Seisahdun puisen, hieman ränsistyneen oloisen puutalon portille. Talo on harmaa, puolitoistakerroksinen omakotitalo, joka on jo aikoja sitten nähnyt parhaat päivänsä. Taloa ympäröi hoitamattoman näköinen puutarha lukuisine omena- ja luumupuineen. Kirpeät syysyöt olivat saaneet puut pudottamaan lehtensä, ja nyt puiden oksat osoittivat taivasta kohti kuin kuolleiden sormet. Puutarhaa ympäröi paikoin lahonnut lauta-aita hilseilevin maalin ja repsottavin portein. Huomaan sekä jännityksen että himon kihelmöivän nivuksissani. Kuin Huvikumpu Charletten huvikummuin , ajattelen kaksimielisesti.
Olin aamulla noussut Helsingistä Tallinnaan vievään lauttaan. Kiitänyt yli myrskyävän meren. Hypännyt Tallinnasta Tartoon vievään bussiin ja matkannut odottavin, kiihkein mielin tapaamaan Charlettea. Tarkoituksenani oli yllättää hänet, ja näin ollen en ollut etukäteen kertonut lainkaan tulostani. Tartossa olin kuin kiimainen kolli vaellellut kohti Charletten asuntoa kysellen vähän väliä tietä satunnaisilta vastaantulijoilta. Kyrpäni housunlahkeessa oli kuin virolainen verimakkara. Minua kiihotti jännitys kuinka Charlette suhtautuisi äkilliseen ja yllättävään ilmaantumiseeni. Minua kiihotti myös se, että tiesin Charletten pitävän elämän yllätyksellisyydestä. Koko matkan ajan olin mielikuvitukseni silmin nähnyt hänet kiemurtelemassa allani eteisen lattialla sauvani auratessa häntä jälleennäkemisen riemulla.
Huohahdan vetäen syvään henkeä. Rohkea rotan syö, ajattelen astuen varovaisin askelin eteenpäin hiekan peittämään käytävää kohti puutalon ovea. Aivan kuin luontokin olisi pysähtynyt jännittämään kanssani tapahtumien kulkua. Vain sora ratisee hiljaa kenkieni alla. Seisahdun talon portailla ja juuri, kun olen kohottamassa kättäni koputukseen, korvani tavoittavat tutunoloisen äänen.
Epäuskoisena jähmetyn suolapatsaaksi. Ei jumalauta! Tuon äänen olen kuullut aikaisemminkin. Ihan kuin siellä nussittaisin, ajattelen epäuskoisena. Charlette huutaa suoraa huutoa kuin saalistava hyeena. Tartun ovenkahvaan. Lukossa. Miltä helvettiä nyt teen, mietin säikähtäneenä. Tuolla raiskataan väkivaltaisesti naista ja minä olen kyvytön pääsemään avuksi. Silmäilen hätääntyneenä ympärilleni näkemättä kuitenkaan mitään teräasetta millä rikkoa oven lukko. Charletten valitus ja voihke aaltoilee voimistuen ja vaimeten. Eikö mitään, jumaliste. Pyörin kuin hyrrä etsien kättäpidempää. Huomaan talon seinustalla lahonneen oloisen puulaatikon, jonka kiireellä retuutan ikkunan alle edes nähdäkseni mitä sisällä tapahtuu.
Kiipeän ripeästi laatikon päälle ja juuri kun näen taloon sisälle, pettää laatikko rämähtäen allani. Putoan persuksilleni laudankappaleiden päälle. Ainoa hyvä asia on ettei ruostuneet naulat puhkoneet pallejani, ajattelen näkemäni kauhistamana. Vaikken nähnyt sisälle kuin sekunnin murto-osan, näky on piirtynyt lopullisesti verkkokalvoilleni. Jättiläismäinen, yli kaksimetrinen lihaksikas mies pukeutuneena Viron postilaitoksen työasuun nai valtavalla elimellään Charlettea sohvapöydän päällä. Charlette oli vaaleat reidet levällään avoinna kuin aapinen tuon jättiläisen kirnutessa hänen äärimmilleen pinkoittunutta peltoaan suunnattomalla aurallaan. Charlette oli maannut pöydällä silmät ummessa, suu avoimena, rinnat paljaina pusero kainaloon käärittynä. Siniset farmarit olivat mytyssä lattialla valkoisten pitsipöksyjen kera. Charletten eleistä näki ettei kyse ollut raiskauksesta. Tuollaista kiihkoa ja nautintoa hän ei ollut kanssani koskaan osoittanut.
Konttaan sydän hakaten talon kulman taakse. Lysähdän istumaan seinustalle painaen kasvoni käsiini. Voi vitun vittu, hoen mielessäni kyynelten tulviessa tahtomattani silmistäni. Hieman rauhoituttuani kaivan vapisevin käsin taskustani savukkeet. Ensimmäiset henkoset saavat minut hieman rauhoittumaan.
Savukkeen aikana ajatukseni risteilivät kuin mannertenväliset ohjukset. Käännynkö takaisin ja palaan luu kädessä, pussit pullollaan Suomeen? Otanko riskin ja ryntään salvaamaan tämän jättiläisen? Vai odotanko stoalaisen tyynesti vuoroani ja olen kiitollinen siitä, että joku muukalainen, samarialaisen tapaan lämmitti naaraani minulle valmiiksi ja säästi minut esileikkien vaivalta? Ensimmäisen vaihtoehdon suljin mielestäni välittömästi. Vaikka olin edelleenkin suunnattoman järkyttynyt näkemästäni, niin tilanteessa oli jotain järkyttävän kiihottavaa. Minua panetti niin, että silmissä kipunoi. Lisäksi olin utelias näkemään enemmän pariskunnan touhuista. Nousin maasta ylös ja ryhdyin uteliaana vilkuilemaan ympärilleni. Talon seinustaan oli kiinnitetty ruosteisin pultein metalliset paloportaat. Kuolemaa halveksuen nousin tikkaille ja kiipesin ylös kuin orava nähdäkseni ikkunasta sisään.
Kurkistaessa taas uteliaisuudesta sisään, olin pudota tikkailta. Meno sisällä ei sauhutteluni aikana ollut ainakaan rauhoittunut. Päinvastoin. Pariskunta jatkoi puuhasteluaan. Charlette makasi edelleenkin siinä sohvapöydällä. Muutoksena aikaisempaan olivat Charletten sääret, jotka lepäsivät pystyssä miehen rintakehää vasten. Mies oli tarttunut tiukalla otteellaan kiinni Charletten pitkiin, vaaleisiin hiuksiin puristaen niitä tiukassa otteessaan. Ote oli niin tiukka, että Charletten leuka oli painautunut alas. Mies nylkytti lannettaan kuin ompelukonetta, välillä tauoten hitaiksi, tasaisiksi työnnöiksi ja vedoiksi. Hitailla työnnöillä Charlette huohotti suu auki, vauhdin kiihtyessä hänen äänensä kohosi falsettiin, muuttuen ajoittaiseksi kirkumiseksi. Huomasin oman aisanikin muuttuneen raudaksi. Se sykki housuissani niin, että sattui.
Katselin uteliaana Charletten reisien välissä touhuavaa jättiläistä. Hänen kalunsa ei sinänsä ollut erityisen pitkä, mutta, jumalauta, paksu kuin berliininmakkara. Halon päässä oleva terska oli kuin tatin hattu. Varsinainen herkkutatti, ajattelin happamana ja kateellisena. Mutta Charlette näytti pitävän sieniruuasta. Akka piehtaroi, nytkytti lannettaan ja kirkui, niin että pelkäsin taulujen putoavan seiniltä. Palotikkaista puhumattakaan. Nyt näytti äijä aloittavan lähtölaskennan. Ote Charletten hiuksista kiristyi, jos mahdollista, edelleenkin. Silmät lasittuivat, suu kääntyi mielipuoliseen virnistykseen, sylki helmeili suupielessä, ja ukko nai kuin sprintteri. Lastin lähtiessä liikkeelle kaveri vetäisi makkaransa pois Charletten sopukasta, astahti askeleen, kaksi eteenpäin ja ruiskutti rivosti irvistäen mahlansa Charletten sieville kasvoille. Saatanan kloppi, ettäs kehtaakin, ajattelin murhanhimoisesti puristaen tikkaiden puolia rystyset valkoisina. Kiinnijäämisen pelossa pudottauduin tikkailta alas maahan. Kaivoin taas savukkeeni esiin. Henkosia vetäessäni mietin kuumeisesti mitä tehdä. Adrealiini kuohui suonissa ja mieleni teki mennä ojentamaan tuota kuritonta naikkosta.
Kuulin ulko-oven avautuvan ja askelten loittonevan pitkin soratietä. Odotin kunnes mitään ei kuulunut ja livahdin kärpän nopeudella nyhtämään ulko-ovea auki. Se aukeni äänettömästi. Nyt saa jumalauta ämmä kuulla kunniansa ja tuntea nahoissaan mitä tuollainen vittuilu minulle merkitsee, ajattelin täynnä pyhää vihaa. Tulin kylmähköön tuulikaappiin, jossa kumisaappaiden ja ulkoilutakkien seurana nuokkui syksyn kuihduttamia pelargonioita. Harppasin muutamalla reippaalla askeleelle huoneen poikki kohti seuraava ovea ja tempaisin oven auki niin, että se oli irrota saranoistaan.
Charlette kohotti säpsähtäen hämmästyneenä katseensa. Siirtymiseni aikana hän oli siirtynyt istumaan vanhanaikaiseen, muhkeaan, mutta kuluneeseen nojatuoliin, jossa hän loikoili rennosti toinen jalka nostettuna tuolin kädensijalle. Pusero oli edelleenkin mytyssä hänen kainalossaan, ja hän hyväili vasemmalla kädellä rintojaan oikean käden etusormen työskennellessä reisien välissä. Eikö tuolle lumpulle mikään riitä, ajattelin hämmästyneenä. ”Hei Jack, mitäs sinä täällä”, Charlette soperteli hämmästyneenä. Sanaakaan virkkamatta harpoin huoneen poikki hänen luokseen. Tartuin äkkinäisellä liikkeellä kiinni hänen pitkiin hiuksiinsa ja tempasin hänet yhdellä nykäisyllä ylös tuolista. Charlette kirahti tuskasta ja pelosta. ”Jack, älä. Sattuu!. En vastannut mitään, vaan kiristin otettani hiuksista ja lähdin johdattamaan häntä kohti huoneen seinustalta lähteviä portaita.
Charletten jalat tuskin koskettivat maata minun vetäessä häntä hiuksista perässäni. Porraskäytävä oli hämärä ja valoton. Harpoin portaat vikkelästi ylös vetäen vastustelevaa Charlettea perässäni. Tyttö ynisi pelosta ja kivusta. Portaiden yläpäässä oli suljettu ovi. Ovessa oli vanhanaikainen valurautainen avain. Riuhtaisin vihaisesti avaimen ovesta lyöden sen voimallisesti Charletten käteen. En vieläkään ollut virkkanut sanaakaan. Ilmeisesti eleeni kuitenkin kertoi kaiken, sillä Charlette nöyrästi, vastaansanomatta avasi lukon päästäen meidät ullakkotilaan. Huone oli säkkipimeä ja viileä. Ummehtunut, kostea ilma tunkeutui sieraimiini. Vaistomaisesti hapuilin ovenpieltä löytäen sieltä valokatkaisijan. Napsautin valot huoneeseen. Tila oli ullakko. Harjan kohdalla oli korkeutta yli pari metriä seinustojen ollessa niin matalalla ettei sinne olisi kääpiölläkään asiaa. Hirsien väliin oli pinkoitettu pyykkinarua pyykkipoikineen.
Edelleen toisella kädelläni Charlettea hiuksista pidellen tempaisin vapaalla kädelläni reilun annoksen pyykkinarua. Kietaisin narun kireälle Charletten ranteiden ympärille. Heitin vapaana olevan narun pään yli kurkihirren ja kiristin narun niin tiukalle, että Charlette kohosi varpaitensa varaan. Sidoin narun kiinni pystyparruun jättäen Charletten pyristelemään kuin ansoitetun eläimen. Tyttö taisi olla todella peloissaan. Hän aisti vihani. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja silmissä kiilteli pelon ja kivun kyyneleitä. Hänen vartalonsa värisi loukkaantuneen linnun lailla. Hän oli niin kaunis. Niin hellyttävä. Niin seksikäs. Mutta sota on julmaa ja ratsuväki raakaa, ajattelin kovettaen sekä mieleni että elimeni.
Huohahdin hetken. Kohotin kämmeneni ja läväytin sen puolivoimallisesti Charletten värisevälle takamukselle. Tyttö hätkähti kuin salamanlyömä ja kirahdus purkautui hänen suustaan. ”Älä Jack, sattuu”, hän aneli. Edelleenkään mitään virkkamatta kohotin kämmeneni uuteen lyöntiin. antaen kämmeneni läpsähtää aikaisempaa hieman voimakkaammin Charletten punertuville pakaroille. Iskun osuessa Charlette nyyhkäisi sydäntäsärkevästi. ”Vieläkö nussit isokaluisia miehiä ilman lupaani”, kuulustelin ankarasti. Raivo kiehui sisälläni edelleenkin. ”En varmasti Jack. En. Anna anteeksi Jack. Olin vain niin yksinäinen. Olen kaivannut jonkun ihmisen läheisyyttä ja kosketusta. Miehen tai naisen. Olen ollut niin pitkään yksin”, vaikersi Charlette. ”Tässä sinulle kaipaamaasi kosketusta”, totesin läimäyttäen vielä kerran kämmenelläni häntä pakaroihin. Charlette lyyhistyi roikkumaan narujen varaan.
Himoni oli kasvanut yli äyräiden. Tuskin pystyin hillitsemään itseäni. Tempasin kaksinkäsin puseron pois hänen päältään paljastaen Charlletten kauniit rinnat nöpöttävin nänneineen. Tartuin kiinni nänneihin nipistäen niitä. Charlette voihkaisi. Imaisin vasemman rinnan nännin suuhuni alkaen imemään sitä kuin janoon kuoleva kamelin poikanen. Oikea käteni rutisteli ja hieroi oikeaa rintaa.
En kestänyt enää hetkeään. Halusin maistaa tuota naista. Halusin juoda hänen lähteestään. Laskeuduin polvilleni haudaten pääni Charletten syliin. Levitin hänen sääriään väkivalloin painaen nenäni vasten hänen häpykumpuaan. Vedin vainua kuin lintukoira. Aisani sykki housuissani niin, että pelkäsin pääseväni kohta housupyykille. Levitin käsilläni Charletten pakaroita ja annoin kieleni häpeilemättä tutkia hänen pyhintään. Charlette oli märkä kuin suohauta. Hän suorastaan valui lemmenmehuaan. En tiedä oliko hän edelleen kostea postimiehen käsittelystä vai oliko kuritukseni kiihottanut häntä lisää. Väliäkö tuolla.
Imin, livoin, join hänen lähteestään hänen tarjoamaa nektariinia. Voi kuinka olin tuota kaivannutkaan. Tunsin kuinka hän painoi häpyään vasten kasvoni kuin yrittäen tukahduttaa minut. Kieleni pyöritti hänen klitoristaan upoten välillä hänen luolaansa kuin pieni elin. Tyttö huohotti kuin astmaatikko. ”Jack, nussi minua. Anna minulle melaa mekkoon. Ole niin kiltti”, Charlette voihki.
Ja minähän olin humaani ihminen. Kuin partiopoika olin valmis auttamaan hädässä olevaa. Nousin seisomaan, avasin housuni antaen niiden valahtaa myttynä nilkkoihini. Kyrpäni lävähti vapautuksen riemusta kovana vasten vatsaani. Jos se olisi osannut puhua, niin se olisi todennäköisesti jodlannut. Tartuin Charlettae reisistä kohottaen hänet hajareisin ilmaan. Saatuani hänet sopivaan asentoon, aloin hänen seivästämisensä. Terskani pää painautui vasten hänen häpyhuuliaan. Painoin likkaa alaspäin elimeni avatessa tietä porautuen hänen lämpöiseen onkaloonsa. Syvä huokaus purkautui samanaikaisesti meidän molempien huulilta. Levittelin kaksinkäsin hänen pakaroitaan sivellen sormella hänen takaoveaan. Charlette värisi keihääni varassa pyrkien väkisin nostamaan ja laskemaan lannettaan. Pidin kuitenkin häntä tiukassa otteessani kahliten hänet liikkumattomaksi. Halusin nauttia tästä tunteesta, tästä hetkestä. Pelkäsin tämän hetken menevän ohi liian nopeasti.
En enää kuitenkaan kestänyt itsekään. Upotin sormeni Charletten takamukseen ja aloin säälimättä tyydyttämään hänellä itseäni. Nostin ja laskin häntä. Levittelin hänen pakaroitaan. Nautin hänen avoimien häpyhuulten kitkasta kulliani vasten. Tyydytin itseäni häneen kuin alku-kantainen eläin. Ylös. Alas. Ylös Alas. Charletten ranteissa kiinni olevat narut notkuivat ja heiluvat niin, että pyykkipojat helisivät. Charlettesta ei kuulunut enää ääntäkään. Hän keikkui sylissäni työntöjeni tahdissa suu apposen ammollaan silmät kiinni. Hänen vartalonsa ja lemmenluolansa värisi taukoamatta sylissäni. En tiennyt saiko hän vai sattuiko häneen. En edes välittänyt. Kunhan vain nussin ja tyydytin itseäni.
Tunsin taas tutun kutinan kiveksissäni. Minulta tulee kohta, nyyhkäisin Charletten korvaan tarttuen korvanlehteen hampaillani. Kiihdytin vielä vauhtia. Tyttö heilui sylissäni tahdottomana kuin räsynukke. Kaluani kirnusi Charlletten riemurasiaa kuin viimeisillään. Sitten minulta tuli. Huusin suoraa huutoa. Kaluni purki laavalastinsa sykkivään Charletten onkaloon. Horjahdin ja menetin tasapainoni ja silloin katkesivat myös Charletten käsiä pitelevät siteen. Kaaduimme lattialle. Lemmenheinäni karkasi luolastaan ruiskuttaen spermaa päälleni kuin villiintynyt paloletku.
Charlette konttasi vikkelästi nuolemaan kaluani puhtaaksi. Hänen hyväillessä veltostuvaa vehjettäni silitin hellästi hänen hiuksiaan kysyen: ” no oliko Kaupolla iso kalu? Oliko hyvä pano?”. Charlette kohotti punastellen hämmästyneenä katseensa. ” Tiesitkö sinä tästä etukäteen?, hän ihmetteli. ”Tottakai. Kaupo on vanha virolainen ystäväni. Sinähän olet ollut yksinäinen”, virnistin ilkikurisesti.
Olin aamulla noussut Helsingistä Tallinnaan vievään lauttaan. Kiitänyt yli myrskyävän meren. Hypännyt Tallinnasta Tartoon vievään bussiin ja matkannut odottavin, kiihkein mielin tapaamaan Charlettea. Tarkoituksenani oli yllättää hänet, ja näin ollen en ollut etukäteen kertonut lainkaan tulostani. Tartossa olin kuin kiimainen kolli vaellellut kohti Charletten asuntoa kysellen vähän väliä tietä satunnaisilta vastaantulijoilta. Kyrpäni housunlahkeessa oli kuin virolainen verimakkara. Minua kiihotti jännitys kuinka Charlette suhtautuisi äkilliseen ja yllättävään ilmaantumiseeni. Minua kiihotti myös se, että tiesin Charletten pitävän elämän yllätyksellisyydestä. Koko matkan ajan olin mielikuvitukseni silmin nähnyt hänet kiemurtelemassa allani eteisen lattialla sauvani auratessa häntä jälleennäkemisen riemulla.
Huohahdan vetäen syvään henkeä. Rohkea rotan syö, ajattelen astuen varovaisin askelin eteenpäin hiekan peittämään käytävää kohti puutalon ovea. Aivan kuin luontokin olisi pysähtynyt jännittämään kanssani tapahtumien kulkua. Vain sora ratisee hiljaa kenkieni alla. Seisahdun talon portailla ja juuri, kun olen kohottamassa kättäni koputukseen, korvani tavoittavat tutunoloisen äänen.
Epäuskoisena jähmetyn suolapatsaaksi. Ei jumalauta! Tuon äänen olen kuullut aikaisemminkin. Ihan kuin siellä nussittaisin, ajattelen epäuskoisena. Charlette huutaa suoraa huutoa kuin saalistava hyeena. Tartun ovenkahvaan. Lukossa. Miltä helvettiä nyt teen, mietin säikähtäneenä. Tuolla raiskataan väkivaltaisesti naista ja minä olen kyvytön pääsemään avuksi. Silmäilen hätääntyneenä ympärilleni näkemättä kuitenkaan mitään teräasetta millä rikkoa oven lukko. Charletten valitus ja voihke aaltoilee voimistuen ja vaimeten. Eikö mitään, jumaliste. Pyörin kuin hyrrä etsien kättäpidempää. Huomaan talon seinustalla lahonneen oloisen puulaatikon, jonka kiireellä retuutan ikkunan alle edes nähdäkseni mitä sisällä tapahtuu.
Kiipeän ripeästi laatikon päälle ja juuri kun näen taloon sisälle, pettää laatikko rämähtäen allani. Putoan persuksilleni laudankappaleiden päälle. Ainoa hyvä asia on ettei ruostuneet naulat puhkoneet pallejani, ajattelen näkemäni kauhistamana. Vaikken nähnyt sisälle kuin sekunnin murto-osan, näky on piirtynyt lopullisesti verkkokalvoilleni. Jättiläismäinen, yli kaksimetrinen lihaksikas mies pukeutuneena Viron postilaitoksen työasuun nai valtavalla elimellään Charlettea sohvapöydän päällä. Charlette oli vaaleat reidet levällään avoinna kuin aapinen tuon jättiläisen kirnutessa hänen äärimmilleen pinkoittunutta peltoaan suunnattomalla aurallaan. Charlette oli maannut pöydällä silmät ummessa, suu avoimena, rinnat paljaina pusero kainaloon käärittynä. Siniset farmarit olivat mytyssä lattialla valkoisten pitsipöksyjen kera. Charletten eleistä näki ettei kyse ollut raiskauksesta. Tuollaista kiihkoa ja nautintoa hän ei ollut kanssani koskaan osoittanut.
Konttaan sydän hakaten talon kulman taakse. Lysähdän istumaan seinustalle painaen kasvoni käsiini. Voi vitun vittu, hoen mielessäni kyynelten tulviessa tahtomattani silmistäni. Hieman rauhoituttuani kaivan vapisevin käsin taskustani savukkeet. Ensimmäiset henkoset saavat minut hieman rauhoittumaan.
Savukkeen aikana ajatukseni risteilivät kuin mannertenväliset ohjukset. Käännynkö takaisin ja palaan luu kädessä, pussit pullollaan Suomeen? Otanko riskin ja ryntään salvaamaan tämän jättiläisen? Vai odotanko stoalaisen tyynesti vuoroani ja olen kiitollinen siitä, että joku muukalainen, samarialaisen tapaan lämmitti naaraani minulle valmiiksi ja säästi minut esileikkien vaivalta? Ensimmäisen vaihtoehdon suljin mielestäni välittömästi. Vaikka olin edelleenkin suunnattoman järkyttynyt näkemästäni, niin tilanteessa oli jotain järkyttävän kiihottavaa. Minua panetti niin, että silmissä kipunoi. Lisäksi olin utelias näkemään enemmän pariskunnan touhuista. Nousin maasta ylös ja ryhdyin uteliaana vilkuilemaan ympärilleni. Talon seinustaan oli kiinnitetty ruosteisin pultein metalliset paloportaat. Kuolemaa halveksuen nousin tikkaille ja kiipesin ylös kuin orava nähdäkseni ikkunasta sisään.
Kurkistaessa taas uteliaisuudesta sisään, olin pudota tikkailta. Meno sisällä ei sauhutteluni aikana ollut ainakaan rauhoittunut. Päinvastoin. Pariskunta jatkoi puuhasteluaan. Charlette makasi edelleenkin siinä sohvapöydällä. Muutoksena aikaisempaan olivat Charletten sääret, jotka lepäsivät pystyssä miehen rintakehää vasten. Mies oli tarttunut tiukalla otteellaan kiinni Charletten pitkiin, vaaleisiin hiuksiin puristaen niitä tiukassa otteessaan. Ote oli niin tiukka, että Charletten leuka oli painautunut alas. Mies nylkytti lannettaan kuin ompelukonetta, välillä tauoten hitaiksi, tasaisiksi työnnöiksi ja vedoiksi. Hitailla työnnöillä Charlette huohotti suu auki, vauhdin kiihtyessä hänen äänensä kohosi falsettiin, muuttuen ajoittaiseksi kirkumiseksi. Huomasin oman aisanikin muuttuneen raudaksi. Se sykki housuissani niin, että sattui.
Katselin uteliaana Charletten reisien välissä touhuavaa jättiläistä. Hänen kalunsa ei sinänsä ollut erityisen pitkä, mutta, jumalauta, paksu kuin berliininmakkara. Halon päässä oleva terska oli kuin tatin hattu. Varsinainen herkkutatti, ajattelin happamana ja kateellisena. Mutta Charlette näytti pitävän sieniruuasta. Akka piehtaroi, nytkytti lannettaan ja kirkui, niin että pelkäsin taulujen putoavan seiniltä. Palotikkaista puhumattakaan. Nyt näytti äijä aloittavan lähtölaskennan. Ote Charletten hiuksista kiristyi, jos mahdollista, edelleenkin. Silmät lasittuivat, suu kääntyi mielipuoliseen virnistykseen, sylki helmeili suupielessä, ja ukko nai kuin sprintteri. Lastin lähtiessä liikkeelle kaveri vetäisi makkaransa pois Charletten sopukasta, astahti askeleen, kaksi eteenpäin ja ruiskutti rivosti irvistäen mahlansa Charletten sieville kasvoille. Saatanan kloppi, ettäs kehtaakin, ajattelin murhanhimoisesti puristaen tikkaiden puolia rystyset valkoisina. Kiinnijäämisen pelossa pudottauduin tikkailta alas maahan. Kaivoin taas savukkeeni esiin. Henkosia vetäessäni mietin kuumeisesti mitä tehdä. Adrealiini kuohui suonissa ja mieleni teki mennä ojentamaan tuota kuritonta naikkosta.
Kuulin ulko-oven avautuvan ja askelten loittonevan pitkin soratietä. Odotin kunnes mitään ei kuulunut ja livahdin kärpän nopeudella nyhtämään ulko-ovea auki. Se aukeni äänettömästi. Nyt saa jumalauta ämmä kuulla kunniansa ja tuntea nahoissaan mitä tuollainen vittuilu minulle merkitsee, ajattelin täynnä pyhää vihaa. Tulin kylmähköön tuulikaappiin, jossa kumisaappaiden ja ulkoilutakkien seurana nuokkui syksyn kuihduttamia pelargonioita. Harppasin muutamalla reippaalla askeleelle huoneen poikki kohti seuraava ovea ja tempaisin oven auki niin, että se oli irrota saranoistaan.
Charlette kohotti säpsähtäen hämmästyneenä katseensa. Siirtymiseni aikana hän oli siirtynyt istumaan vanhanaikaiseen, muhkeaan, mutta kuluneeseen nojatuoliin, jossa hän loikoili rennosti toinen jalka nostettuna tuolin kädensijalle. Pusero oli edelleenkin mytyssä hänen kainalossaan, ja hän hyväili vasemmalla kädellä rintojaan oikean käden etusormen työskennellessä reisien välissä. Eikö tuolle lumpulle mikään riitä, ajattelin hämmästyneenä. ”Hei Jack, mitäs sinä täällä”, Charlette soperteli hämmästyneenä. Sanaakaan virkkamatta harpoin huoneen poikki hänen luokseen. Tartuin äkkinäisellä liikkeellä kiinni hänen pitkiin hiuksiinsa ja tempasin hänet yhdellä nykäisyllä ylös tuolista. Charlette kirahti tuskasta ja pelosta. ”Jack, älä. Sattuu!. En vastannut mitään, vaan kiristin otettani hiuksista ja lähdin johdattamaan häntä kohti huoneen seinustalta lähteviä portaita.
Charletten jalat tuskin koskettivat maata minun vetäessä häntä hiuksista perässäni. Porraskäytävä oli hämärä ja valoton. Harpoin portaat vikkelästi ylös vetäen vastustelevaa Charlettea perässäni. Tyttö ynisi pelosta ja kivusta. Portaiden yläpäässä oli suljettu ovi. Ovessa oli vanhanaikainen valurautainen avain. Riuhtaisin vihaisesti avaimen ovesta lyöden sen voimallisesti Charletten käteen. En vieläkään ollut virkkanut sanaakaan. Ilmeisesti eleeni kuitenkin kertoi kaiken, sillä Charlette nöyrästi, vastaansanomatta avasi lukon päästäen meidät ullakkotilaan. Huone oli säkkipimeä ja viileä. Ummehtunut, kostea ilma tunkeutui sieraimiini. Vaistomaisesti hapuilin ovenpieltä löytäen sieltä valokatkaisijan. Napsautin valot huoneeseen. Tila oli ullakko. Harjan kohdalla oli korkeutta yli pari metriä seinustojen ollessa niin matalalla ettei sinne olisi kääpiölläkään asiaa. Hirsien väliin oli pinkoitettu pyykkinarua pyykkipoikineen.
Edelleen toisella kädelläni Charlettea hiuksista pidellen tempaisin vapaalla kädelläni reilun annoksen pyykkinarua. Kietaisin narun kireälle Charletten ranteiden ympärille. Heitin vapaana olevan narun pään yli kurkihirren ja kiristin narun niin tiukalle, että Charlette kohosi varpaitensa varaan. Sidoin narun kiinni pystyparruun jättäen Charletten pyristelemään kuin ansoitetun eläimen. Tyttö taisi olla todella peloissaan. Hän aisti vihani. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja silmissä kiilteli pelon ja kivun kyyneleitä. Hänen vartalonsa värisi loukkaantuneen linnun lailla. Hän oli niin kaunis. Niin hellyttävä. Niin seksikäs. Mutta sota on julmaa ja ratsuväki raakaa, ajattelin kovettaen sekä mieleni että elimeni.
Huohahdin hetken. Kohotin kämmeneni ja läväytin sen puolivoimallisesti Charletten värisevälle takamukselle. Tyttö hätkähti kuin salamanlyömä ja kirahdus purkautui hänen suustaan. ”Älä Jack, sattuu”, hän aneli. Edelleenkään mitään virkkamatta kohotin kämmeneni uuteen lyöntiin. antaen kämmeneni läpsähtää aikaisempaa hieman voimakkaammin Charletten punertuville pakaroille. Iskun osuessa Charlette nyyhkäisi sydäntäsärkevästi. ”Vieläkö nussit isokaluisia miehiä ilman lupaani”, kuulustelin ankarasti. Raivo kiehui sisälläni edelleenkin. ”En varmasti Jack. En. Anna anteeksi Jack. Olin vain niin yksinäinen. Olen kaivannut jonkun ihmisen läheisyyttä ja kosketusta. Miehen tai naisen. Olen ollut niin pitkään yksin”, vaikersi Charlette. ”Tässä sinulle kaipaamaasi kosketusta”, totesin läimäyttäen vielä kerran kämmenelläni häntä pakaroihin. Charlette lyyhistyi roikkumaan narujen varaan.
Himoni oli kasvanut yli äyräiden. Tuskin pystyin hillitsemään itseäni. Tempasin kaksinkäsin puseron pois hänen päältään paljastaen Charlletten kauniit rinnat nöpöttävin nänneineen. Tartuin kiinni nänneihin nipistäen niitä. Charlette voihkaisi. Imaisin vasemman rinnan nännin suuhuni alkaen imemään sitä kuin janoon kuoleva kamelin poikanen. Oikea käteni rutisteli ja hieroi oikeaa rintaa.
En kestänyt enää hetkeään. Halusin maistaa tuota naista. Halusin juoda hänen lähteestään. Laskeuduin polvilleni haudaten pääni Charletten syliin. Levitin hänen sääriään väkivalloin painaen nenäni vasten hänen häpykumpuaan. Vedin vainua kuin lintukoira. Aisani sykki housuissani niin, että pelkäsin pääseväni kohta housupyykille. Levitin käsilläni Charletten pakaroita ja annoin kieleni häpeilemättä tutkia hänen pyhintään. Charlette oli märkä kuin suohauta. Hän suorastaan valui lemmenmehuaan. En tiedä oliko hän edelleen kostea postimiehen käsittelystä vai oliko kuritukseni kiihottanut häntä lisää. Väliäkö tuolla.
Imin, livoin, join hänen lähteestään hänen tarjoamaa nektariinia. Voi kuinka olin tuota kaivannutkaan. Tunsin kuinka hän painoi häpyään vasten kasvoni kuin yrittäen tukahduttaa minut. Kieleni pyöritti hänen klitoristaan upoten välillä hänen luolaansa kuin pieni elin. Tyttö huohotti kuin astmaatikko. ”Jack, nussi minua. Anna minulle melaa mekkoon. Ole niin kiltti”, Charlette voihki.
Ja minähän olin humaani ihminen. Kuin partiopoika olin valmis auttamaan hädässä olevaa. Nousin seisomaan, avasin housuni antaen niiden valahtaa myttynä nilkkoihini. Kyrpäni lävähti vapautuksen riemusta kovana vasten vatsaani. Jos se olisi osannut puhua, niin se olisi todennäköisesti jodlannut. Tartuin Charlettae reisistä kohottaen hänet hajareisin ilmaan. Saatuani hänet sopivaan asentoon, aloin hänen seivästämisensä. Terskani pää painautui vasten hänen häpyhuuliaan. Painoin likkaa alaspäin elimeni avatessa tietä porautuen hänen lämpöiseen onkaloonsa. Syvä huokaus purkautui samanaikaisesti meidän molempien huulilta. Levittelin kaksinkäsin hänen pakaroitaan sivellen sormella hänen takaoveaan. Charlette värisi keihääni varassa pyrkien väkisin nostamaan ja laskemaan lannettaan. Pidin kuitenkin häntä tiukassa otteessani kahliten hänet liikkumattomaksi. Halusin nauttia tästä tunteesta, tästä hetkestä. Pelkäsin tämän hetken menevän ohi liian nopeasti.
En enää kuitenkaan kestänyt itsekään. Upotin sormeni Charletten takamukseen ja aloin säälimättä tyydyttämään hänellä itseäni. Nostin ja laskin häntä. Levittelin hänen pakaroitaan. Nautin hänen avoimien häpyhuulten kitkasta kulliani vasten. Tyydytin itseäni häneen kuin alku-kantainen eläin. Ylös. Alas. Ylös Alas. Charletten ranteissa kiinni olevat narut notkuivat ja heiluvat niin, että pyykkipojat helisivät. Charlettesta ei kuulunut enää ääntäkään. Hän keikkui sylissäni työntöjeni tahdissa suu apposen ammollaan silmät kiinni. Hänen vartalonsa ja lemmenluolansa värisi taukoamatta sylissäni. En tiennyt saiko hän vai sattuiko häneen. En edes välittänyt. Kunhan vain nussin ja tyydytin itseäni.
Tunsin taas tutun kutinan kiveksissäni. Minulta tulee kohta, nyyhkäisin Charletten korvaan tarttuen korvanlehteen hampaillani. Kiihdytin vielä vauhtia. Tyttö heilui sylissäni tahdottomana kuin räsynukke. Kaluani kirnusi Charlletten riemurasiaa kuin viimeisillään. Sitten minulta tuli. Huusin suoraa huutoa. Kaluni purki laavalastinsa sykkivään Charletten onkaloon. Horjahdin ja menetin tasapainoni ja silloin katkesivat myös Charletten käsiä pitelevät siteen. Kaaduimme lattialle. Lemmenheinäni karkasi luolastaan ruiskuttaen spermaa päälleni kuin villiintynyt paloletku.
Charlette konttasi vikkelästi nuolemaan kaluani puhtaaksi. Hänen hyväillessä veltostuvaa vehjettäni silitin hellästi hänen hiuksiaan kysyen: ” no oliko Kaupolla iso kalu? Oliko hyvä pano?”. Charlette kohotti punastellen hämmästyneenä katseensa. ” Tiesitkö sinä tästä etukäteen?, hän ihmetteli. ”Tottakai. Kaupo on vanha virolainen ystäväni. Sinähän olet ollut yksinäinen”, virnistin ilkikurisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pelastit iltani... Ei sillä että se erityisen huono ennen tätä olisi ollut, mutta mahtavaa saada uutta pitkästä aikaa... Luulin jo että tarina on ohi lopullisesti, onneksi ei... :)
Upeita kielikuvia ja vertauksia!! Hienoa. Tätä lisää.
eihän tämä tarina tähän loppunut?koska minä olen aivan hulluna näihin juttuihin,todella hyvin kirjoitettuja :)