Katsoin hengittämättä
ilmestymistäsi.
Tunturin rinnettä
laskeuduit kuin
olisit osa sitä.
Katsoessani sinua
on helppo kuvitella
syntymäsi.
Miten kaikki
metsien, tunturien, soiden
hyvät haltijat
taijoillaan, loitsuillaan
aikaan saivat
sinut.
Olet kauneinta
tässä karussa maassa.
Kuin noiduttuna
seuraan katseellani sinua.
Miten voisin koskettaa,
edes hetken rakastaa,
naista jonka omistaa
ainoastaan taivas, maa..
ilmestymistäsi.
Tunturin rinnettä
laskeuduit kuin
olisit osa sitä.
Katsoessani sinua
on helppo kuvitella
syntymäsi.
Miten kaikki
metsien, tunturien, soiden
hyvät haltijat
taijoillaan, loitsuillaan
aikaan saivat
sinut.
Olet kauneinta
tässä karussa maassa.
Kuin noiduttuna
seuraan katseellani sinua.
Miten voisin koskettaa,
edes hetken rakastaa,
naista jonka omistaa
ainoastaan taivas, maa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
tartun epäolennaiseen asiaan, mutta ilahduin kun joku osaa kirjoittaa haltija, eikä haltia, niin kuin tavallisesti kirjoitetaan väärin. Mutta sitten huomasin että heti seuraavaksi olitkin kirjoittanut taijoillaan, vaikka oikeammin olisi taioillaan.
En itsekään aina kirjoita oikein, mutta nämä jutut ovat häirinneet..
Sitten itse runoon, se on muuten hemmetin hyvä! Kauniisti ajateltu ja kirjoitettu naisesta :)
tyttö!Ollappa vielä tällaisen kaipauksen kohde!
Miten kaunis runo...!
Kiitos!
tunturityttö, arvelesin, kauniin runosi ansiosta