Lainaus Lasten suusta-palstalta.... siis kertakaikkiaan, lapsi on niin luonnollisen estoton - mun on pakko laittaa tää:
"Tää tapahtui kauan aikaa sitten,silloin kun esikoisemme oli siinä neuvolaiässä.
Oli neuvolassa käynti,ja lääkäri tarkisti pojan kivekset,että olivat niin kun kuuluu,ja koitti esinahan liikkuvuutta samalla.
Kun lääkäri oli tehnyt kyseiset jutut,niin poitsu tokaisi muina miehinä lääkärille:`Haistas käsiäs`."
"Tää tapahtui kauan aikaa sitten,silloin kun esikoisemme oli siinä neuvolaiässä.
Oli neuvolassa käynti,ja lääkäri tarkisti pojan kivekset,että olivat niin kun kuuluu,ja koitti esinahan liikkuvuutta samalla.
Kun lääkäri oli tehnyt kyseiset jutut,niin poitsu tokaisi muina miehinä lääkärille:`Haistas käsiäs`."
Vastaukset 5
Vanhimmat
14pv elokuu.
Äiti kävi silloisen 6.5 kuukautisen poikamme kanssa neuvolassa.
Olin esikoistytön kanssa kotona ja kun äiti ja pikkuveli saapui neuvolasta niin tyttö halusi välttämättä saada nähdä neuvolakortin.
Hetinmiten tyttö löysi kohdan,missä viimeinen käynti oli mekitty ja luki: "terve vaan,pulska poika".
Oikeasti siihen kätilö oli kirjoittanut:"Terve,pulska poika".
Asia sai siis oman "mielikuvituslisän"tytön päässä.
Se mikä tästä teki aivan ainutkertaisen ja iloisen yllätyksen meille vanhemmille,oli;tyttö oli pikkuveljeä vain neljä vuotta kuukausi vanhempi.
Hän siis osasi lukea "kaunokirjoitusta" vajaan viiden vuoden ikäisenä.(4v7,5kk)
Toki hän oli jo kirjoitellut "ulkomuistista"useita ruutupaperivihkoja eri nimiä ja asioiden nimiä. Hänelle oli aina olleet kynä ja kirjat ne kaikkein mieluisimmat ajankuluvälineet.Ei niinkään nuket ja sensellaiset tyttöjen'leikit'.
jk.Hain vartavasten neuvolakortin kaapista,että asian faktat päivämäärineen ovat oikein.
Nämä ovat niitä elämän ainutkertaisuuksia,joita voi isänä ja äitinä kokea ja jotka tekevät elämästä niin 'palkitsevaa',että sitä kestää paljon myös niitä murheita ja epäonnistumisia,joita sitten vastaavasti joudutaan kokemaan.
jk.2.Toivottavasti tämä ei "kuulosta" miltään "kissanhännän nostolta",vaikka näin sen kirjoitin.
Asian ydin kuitenkin oli siinä,että tytär "luki" mielikuvitusta käyttäen ja se ei olisi ollutkaan kirjoittamisen väärtti tässä tilanteessa,jos se olisi mennyt täysin oikein.
Jotkut lapset lukevat alta viiden vuoden, mikä tietysti hivelee isää ja äitiä. Ilmeisesti tyttösi tosiaan hahmotti nuo sanat ja arvasi loput, eikä pahemmin erehtynytkään.
Minun esikoiseni aikoinaan leikki-iässä näki järvellä rantavedestä törröttävän pari epämääräistä puukeppiä. Poika osoitti niitä ja sanoi: "Koo!" Kieltämättä karahkat muodostivat k-kirjaimen muodon tietystä suunnasta katsottuna.
meillä 4-vuotias tavasi ruokapöydässä maitopurkin kyljestä : V - A - L - I - O - sitten pieni tauko ja lamppu syttyi: LEHMÄNMAITO!
5-vuotias tyttö ja hänen 6-viuotias serkkupoikansa pohtivat alttaritaulun kuvaa, jossa Jeesus oli ristillä.
Jussi: "Liisa, onko tuo se Jumala?" Johon Liisa: "Eii, kun tuo on se jumalauta."
Naisen logiikkaa :)olihan se mies siinä laudan päällä
kaupassa käydessäni ajan, kun vanhin tyttäremme oli vauva..mongersi muutaman sanan...:) Laitoin kerran ruokaa keittiössä, ja vauva istui sitterissä lattialla. Yleensä kuorin aina ensimmäisenä appelsiinin, ja murskasin sen . Nyt se jäi jonkun toisen takia, mutta tytärpä tietysti huomasi sen lattialta, osoitti paksulla sormellaan appelsiinia, ja sanoi.."APPELI..". Kuinka hyvin oivallettu vauvalta.. Vai, että appelsiini appeli..:))))))