Onko muilla ihmisillä samoja tunteita ja miten olette päässeet niistä ylitse?
Eli ei tahdo löytyä jaksamista elämiseen eikä ole oikein halujakaan,kukaan ei auta ei edes lähimmäinen ihminen.Usein itkee itsensä uneen,vaipuu omiin ajatuksiinsa on aivan muissa maailmoissa ja ajattelee itsensä tuhoamista lopullisesti,mutta ei tahdo voimat riittävän siihenkään.
Olen yrittänyt saada apua lähimmäiseltäni(huonolla menestyksellä)...
Elämän liekki on sammumassa ja valo kuilun päässä katoamassa...
Mä en jaksa enään...
Eli ei tahdo löytyä jaksamista elämiseen eikä ole oikein halujakaan,kukaan ei auta ei edes lähimmäinen ihminen.Usein itkee itsensä uneen,vaipuu omiin ajatuksiinsa on aivan muissa maailmoissa ja ajattelee itsensä tuhoamista lopullisesti,mutta ei tahdo voimat riittävän siihenkään.
Olen yrittänyt saada apua lähimmäiseltäni(huonolla menestyksellä)...
Elämän liekki on sammumassa ja valo kuilun päässä katoamassa...
Mä en jaksa enään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itsekin syvissä vesissä kulkeva ja masennukseen taipuva ihminen.Vaikea sitä on lähimpienkin ymmärtää.Ehkä tämmöinen mielenlaatu on perittyä ja sen kanssa vaan elettävä.Mieliala on välillä tosi syvällä ja itku pyrkii esiin.
Tänään tuulessa ja tuiskussa kävin hautausmaalla
katselemassa millainen paikka on polttohaudatuille varattu lepopaikka kirkon kainalossa.Mennessäni sinne kuulin voimakasta narinaa ja lahonnut puu lähelläni murtui tuulessa puolesta välistä poikki.Otin jo muutaman juoksuaskeleen etten jäisi alle.En siis vielä ole ollenkaan valmis kuolemaan ja jäämään puun alle.Tiedän että nämä pahimmat tunteet väistyvät hieman.Ne tulee ja menee meiltä lupaa kysymättä.Masennukselle voisi sanoa Lemisen tapaan:Kun kerta kutsumatta tulit kai myös käskemättä lähdet.
Tapanille. Tiedän aika tarkkaan millainen olo sulla on. Minä olen noin 10 vuoden ajan sairastunut jonkin laista masennusta, yksin. Aviomies ei halua osallistua eikä halua että mä käyn hoidossa. Mulla on masennuslääkkeet se on paras konsti tässä tapauksessa, että pääsee takaisin takaisin jaloilleen.
Mutta se että joku kuuntelis ja yrittäs auttaa se olis pitkällä tähtäimellä tosi hyvä juttu.
Jos minä voisin minä kuuntelisin ja ymmärtäisin samoja kokeneena.
Mitä sinulle kuuluu?
..eipähän tässä ihmeempiä kuulu ,sitä samaa paskaa vain kuin ennenkin,yritän tässä jaksaa jotenkin päivä kerrallaan vaiks vaikeeta se nyt on...
...enään mä taidan kohta kyl poistua täältä.Mä en vaan jaksa...
Voi,kunpa voisin jotenkin auttaa... olen itse kokenut masennuksen ja ymmärrän miten helvettiä se voi olla.. Voisitko mitenkään mennä johonkin psykitrille/psykologille juttelemaan?