Nämä tilanteet minun työssäni jotenkin vetää hiljaiseksi. Kun kokee pelastaneensa toisen ihmisen. Viime yönä puhuin puhelimessa ihmiselle, joka seisoi parvekkeella valmiina hyppäämään alas. Keskustelun myötä hän kuitenkin rauhoittui ja asia saatiin hoidettua ilman ruumiita.
Itse jäin puhelun jälkeen epätodelliseen tilaan, kuten aina. Muutaman kerran aikaisemminkin on tätä tapahtunut, työni on sen laatuista. Toisen ihmisen tuska ja epätoivo koskettaa syvälle. Kuitenkin koen, että meidän järjestelmämme toimii aika huonosti (suomessa) ja liian moni tippuu tukiverkosta. Tai tilanteiden annetaan mennä ihan liian pitkälle, eikä apua anneta tarpeeksi nopeasti.
Itse jäin puhelun jälkeen epätodelliseen tilaan, kuten aina. Muutaman kerran aikaisemminkin on tätä tapahtunut, työni on sen laatuista. Toisen ihmisen tuska ja epätoivo koskettaa syvälle. Kuitenkin koen, että meidän järjestelmämme toimii aika huonosti (suomessa) ja liian moni tippuu tukiverkosta. Tai tilanteiden annetaan mennä ihan liian pitkälle, eikä apua anneta tarpeeksi nopeasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.