ulkomaillekkaan ei ole menemistä jos vanhemmat sanovat ei.Ärsyttää miten toiset voivat määrätä elämääni noin paljon sanomalla että se on minun edukseni,vaikkeivat oikeasti tunne minua,mistä tietävät mikä on parhaaksi minulle ja mikä tekisi minut onneliseksi muuten kuin kuuntelemalla mitä minä haluan?