onko kukaan uskaltanu kattoa kun joku muu saa ison kohtauksen
huomasin pelkuruuteni. kerran junassa joku nainen sai kohtauksen en uskaltanut mennä kattoon
oli sillä muita auttajia
huomasin pelkuruuteni. kerran junassa joku nainen sai kohtauksen en uskaltanut mennä kattoon
oli sillä muita auttajia
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tere, Ninni
Kyllä mä joskus pienenä niitä näin useinkin, nyt
kun itselläkin on sairaus taas heränny, ei ole sattunut yhtään kohdalle.
Minulla nykyisin on niin pieniä kohtauksia, että
toiset ei niitä välttämättä huomaakkaan (ts. ennakkotunne heikko olo väsymys heti perään, lisäksi semmonen heikko olo vatsassa).
Aiemmin mulla oli kunnon poissaolokohtauksia, ja koulussa ei ne ollut mitään kivoja kokemuksia.
Jotensakin nuo poissaolokohtaukset on pysynyt visusti mielessä.
T. Miekans
Olipas selkäen näköinen muodollisestikin tuo kirjeesi sisällön lisäksi. Olipas kiva lukea.
Itsekin olen nähnyt isoja kohtauksia ja ei ne kivalta tunnu. Auttamaan olisin mennyt tarvittaessa, mutta oudon heikko olo on tullut itsellekin, kun katsonut tilannetta. Sama juttu, kun nähnyt esim. jonkun kaatuvan pahasti moottoripyörällä ja makaa siinä elottoman näköisenä maassa. Nopeasti meni auttamaan ja jälkikäteen kamala heikotus adrealiinin noususta.
eiköhän sitä opi kirjoittamaan kun kauan harjoittelee.
kiitoksia kuitenki.
Voi huomenna olis Työkkäri/Lääkäri aika.
meillä kun työvoimatoimiston naiset ovat lääkäreitä
kyselee samat asiat kun neurolla. no täytyy valmistautua
olen muutaman kerran nähnyt ison kohtauksen toisella (nii..miten niitä nyt ittellä näkiskään..?)
eipä ole kivan näköistä, jotenkin hutera olo on tullut kun on nähnyt ja en tiedä mistä mahtaa johtua mutta tulee samalla sellainen olo voi hitsit mikä inho tauti mulla on kun näyttää noin hirveeltä.. ja sitten sitä alkaa miettiä kuinka ikävän näköinen itse on. Hullua varmaan lukea, mutta sellainen fiilis mulle tulee.
Mulla on sama juttu: en tosin ole koskaan nähnyt kohtausta mutta varmaan pakenisin paikalta tms. kun tuntuisi että katselenkin itseäni tai jotain... vaikea selittää. Hädintuskin pystyn katsomaan edes näyteltyjä kohtauksia sairaalasarjoissa. Vähän hävettää tällainen ajatus mutta ei mahda mitään.
kukaan tunteilleen ja ajatuksilleen mahtaa. Toi on mun mielestä ihan normaalia, eihän se mitään kaunista katseltavaa ole. Toinen sätkii ja kouristelee ja vaahtoa tulee suusta, joillakin voi lisäksi alleen laskemista tulla. Rohkeutta vain katsoa ettei satuta itseään ja kuinka toipuu kohtauksesta ja arvioida tarvitseeko soittaa ambulanssin paikalle. Jos kohtauksen saanut asuu lähellä kannattaa hänet saattaa kotiinsa ja ainakin katsoa hänen olevan sen verran tajuissaan, että pärjää itsekseen enne kuin poistuu itse paikaltaan.
niin no työssäni näen aika paljon epilepsia kohtauksia,pakkohan noita on sitten katsella
- itse asiassa paras paikka olla töissä,täällä kun ihmiset tietää mistä on kyse jos satun itsekin ´kupsahtamaan´ - vaikka vielä ei olekaan työaikaan sellaista tapahtunut......
Pitänee alkaa lukemaan lääkäriksi.
mäkin olen nähnyt ja auttaa olen osannut. Eihän se kaunista katseltavaa ole varsinkaan isot kohtaukset. Useilla on paha jälkiväsymys. Jotenkin tulee sellainen hellyyttävä olo haluaisin auttaa enemmän, mutta kun ei voi eikä osaa sen enempää. Itse olen kerran töissä saanut ja onneksi vierelläni oli toinen Epileptikko, joka tiesi heti miten toimia.
on hienoa kun voi ymmärtää toista syvemmin...empatiaan oma kokemus tuo syvyyttä lisää,jota vain saman kokenut voi saavuttaa..