Asioita, mitkä ahdistavat

vl-uskovaisissa

Ensiksikin, nämä kaikki piirteet eivät koske kaikkia lestadiolaisia, vaan vain muutamia. Ne voi kokea ahdistavina ja omituisina taipumuksina.
- jos et käy seuroissa ainakin kerran viikossa ns.näyttäytymässä, niin aletaan ihmettelemään missä olet. Ihan kuin ei voisi olla muuta elämää kuin seuroissa käynti. Jotkut käyvät siellä aina kun on seurat, heillä ei varmaankaan ole muutakaan tekemistä. Monikaan seuroissa jatkuvasti käyvä ei ehkä aina edes kuuntele, mitä puhuja puhuu. Seuroissa käynnistä tulee joskus tapa ja se ei ole se idea.
- suhtautuminen epäuskoisiin. Ei haluta mielellään epäuskoisia kavereita eikä tulisi mieleenkään asua epäuskoisten kanssa saman katon alla. Siis vieraiden kanssa, esim.opiskelijakämpissä. Ei haluta pitää yhteyttä epäuskoisiin. Ihmetellään, jos jollakin on epäuskoisia tuttavia enemmänkin.
- tekojen uskonto. Määritellään ihmisen usko tekojen avulla, onko hän oikein uskovainen vai ei. Jos joku sattuu huomaamaan, että joku on sävyttänyt hiuksiaan, niin ajatellaan, että ei ole enää uskovainen. Teot kertovat oletko uskomassa, ei siis varsinaisesti se, että uskot syntien anteeksiantoon.
- jos joku haluaisi miettiä jotakin uskonkohtaa, että miksi se on niin tai näin, niin keskusteluun ei löydy yleensä halukkaita. Ensinnäkään ei saa epäillä tai kyseenalaistaa jotakin juttua.
- ihmissuhteet rakentuvat lähinnä vain uskovaisten kesken, nuorten kaveripiirit ovat suurilla paikkakunnilla selvästi rajautuneet. Uusia ei haluta mukaan. Tuttavat eivät aina halua edes tervehtiä ry:llä, vaikka tuntisivatkin.
- Tutustumismahdollisuuksia ei ole suurilla paikkakunnilla. Nuorten aikuisten yhteinen ajankäyttö omalla ry:llä on olemattoman pientä, ei ole yhteisiä tilaisuuksia. Leirejä on jossakin päin maata, mutta ei kotisiionissa tapahtumia.
- Ihmeellisiä ristiriitoja, mm. netti- tv vastaan analoginen tv. Videot ennen kielletty, nykyään sallittuja. Ehkäisy kielletty, mutta keinohedelmöitys sallittu, ja se loputon määrä mitä saa tehdä ja mitä ei ja niiden tekojen mukaan mitataan oletko uskovainen SYDÄMESSÄSI.
- Ei myönnetä, että hoitokokoukset 70-luvulla olivat pimeää aikaa lestadiolaisuudessa ja ei mietitä, onko se väärä henki kadonnut joka siionista. Mitään ei saa miettiä järjellä, sillä se on aina väärin miettiä jotain, mihin kukaan ei osaa vastata. Ja sanotaan, että ei kannata edes miettiä mitään sellaista, mikä tuntuu oudolta? Halloota?? Järjenkin avulla oikea usko on selitettävissä hyvin pitkälle.

Joskus usko ahdistaa ja sen saa tuntumaan ahdistavalta muut uskovaiset ihmiset. Välillä haluaisi lähteä pois, unohtaa koko paikan. Ei voi puhua vapaasti omista ajatuksistaan, muut eivät tunnu edes ikinä kyseenalaistavan mielessään mitään. He uskovat kaiken mitä puhujakin seuraväelle sanoo. Ei löydy ihmistä jolle puhua syvimpiä asioitaan, ei voi luottaa tuntemiinsa uskovaisiin. Monimutkaista ja monesti tuntuu raskaalta lähteä seuroihin.

22

2583

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • urpo-05

      Tunnen täysin samoin kanssasi... tuo yhteisö tympii minua suunnattomasti välillä...ei usko niinkään

    • irma

      Moi ja luin ton sun kirjoituksen. Olen ite entinen vl ja ratkaisu ei ole kaduttanut päivääkään! Päinvastoin, se oli suuri helpotus. Olen kuule itekkin miettiny aikanani paljon noita juttuja joista puhuit!

      Asioita pitää saada myös asettaa kyseenalaiseksi, mutta jos alat kyseenalaistamaan ns. "uskomisen asioita" hetipä sua tullaan ehkä ojentamaan, ettei silleen pidä tehdä, vaan uskoa muka vaan!
      Toi on just aivopesua ja manipulointia!
      Ei niitä "saa kyseenalaistaa" koska eihän kukaan tiedä vl-uskossa oikeastaan mix pitäs elää just silleen ku muka on "soveliasta".
      Niihin ei tiedetä vastauksia.
      Eihän raamatussakaan ehkäisyä kielletä, vaan sanotaan vaan et lisääntykää ja tayttäkää maa! Ei se mun mielestä tarkoita mitään ehk.kieltoa!
      Joku sen nyt vaan on niin muka vääntäny (vl-lahkon keksijä) että ehkäisy olisi muka kielletty ja sitten kaikki vl raukat uskoo ja elää niin..

      Ja on vielä niin paljon muitakin esimerkkejä, mikä ei mene mun jakeluun. Esim. korvikset! Miksi muka kiellettyjä ja vaik käsiketju ei?
      Permanentti sallittu mut raidat ei? Eihän permiksen jälkeenkään hiukset ole enää luonnolliset!
      Tv ei sallittu, mutta netti kyllä ja netistäkin näkee kaikki maan ja taivaan väliltä!
      Vl sisältää niin niin paljon ristiriitaisuuksia!

      Musta tänä päivänä tuntuu vain yhä vahvemmalta ja aina vahvemmalta käsitys siitä, että vl-uskokin on vain harhaa, teennäsitä ja teeskentelyä, aivopesua ja toisten ihmisten manipulointia! Voimakasta vallankäyttöä!

      Ite en halua elää kenenkään pillin mukaan tätä elämää. Mutta jos olisin vl, tulisi niin tavallaan tehä, vl-elämän puitteissa mikä on ns. sopivaa jne, kyllä tiiät.

      En ollut tyytyväinen siihen elämään että jostakin tulee ne "käskyt" miten tulee elää, vaan paljon vapaampaa kun voin tänäpvänä päättää itse omasta elämästä miten elän ja koen mielekkääksi eläJoskus vain on tehtävä vaikeitakin ratkaisuja tässä elossa.
      Tsemppiä ja repäse ittes irti siitä hölyn pölystä! :)

      • vl-uskovaisissa?

        Tiedänhän minä sen, että on kaltaisiasi, jotka ajattelevat kuten minä. Minä en halua luopua uskostani, sillä usko on minulle tärkeä. Muut ihmiset saavat seuroissa käynnit tuntumaan raskailta, en jaksa sitä teeskentelyä ja sitä vahtaamista, että kuinka usein käy seuroissa ja sitä, kun ei voi vapaasti puhua, mikä mieltä vaivaa.

        Suorastaan pelottavaa, että pitää torjua omat ajatuksensa ja ei saa mahdollisuutta selvittää jos joku asia mietityttää. Moni ei osaa vastata mietityttäviin asioihin. Surullista on se, että enää ei ole niitä uskovaisia ihmisiä, joilta olisi saanut vastauksia ja joiden seura oli hyvää ja turvallista. On paljon sellaisia uskovaisia, jotka vain menevät muiden mukana seuroihin ja uskonasioistakaan ei ikinä keskustella.

        Miten se voi olla mahdollista, että suurinta osaa ei kiinnosta ikinä pohtia, että mitähän puhuja nyt tuolla tarkoitti ja onko Raamatussa nyt sanottu ihan noin. Ei sitä halua luopua uskostaan ihmisten vuoksi, mutta jotka saa uskomisen tuntumaan raskaalta. Jotkut ovat siis suoraan sanoen jotenkin tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä, jotenkin piilossa kasvaneita. Kaikenlaisia kummallisia ennakkoluuloja heillä on epäuskoisia kohtaan ja kaikkea homoudesta alken pidetään aivan kuin ruttona, asiana, josta ei ikinä voi puhua. Suljetaan silmät maailmalta, unohdetaan että samanlaisia ihmisiä on niin uskovaisissa kuin epäuskoisissakin, on bi-seksuaaleja, on ihmisiä, joilla on ehkä aika vaikeaa oman juttunsa kanssa ja kun ei ikinä voi puhua avoimesti kellekään uskonystävlle pohdinnoistaan, niin väkisinkin alkaa se väli kasvaa. Vaikeinta on juuri se tekojen usko, se näyttää menevän monilla sydämen uskon edelle:(

        Mutta sen sanon, että on olemassa varmastikin niitä järkeviä ja ihania uskovaisia ihmisiä, mutta valitettavasti niitä ei minun kohdallani enää ole täällä. Voihan sitä olla uskovainen, vaikka ei seuroissakaan käy ja saapahan olla itsekseen sitten.

        Keskusteluseuraa pitää etsiä muualta ja jos nyt joskus haluaisi saada tietää, miksi Lutherkin kirjoitti, että synnit saa rukouksessakin anteeksi, niin miksi yhdessäkin päivämiehessä sanottiin, että ei saa. Jumala ei vl uskon mukaan anna suoraan syntejä anteeksi rukouksessa. Tälläkään palstalla ei kukaan ole osannut vastata siihen, miksi Luther niin kirjoitti. paljon muutakin on Lutheriin liittyvää kysytty, täällä, mut ei kukaan osaa vastata tai sitten vastaus on joku ilmaus Raamatusta, mikä ei kuulu ollenkaan edes asiayhteyteen.

        Onhan se harmillista, että jotkut uskovaiset alkaa tuntumaan niin oudoilta, että ei vaan oikein voi olla tekemisissä. Aina on sanottu, että uskonto ei saa ahdistaa. ja jos se ahdistaa, niin joku on pielessä. Tässä on pielessä aika paljonkin, mut minkäs teet?

        Jotkut uskovaiset ovat uskossaan niin väärällä polulla, lakihengessä, että ei ne itsekään huomaa olevansa jo tuomareita Jumalan korkeudella.
        Se on vaarallista, kun ihminen itsensä korkealle korottaa ja alentaa muut ja luulee olevansa joku profeetta tai joku täydellinen siksi, kun ei koskaan mieti, että sanotaanko Raamatussa ihan oikeesti noin. Moni ei ikinä edes lue Raamattua, moni ei tiedä yhtään mitään, mitä Lutherkin on kirjoittanut. uskotaan vaan, mitä muut sanoo ja ei itse oteta selvää asioista. Parhaat jutut tälläkin sivulla oli joskus kun kinasivat miten Lutherkin opetti parannuksen teosta ja syntien anteeksiannosta. Joku peräti keksi itse lauseita joihinkin Lutherin tekstien rivien väliin, että Luther olisi sanonut niin, kuin vl-usko opettaa.

        No joo, tuntuu pahalta, että on niin paljon hampaan kolossa ja jonkinlaista patoutunutta kaunaa. Ei sais olla, mutta eihän tätä saa mitenkään purettua. Aina vaan lisää tulee, kun ei saa juteltua ja ei koe voivansa olla oma itsensä.


      • Andrrew
        vl-uskovaisissa? kirjoitti:

        Tiedänhän minä sen, että on kaltaisiasi, jotka ajattelevat kuten minä. Minä en halua luopua uskostani, sillä usko on minulle tärkeä. Muut ihmiset saavat seuroissa käynnit tuntumaan raskailta, en jaksa sitä teeskentelyä ja sitä vahtaamista, että kuinka usein käy seuroissa ja sitä, kun ei voi vapaasti puhua, mikä mieltä vaivaa.

        Suorastaan pelottavaa, että pitää torjua omat ajatuksensa ja ei saa mahdollisuutta selvittää jos joku asia mietityttää. Moni ei osaa vastata mietityttäviin asioihin. Surullista on se, että enää ei ole niitä uskovaisia ihmisiä, joilta olisi saanut vastauksia ja joiden seura oli hyvää ja turvallista. On paljon sellaisia uskovaisia, jotka vain menevät muiden mukana seuroihin ja uskonasioistakaan ei ikinä keskustella.

        Miten se voi olla mahdollista, että suurinta osaa ei kiinnosta ikinä pohtia, että mitähän puhuja nyt tuolla tarkoitti ja onko Raamatussa nyt sanottu ihan noin. Ei sitä halua luopua uskostaan ihmisten vuoksi, mutta jotka saa uskomisen tuntumaan raskaalta. Jotkut ovat siis suoraan sanoen jotenkin tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä, jotenkin piilossa kasvaneita. Kaikenlaisia kummallisia ennakkoluuloja heillä on epäuskoisia kohtaan ja kaikkea homoudesta alken pidetään aivan kuin ruttona, asiana, josta ei ikinä voi puhua. Suljetaan silmät maailmalta, unohdetaan että samanlaisia ihmisiä on niin uskovaisissa kuin epäuskoisissakin, on bi-seksuaaleja, on ihmisiä, joilla on ehkä aika vaikeaa oman juttunsa kanssa ja kun ei ikinä voi puhua avoimesti kellekään uskonystävlle pohdinnoistaan, niin väkisinkin alkaa se väli kasvaa. Vaikeinta on juuri se tekojen usko, se näyttää menevän monilla sydämen uskon edelle:(

        Mutta sen sanon, että on olemassa varmastikin niitä järkeviä ja ihania uskovaisia ihmisiä, mutta valitettavasti niitä ei minun kohdallani enää ole täällä. Voihan sitä olla uskovainen, vaikka ei seuroissakaan käy ja saapahan olla itsekseen sitten.

        Keskusteluseuraa pitää etsiä muualta ja jos nyt joskus haluaisi saada tietää, miksi Lutherkin kirjoitti, että synnit saa rukouksessakin anteeksi, niin miksi yhdessäkin päivämiehessä sanottiin, että ei saa. Jumala ei vl uskon mukaan anna suoraan syntejä anteeksi rukouksessa. Tälläkään palstalla ei kukaan ole osannut vastata siihen, miksi Luther niin kirjoitti. paljon muutakin on Lutheriin liittyvää kysytty, täällä, mut ei kukaan osaa vastata tai sitten vastaus on joku ilmaus Raamatusta, mikä ei kuulu ollenkaan edes asiayhteyteen.

        Onhan se harmillista, että jotkut uskovaiset alkaa tuntumaan niin oudoilta, että ei vaan oikein voi olla tekemisissä. Aina on sanottu, että uskonto ei saa ahdistaa. ja jos se ahdistaa, niin joku on pielessä. Tässä on pielessä aika paljonkin, mut minkäs teet?

        Jotkut uskovaiset ovat uskossaan niin väärällä polulla, lakihengessä, että ei ne itsekään huomaa olevansa jo tuomareita Jumalan korkeudella.
        Se on vaarallista, kun ihminen itsensä korkealle korottaa ja alentaa muut ja luulee olevansa joku profeetta tai joku täydellinen siksi, kun ei koskaan mieti, että sanotaanko Raamatussa ihan oikeesti noin. Moni ei ikinä edes lue Raamattua, moni ei tiedä yhtään mitään, mitä Lutherkin on kirjoittanut. uskotaan vaan, mitä muut sanoo ja ei itse oteta selvää asioista. Parhaat jutut tälläkin sivulla oli joskus kun kinasivat miten Lutherkin opetti parannuksen teosta ja syntien anteeksiannosta. Joku peräti keksi itse lauseita joihinkin Lutherin tekstien rivien väliin, että Luther olisi sanonut niin, kuin vl-usko opettaa.

        No joo, tuntuu pahalta, että on niin paljon hampaan kolossa ja jonkinlaista patoutunutta kaunaa. Ei sais olla, mutta eihän tätä saa mitenkään purettua. Aina vaan lisää tulee, kun ei saa juteltua ja ei koe voivansa olla oma itsensä.

        Kirjoituksestasi saa kuvan siitä, että sinulle on paljon merkitystä sillä miten muut ajattelevat ja elävät vl:ien piirissä. Olet kyseenalaistava luonne ja sellaisia on paljon myös meissä vl:ssä. Itsekin kyseenalaistan asioita, jotka ovat ikäänkuin pinttyneitä meidän piirissä. Karsastan sitä että keskenään puhutaan aika vähän uskon peruasioista ja ajatellaan että kaikki on hyvin kun ihmiset käyvät seuroissa. Luulen että tämä johtuu osittain ulkopuolisesta paineesta, uskonto on nykyisin muutenkin tabu varsinkin hyvinvointivaltioissa.

        Itsensä ylentäminen muiden yläpuolelle ei kuulu vl:ien oppiin. Se että uskoo pelastuvansa omalla uskolla ei sulje pois muiden pelastumismahdollisuuksia. Uskossahan on kyse oman sydämen tilasta. Vain Jumala tietää sen. Kyse on siitä miten uskomalla saa tunnolle rauhan. Jos uskot saavasi synnit anteeksi toisen uskovaisen kautta Pyhän Hengen välityksellä uskot niin kuin Vl:t. Tärkeintä on se mitä tuntee sydämessään. Sillä ei ole mitään merkitystä, että Luther on kirjoittanut rukouksessa saatavan synnit anteeksi, jos et itse usko niin. Lopulta merkitsee vain usko, miten uskot pelastuvasi. Jokaisella uskontokunnalla on oma tulkintansa Raamatusta. Ahdistuksesi saattaa johtua harhaluulosta että ikäänkuin ollaan julistamassa muuten uskovat suoraan kadotukseen. Suvaitsevainen ajattelumaailma on nykyisin yleistä Vl:llä

        Kaikki nuo "tavat" (ei lävistetä korvalehtiä, värjätä hiuksia) lestadiolaisuudessa ovat ulkonaista, joita ei minun mielestä voi pitää uskon edellytyksenä. Niillä pyritään kuitenkin luonnollisuuteen. Kun sydämessä on halu pysyä vain uskomassa, kyseiset asiat eivät tunnu edes tärkeiltä asioilta elämässä.

        Se että ei ehkäistä kuuluu siihen että halutaan elää mahdollisimman luonnollisesti ja antaa vain Jumalalle päätösvallan syntymisestä ja kuolemisesta. Tätä ei ole suoraan kirjoitettu Raamatussa, mutta oppi elmän suojelusta on raamatun perusajatus. Tämä ei tarkoita sitä että lapsien syntymiseen ja vaimon jaksamiseen liittyvistä asioista ei voisi puhua myös vl:ien keskuudessa. Itse koen vaimoni jaksamisen hyvin tärkeänä asiana. Fyysistä väsymystä lapsien syntymisestä on lupa tuntea ja hoitaa.

        Olen itse ajatellut asian niin että erilaisia asioita (esim. TV:n hankkiminen) pyritään karttamaan ettei mikään asia maailmassa tulisi uskoa rakkaammaksi. Yritetään välttää houkutuksia. Mitä sitten jos joku haluaa poiketa linjasta ja ajatella, että TV:n hankkiminen ei vähennä oman uskon tärkeyttä? Voi olla niinkin että se on totta, mutta missä silloin on uskovaisten yhteinen rakkaus, jos toiset hankkii TV:n ja toiset eivät. Toisaalta internetti on paljon enemmän houkutuksia sisältävä kuin TV, mutta siihen voi asettaa estot huonoille sivuille. Lopulta tässäkin on kyse siitä että jokainen sydämestään uskomassa oleva haluaa välttää houkutuksia. Niitä on tarjolla joka ikisessä tiedotusvälineessä. Mitään kieltoja ei ole olemassa. On vain yhdessä (yhteisessä rakkaudessa) katsottu tarpeettomaksi hankkia esim. TV kotiin. Myös erilaisten lehtien ja Internetin hankkimisessa voidaan päätyä tähän jos niin nähdään parhaaksi.


      • kun Hän ei ole yhtään vihan...

        Eikä puhuttele ihmistä enää, eikä kutsu ihmistä enää...


    • anti-vl

      ihan ihme porukkaa nuo lestadiolaiset, huh huh!En käsitä miksi ihmeessä täytyy elää muiden mielipiteiden ohjailemana eikä voi tehdä mitä itse haluaa, ei edes ilmaista omaa näkemystään asioista. Todella rajoittunutta elämää! Mitä h*lvetin väliä sillä on mitä se muu ahdasmielinen kiihkoporukka teistä ajattelee? Pääasiahan on että te itse uskotte, eikö niin? Nyt eletään sentään 2000-lukua...tuskin teitä lynkataan "poikkeavan" käytöksen takia.

      • pääoma

        Ei lynkata...hengellinen -ja henkinen väkivalta on mielestäni vielä pahempaa kuin lopullinen lynkkaus... Sitä tapahtuu omalla päällä ajatteleville vl-liikkeessä...


    • vl-isä

      Tuo teksti voisi olla suoraan minun näppäimistöltäni, niin paljon tuttua tuossa on. Olen itse juuri samoja asioita joskus puinut täällä netissä. Valitettavasti täältä ei apua saa. Asioista pitäisi pystyä keskustelemaan kasvotusten.

      Olisi mukava tavata, mutta tyydyn vain sanomaan, että turvaa Jumalaan ja hänen sanaansa. Itse olen saanut rauhan mielelleni vähitellen. Älä pane uskoasi ihmisten sanojen päälle, vaan siihen mitä Jeesus itse on sanonut. Minä en voi kuin elää päivän kerrallaan. Luotan siihen, että Jumala kutsuu vielä minut taivaan kotiin, käyn minä seuroissa tai en, kuulun minä sitten vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen vai olenko luterilainen muuten vaan. Sydämen tila ja usko ratkaisee.
      ------------------------------
      3 "Autuaita ovat hengessään köyhät,
      sillä heidän on taivasten valtakunta.
      4 Autuaita murheelliset:
      he saavat lohdutuksen.
      5 Autuaita kärsivälliset:
      he perivät maan.
      6 Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja
      jano:
      heidät ravitaan.
      7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
      heidät armahdetaan.
      8 Autuaita puhdassydämiset:
      he saavat nähdä Jumalan.
      9 Autuaita rauhantekijät:
      he saavat Jumalan lapsen nimen.
      10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
      -------------------------------------------

      • vl-uskovaisissa

        vastauksestasi. Itsekin ole yrittänyt saada epätoivoisesti vastauksia tältä sivulta mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Vastauksia en ole saanut ja kenellekään en kehtaa kasvotusten näitä ajatuksiani esittää.
        Sanoit hyvin, että älä pane uskoasi ihmisten sanojen päälle, vaan siihen mitä Jeesus itse on sanonut. Onhan täällä monesti jotkut kertoneet senkin Raamatun kohdan, missä Jeesus ei tuominnut miestä, joka ei kulkenut opetuslasten matkassa vaan yksikseen toimi Jeesuksen nimeen. Kukaan vl ei ota vakavasti sitä, että Jeesus salli seurata itseään muullakin kuin vain yhdellä tietyllä tavalla.

        Raskain asia, omaa mieltä pakonomaisesti jäytävä, tuskastuttava asia on se, että on tunne, että Jumala ei enää halua antaa minulle uskonymmärrystä. Sanotaanhan seuroissa usein, että Jumala valitsee kenelle Hän antaa uskon ymmärryksen, jne. Jos ei Jumala suo uskonymmärrystä, niin ihminen ei enää käsitä uskoa. olenkohan epäillyt liikaa ja menettänyt sen näkemyksen, että vain vl usko olisi oikea. Ehkä tämä on omaa syytäni, olen kelvoton uskovainen. Tämä ahdistaa minua, kun en ymmärrä kaikkea ja kun kovinkaan moni muu ei näytä kyseenalaistavan mitään.
        kerran yksi epäuskoinen ystävä sanoi, että kohta minun täytyy mennä uskontojen uhrien kanssa juttelemaan, kun olen niin ahdistunut. No se tuskin on tarpeen, mutta miksi minulla ei ole sydämen rauhaa? Miksi näen niin paljon vikoja uskossa? Eikä ole ketään vanhoillislestadiolaista kenen kanssa jutella!


      • vl-isä
        vl-uskovaisissa kirjoitti:

        vastauksestasi. Itsekin ole yrittänyt saada epätoivoisesti vastauksia tältä sivulta mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Vastauksia en ole saanut ja kenellekään en kehtaa kasvotusten näitä ajatuksiani esittää.
        Sanoit hyvin, että älä pane uskoasi ihmisten sanojen päälle, vaan siihen mitä Jeesus itse on sanonut. Onhan täällä monesti jotkut kertoneet senkin Raamatun kohdan, missä Jeesus ei tuominnut miestä, joka ei kulkenut opetuslasten matkassa vaan yksikseen toimi Jeesuksen nimeen. Kukaan vl ei ota vakavasti sitä, että Jeesus salli seurata itseään muullakin kuin vain yhdellä tietyllä tavalla.

        Raskain asia, omaa mieltä pakonomaisesti jäytävä, tuskastuttava asia on se, että on tunne, että Jumala ei enää halua antaa minulle uskonymmärrystä. Sanotaanhan seuroissa usein, että Jumala valitsee kenelle Hän antaa uskon ymmärryksen, jne. Jos ei Jumala suo uskonymmärrystä, niin ihminen ei enää käsitä uskoa. olenkohan epäillyt liikaa ja menettänyt sen näkemyksen, että vain vl usko olisi oikea. Ehkä tämä on omaa syytäni, olen kelvoton uskovainen. Tämä ahdistaa minua, kun en ymmärrä kaikkea ja kun kovinkaan moni muu ei näytä kyseenalaistavan mitään.
        kerran yksi epäuskoinen ystävä sanoi, että kohta minun täytyy mennä uskontojen uhrien kanssa juttelemaan, kun olen niin ahdistunut. No se tuskin on tarpeen, mutta miksi minulla ei ole sydämen rauhaa? Miksi näen niin paljon vikoja uskossa? Eikä ole ketään vanhoillislestadiolaista kenen kanssa jutella!

        Se on totta, että niitä omia epäilyksiä ja näkemyksiä ei kasvotusten kehtaa kenen tahansa edessä esittää. Mutta jos esittäisit, toteaisit, että meitä on paljon. Minä ainakin huomasin sen lähipiiristäni. Heidän kanssaan olen ollut kanssakäymisissä vuosikaudet tietämättä heidän todellisia ajatuksiaan. Yksin et ole, eli et ole kummajainen :)) Avaa suusi vaan, salailemalla asiaa menet vielä syvemmälle....

        Sanot että Jumala ei enää tunnu sallivan uskonymmärrystä sinulle. Siltä se minustakin välillä tuntuu. Mutta, luotan ja toivon, että Jumala ei tee rajaa "rauhanyhdistyksen väen" ja muun väen välille, vaan hän näkee ihmisen sieluntilan muualtakin kuin ulkoisista puitteista.

        Sanot, että näet niin paljon vikoja uskossa. Herää kysymys, onko se sitä uskoa, missä näet vikoja, vai onko kyseessä vain tavat ja perinteet. Monet lakihenkisethän vieläkin sanovat jo ulkoisista asioista, vaikka tavoista tai harrastuksista, että "tuon sydämen tila ei ole oikea". Onko ihmisellä varaa tuomita toista noin?

        Se, että uskonymärrys ei aukea enää sillä tavalla kuin "rivi-vl:ien" mielestä pitäisi, ei kai välttämäti ole huono asia. Jokaisen usko omakohtaistuu ja ehkäpä tämä on se tapa millä Jumala tahtoo sen omakohtaistaa sinun kohdallasi. Näin minä ainakin olen omaa tilannettanu ajatellut. Aina puhutaan tuosta omakohtaisesta uskosta ja sen tärkeydesstä, mutta en kyllä "hyvänä uskovaisena" koskaan sitä kokenut enkä ymmärtänyt koko termiä. Minun uskoni muuttuu omakohtaisemmaksi koko ajan. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa.


      • vl-uskovaisissa
        vl-isä kirjoitti:

        Se on totta, että niitä omia epäilyksiä ja näkemyksiä ei kasvotusten kehtaa kenen tahansa edessä esittää. Mutta jos esittäisit, toteaisit, että meitä on paljon. Minä ainakin huomasin sen lähipiiristäni. Heidän kanssaan olen ollut kanssakäymisissä vuosikaudet tietämättä heidän todellisia ajatuksiaan. Yksin et ole, eli et ole kummajainen :)) Avaa suusi vaan, salailemalla asiaa menet vielä syvemmälle....

        Sanot että Jumala ei enää tunnu sallivan uskonymmärrystä sinulle. Siltä se minustakin välillä tuntuu. Mutta, luotan ja toivon, että Jumala ei tee rajaa "rauhanyhdistyksen väen" ja muun väen välille, vaan hän näkee ihmisen sieluntilan muualtakin kuin ulkoisista puitteista.

        Sanot, että näet niin paljon vikoja uskossa. Herää kysymys, onko se sitä uskoa, missä näet vikoja, vai onko kyseessä vain tavat ja perinteet. Monet lakihenkisethän vieläkin sanovat jo ulkoisista asioista, vaikka tavoista tai harrastuksista, että "tuon sydämen tila ei ole oikea". Onko ihmisellä varaa tuomita toista noin?

        Se, että uskonymärrys ei aukea enää sillä tavalla kuin "rivi-vl:ien" mielestä pitäisi, ei kai välttämäti ole huono asia. Jokaisen usko omakohtaistuu ja ehkäpä tämä on se tapa millä Jumala tahtoo sen omakohtaistaa sinun kohdallasi. Näin minä ainakin olen omaa tilannettanu ajatellut. Aina puhutaan tuosta omakohtaisesta uskosta ja sen tärkeydesstä, mutta en kyllä "hyvänä uskovaisena" koskaan sitä kokenut enkä ymmärtänyt koko termiä. Minun uskoni muuttuu omakohtaisemmaksi koko ajan. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa.

        Tärkeää on juuri tuon omakohtaisen uskon löytäminen, sen käsittäminen. Ei kaikki uskovaiset ole samanlaisia ja jokaisella on oma elämänhistoriansa takana ja eri lähtökohdat. Ei siis kaikki voi ajatella kaikesta aina samalla tavalla. Toivottavasti Jumala näkee aina pintaa syvemmälle eli näkee suoraan sydämeen ja näkee kuka Häneen todella uskoo, kyllä Jumalaan voi uskoa vaikka ei uskoisikaan kaikkea seuroissa kuultua.

        Ainakaan minun tuttavapiirissäni ei ole niitä, joille voisi puhua. Muutama kieltää jyrkästi kaiken kyseenalaistamisen ja muutama vaan sanoo jotain aijaa tai aha. Mutta ei sen kummepaa. Ei siinä rauhaa saa ja ehkäpä tälläkin on jokin tarkoituksensa, kun minulla ei ole sellaisia uskovaisia ihmisiä ympärilläni, joiden kanssa voisin vapaasti keskustella.

        Itse usko Jumalaan usko Raamatun kirjoituksiin ei minua häiritse, en näe niissä vikoja. Näen vikoja ihmisten keksimissä säännöissä ja tavoissa, joita on kehitelty ja myöskin muuteltu. Kuten nyt videoiden hiljalleen salliminen ja se, että netti-tv on sallittu mutta tavallinen tv ei. On ihmeellisiä ristiriitoja ja kun vielä väitetään, että ne ovat seurakunnan neuvoja, Pyhän Hengen avulla laadittuja säädöksiä, niin kuka sellaista voi uskoa? Kuka voi uskoa, etä videot on nyt ok, kun ne oli syntiä vielä reilu 10 vuotta sitten? Sana muuttuu ja sen julistajat sen myötä. Olen jollakin lailla varma, että se oikein vl-usko oli joskus ennen hoitokokouksia. Nykyisin on niin paljon lakihenkeä ja pieniä siioneita, joissa kaikissa on vähän omat tavat toimia ja nykyään tämä on hyvin pitkälle juuri sitä tekojen uskoa eli se, mitä teet/ jätät tekemättä kertoo sen, oletko uskovainen vai et. Suurissa siioneissa taas mahtuu joukkoon monella eri tavalla ajattelevia. Olihan joskus radio ja polkupyörä syntiä. Käsittämätöntä. siis yksinkertaisesti minua vain ahdistaa nuo ihmisten keksimät säännöt ja kiellot, vailla mitään järkevää pohjaa. Kun jotku kolme henkilöä sanoo jossain kokouksessa että joku juttu on syntiä, niin sitten se on syntiä. Eihän tuossa ole mitään tolkkua. Se on se sydämen usko kuitenkin se tärkein juttu, ei se onko sinulla joku juttu, mikä on ehkä jonkun mielestä syntiä tai ei.


      • mielipide
        vl-uskovaisissa kirjoitti:

        Tärkeää on juuri tuon omakohtaisen uskon löytäminen, sen käsittäminen. Ei kaikki uskovaiset ole samanlaisia ja jokaisella on oma elämänhistoriansa takana ja eri lähtökohdat. Ei siis kaikki voi ajatella kaikesta aina samalla tavalla. Toivottavasti Jumala näkee aina pintaa syvemmälle eli näkee suoraan sydämeen ja näkee kuka Häneen todella uskoo, kyllä Jumalaan voi uskoa vaikka ei uskoisikaan kaikkea seuroissa kuultua.

        Ainakaan minun tuttavapiirissäni ei ole niitä, joille voisi puhua. Muutama kieltää jyrkästi kaiken kyseenalaistamisen ja muutama vaan sanoo jotain aijaa tai aha. Mutta ei sen kummepaa. Ei siinä rauhaa saa ja ehkäpä tälläkin on jokin tarkoituksensa, kun minulla ei ole sellaisia uskovaisia ihmisiä ympärilläni, joiden kanssa voisin vapaasti keskustella.

        Itse usko Jumalaan usko Raamatun kirjoituksiin ei minua häiritse, en näe niissä vikoja. Näen vikoja ihmisten keksimissä säännöissä ja tavoissa, joita on kehitelty ja myöskin muuteltu. Kuten nyt videoiden hiljalleen salliminen ja se, että netti-tv on sallittu mutta tavallinen tv ei. On ihmeellisiä ristiriitoja ja kun vielä väitetään, että ne ovat seurakunnan neuvoja, Pyhän Hengen avulla laadittuja säädöksiä, niin kuka sellaista voi uskoa? Kuka voi uskoa, etä videot on nyt ok, kun ne oli syntiä vielä reilu 10 vuotta sitten? Sana muuttuu ja sen julistajat sen myötä. Olen jollakin lailla varma, että se oikein vl-usko oli joskus ennen hoitokokouksia. Nykyisin on niin paljon lakihenkeä ja pieniä siioneita, joissa kaikissa on vähän omat tavat toimia ja nykyään tämä on hyvin pitkälle juuri sitä tekojen uskoa eli se, mitä teet/ jätät tekemättä kertoo sen, oletko uskovainen vai et. Suurissa siioneissa taas mahtuu joukkoon monella eri tavalla ajattelevia. Olihan joskus radio ja polkupyörä syntiä. Käsittämätöntä. siis yksinkertaisesti minua vain ahdistaa nuo ihmisten keksimät säännöt ja kiellot, vailla mitään järkevää pohjaa. Kun jotku kolme henkilöä sanoo jossain kokouksessa että joku juttu on syntiä, niin sitten se on syntiä. Eihän tuossa ole mitään tolkkua. Se on se sydämen usko kuitenkin se tärkein juttu, ei se onko sinulla joku juttu, mikä on ehkä jonkun mielestä syntiä tai ei.

        Kun puhutaan mikä on syntiä ja mikä ei, se on kuin veteen piirretty viiva.
        Itselläni on vuokra- asunnon irtaimistona televisio ja rehellisesti olen väsynyt kaikkeen hömppään ja roskaan, joka on yleisesti tunnettu viihteenä. Mieli turtuu ja tyhjenee sekä inhoaa itseään, kun joskus on sortunut käyttämään ajan , jona olisi voinut tehdä jotain itseään todella kiinnostavaa.
        Uskon, että nuoret, lapset ja joutilaisuudesta kärsivät jäävät ajelehtimaan television ääreen. Se ennenkaikkea on ihmisen kehitykselle haitaksi.
        Minulla on ystäviä, jotka säännöllisin väliajoin työntävät televisionsa kaappiin ja ovat huojentuneita, kun voivat suunnata energiansa asioihin, jotka tekevät heidät onnellisemmaksi.

        Jonkun mielenkiintoisen ohjelman takia he taas jonkin ajan kuluttua kiskovat sen ulos ja televisio jää taas lojumaan nurkkaan ja aiheuttaa kiusauksen passivoitua ja heittää oma elämä syrjään hetkisen ajaksi vuorokaudesta, jolloin olisi mahdollista kohdata jotain aidosti mielenkiintoista.

        Televisio ja elokuvat ovat paikallaan, jos sisältö ei ole turtunutta roinaa, useimmiten elokuvissa on sitä turtunutta sisällyksettömyyttä. Olen nähnyt myös elokuvia, jotka ovat olleet korkealuokkaisia ja kehittäviä. Lapsen kehitykselle on mielestäni kyllä parasta, että televisiota ei ole. Siihen ei silti saisi ladata minkäänlaisia salamyhkäisiä merkityksiä.

        Niin kuin sanoit, elämän arjessa ei useimpia asioita voi luokitella mustavalkoisesti syntinä. Synniksi voi muuttua miten ulkoisesti harmiton asia tahansa. Asiat on vanhoillislestadiolaisten joukossa vain kärjistetty, jotta suojeltaisiin ihmistä hänen mahdolliselta heikkoudeltaan.

        Minua itseäni on surettanut uskovaisten näkemys pitää klassisen musiikin konsertteissa käyminen syntinä. Koen tilaisuudet hyvin samankaltaisina kuin esim. taidenäyttelyssä käynti. Kuvataiteilijalle kuin musiikin ammattilaisellekin suodaan kiitosta. Kysymyksessä on esiintyvän taiteilijan, joko kuvataiteilijan tai musiikin esittäjän sydämen tila miten hän ottaa vastaan kiitoksen ja miten kiitoksen antaja suhtautuu taiteilijaan.
        "Oikealla paikallaan" oleva sydän suo kiitoksen ennen kaikkea Luojalleen ja ymmärtää että kauneus ja voima, eli taiteensa sielu tulee Luojalta, kun pitää sillat auki häneen päin suhtautumalla oikealla nöyryydellä saamansa lahjaan.

        Kuuntelijoissa ja esiintyjissäkin on kuitenkin kaikenkarvaista väkeä, mutta kysymyksessähän ei ole tuijottaa toisten sielun tiloja missä kulkeekin. Tärkeintä on oma sieluntila ja vilpitön rakkaus taiteeseen.

        Pieniä asioita, joista voisi keskustella uskovaisten piirissä putkahtelisi varmasti vaikka kuinka paljon riippuen ihmisestä , mutta loppujen lopuksi, eihän mitään haluaisi olevan oman uskonsa tiellä, sillä tiedän miten uskollaan voi saavuttaa sen suuren tyydytyksen ja olon jopa fyysisenä tuntemuksena, että sielua on ravittu jollain näkymättömällä eliksiirillä. Sen suurempaa rauhaa ihminen tuskin voi saavuttaa ja voin kertoa, että sitä ei löydy "mistään", missä minä nyt olen ja ei sitä löydy taiteestakaan, jonka yksi tarkoitus on hiertää rikki näkyväisen ja näkymättömän maailman rajoja.

        ( Sama kirjoittaja kuin " Tee toisin kuin minä")


    • tee toisin kuin minä

      Tiedätkö, minusta on tuntunut ihan samalta.

      Olen uskovaisesta perheestä kotoisin ja ehdin käymään uskovaisten rippileirinkin, kunnes ajauduin hiljalleen pois lähinnä siitä syystä, että vanhemmat sisarenikin olivat ajautuneet pois.

      Siinä iässä ei juurikaan pohtinut kovin syvällisesti asioita,- minulla ei vain ollut tarpeeksi hyviä uskovaisia kavereita, jotka olisivat olleet olleet yksi syy jäämiseeni.

      Kaksikymmentä vuotiaaksi elin kokeilevaa elämää ja olin jo siihen mennessä sisäistänyt uskon henkilökohtaisuuden. Minulla oli ja on voimakas Jumalan ja itseni välisen suhteen tarve.

      Päädyin vanhoillislestadiolaisten joukkoon takaisin sekä sokeasti että tietoisesti. Sokeana halusin uskoa ja löytää elämälleni jonkin syvällisemmän tarkoituksen. Tietoisesti punnitsin vaa"alla vanhoillislestadiolaisten näkemyksiä ja päädyin toteamaan kaikesta ulkoisesta asusta huolimatta niiden pohjimmaisen viisauden.

      Suurimmat asiat, jotka minua koskettivat olivat näkemykset syntymään ja kuolemaan liittyvät käsitykset, sekä syntien anteeksi " saarnaaminen" ( =pelottava sana).

      Asuin vieraalla paikkakunnalla ja suurin odotuksin menin seuroihin. Minulla oli paljon myös ennakkoluuloja, sillä lapsuudenkoti ei ollut rakentavassa mielessä "uskovainen", vaan kodissani oli paljon kaksinaismoralismia.

      Koin seuratilanteetkin lapsena hyvin ikävystyttävinä. Olin ujo lapsi ja enkä löytänyt aitoa hyvää ystävää muista lapsista. Kaikki pienet tapahtumat lapsena etäännyttivät minua entistä enemmän aidosta yhteydestä muihin uskovaisiin.

      Ennakkoluuloni seuroihin mennessä olivat siis suuret siitäkin syystä, että olin löytänyt hengenheimolaisia ja aitoja ystäviä jo ammattinikin puolesta luovilta aloilta, joissa ominaista on suuri ihmisten välinen suvaitsevaisuus.

      Paikkakunnalla oli vain vähän nuoria ja ehdin asumaan siellä hyvin lyhyen aikaa. En ehtinyt tutustumaan heihin kunnolla ja se pieni aika, jonka vietin heidän seurassaan,- no, hieman kiusalliselta se vaikutti. Tunsin itseni erilaiseksi ja tottakai sitä silloin olinkin. Aidot ystäväni olivat ihmisiä, jotka olivat "pakanaakin pahemmat" elintavoiltaan, boheemeja originelleja taiteilijoita.

      Muutin koulun takia uudelle paikkakunnalle ja sain ensimmäisen uskovaisen ystävän, minua paljon vanhemman perheellisen naisen, senkin taiteilijapiireistä. Vihdoin sain kaipaamani keskustelukumppanin. Kävimme yhdessä noita samanlaisia asioita läpi, joista sinä kirjoitit. Minulla on jo ihan luonteeni puolesta tarve analysoida ja kyseenalaistaa asioita. Ystäväni oli käynyt samat kriisit läpi, kuten sinäkin tunnut käyvän ja minä edelleenkin.

      Hän oli ainoa, jonka kanssa kykenin keskustelemaan ilman, että hän paheksui kritiikkiäni. Ystäväni sieti hyökkäykseni vanhoillislestadiolaisten ulkonaisia merkityksettömiä sääntöjä vastaan, joita luettelit.

      Sitä mukaa, kun itse vanhenin ja aikuistuin, minua alkoi vielä enemmän harmittaa kaikki ulkonainen ja ylimääräinen roina vanhoillislestadiolaisten piirissä. Se etäännytti minua uskovaisista, sekä se, että olin taas paikkakunnalla, jossa oli vähän nuoria.
      Sain harmikseni vielä vahvasti kirkkouskovaisen kämppäkaverin, joka toisen ystäväni kanssa hyökkäsi täysin aiheettomasti vanhoillislestadiolaisia vastaan. Heitä "otti päähän" se, että vanhoillislestadiolaiset pitävät itseään ainoina taivaaseen kelvollisina.
      Itseasiassa, en voinut edes ajatuksissani väittää, ettei kämppäkaverini mahdollisesti olisi taivaskelvollinen, jotain niin aitoa ja tuskaisaa hänen pyrkimyksissään oli.. ( Enkä minä ole sanomaan kenellekään mitään tuonelanportin laveudesta, sen huolehtii jokin suurempi voima)

      Lyhyesti: Väsyin käymään seuroissa.
      Kuule, ystäväni, on kaksi tapaa suhtautua noihin pieniin ulkonaisiin asioihin. Joko näet niiden samen pinnan alta sen oleellisimman,- helmen, eli yksinkertaisen henkilökohtaisen uskon, jonka voimin jaksat kivuta noiden epäoleellisuuksien yli tai teet kuten minä: Roikut välimaastossa ja haluaisit perusteellista keskustelua aikaan noista raivostuttavista pikkuseikoista.

      Uskovaisten keskeltä löydät myös suuria sieluja, jotka ymmärtävät sinua ja ovat uskossaan tarpeeksi vahvoja sietämään kritiikkiäsi ja näkemään asiat tärkeysjärkestyksessä.

      Luo ystävyyssuhteita, matkusta, tutustu maapalloomme, hanki uskottomia kämppäkavereita (älä kirkkouskovaisia, tai tutustu ensin häneen!), nauti elämästäsi ja kyseenalaista! Sillä se on ainakin terve tunnusmerkki, että uskosi on hyvin henkilökohtainen. Toivottavasti löydät jonkun suuren sielun uskovaisten joukosta joka antaa sinulle voimia uskoa myös uskovaisiin!

      • vl-uskovaisissa

        Kerrot tärkeän asian eli sen, että olisi tärkeää nähdä se henkilökohtainen usko. On ilo kuulla, että en ole aivan yksin ajatusteni kanssa. Kyllä te, joilla on samoja mietteitä kuin minulla, tiedätte, miten yksin ihminen onkaan näiden ajatustensa kanssa.

        Joskus kun on yrittänyt jollekin puhua jostain opillisesta asiasta, mikä tuntuu oudolta, niin on sanottu, että mitä tuollaisia mietit, että ei se kannata miettiä. Mutta kun ei se riitä aikuiselle ihmiselle, että sanotaan, älä mieti. Pahinta on juuri se, kun ei voi jutella eikä saa vastauksia. Sanotaan vain, että se ja se on syntiä, mutta missä perustelut sille että se on syntiä? Onhan niitä sellaisiakin, jotka ihmettelee jotain juttua, mutta eivät mieti sitä sen tarkemmin.

        Kauheinta on tunne että Jumala on jotenkin hylännyt, kun ei enää käsitä koko vl-uskoa ja ei näe uskoa ainoana oikeana. Esimerkiksi Lutherinkin kirjoituksisa on paljon sellaista, mikä on ristiriidassa vl-uskon kanssa. Kuten Luther opetti, että rukoilemalla saa synnit anteeksi ja kun ei missään lue, että parannus tehdään ensin niin, että joku saarnaa synnit anteeksi. Kovinkaan moni ei näytä miettivän sitä, että onko sillä synnit anteeksi saarnaavalla se sydämen usko oikealla tolalla ja ikävintä on se, jos ei omantunnon rauhaa tulekaan, kun joku saarnaa synnit anteeksi.

        Surullistahan on sekin, että jos tämä on oikea usko, niin niin moni jää vahingossa armon ulkopuolelle, kun ei ikinä missään saa kuullakaan tästä uskosta. Mutta se ei näytä moniakaan liikuttavan yhtään. En usko, että Jumal olisi niin tiukka, että tuomitsisi ihmisen, jolla ei ole ikinä ollut mahdollisuutta kuullakaan oikeata uskosta.

        Sinulla on ollut hyvin, kun olet jonkun kanssa voinut jutella. Itse en kenen tahansa kanssa voi enää jutellakaan, sillä tunnen Raamattua ja Lutherin kirjoituksia sen verran, että en voisi keskustella uskon asioista sellaisen kansa, joka ei ikinä ole lukenut Raamattua eikä nähnyt omin silmin siellä joitakin kohtia. Kerran kun juttelin yhdelle eräästä Raamatun kohdasta, niin hän ahdistui siitä niin paljon, että mietti sitä monta päivää. Ei se ollut tarkoitukseni saada häntä ahdistumaan, mutta tajusin että ei hänelle voi puhua, jotta en ns.kiusaisi häntä. Hän ei halua tietää Raamatun joitakin kohtia ja se on häne valintansa.

        Yksin on monessa asiassa. Kerroit löytäneesi ammattisi sieltä, missä keskeistä on suvaitsevaisuus. itselläni on sama juttu ja olen varsin suvaitsevainen monessa asiassa. En ole niin yksioikoinen ja jyrkkä, en esim.voi sanoa, että jollakin homolla olisi helppoa nuoruudessa tai aikuisuudessa säilyä uskomassa. En voi tuomita muita, sillä en itsekään ole täydellinen, teen virheitä ja jotain avioerojakin ottaneita en voi tuomita suoralta kädeltä helvettiin. Jos joku on eronnut vaikka siksi, kun on väkivaltainen puoliso, niin mikä minä olen häntä tuomitsemaan, ehkä se on ollut hänelle tuolloin se ainoa vaihtoehto, minkä hän on siinä tilanteessa nähnyt oikeaksi? En voi tietää hänen eronneen kärsimyksensä suuruutta. Tästäkin on seuroissa varoitettu, että ei saisi liikaa ymmärtää ja esim.homoja ei saisi liikaa ymmärtää, eli sallimalla heidän elää vaikka vakinaisessa parisuhteessa. No ei sille voi mitään, että itse en toisaankaan tunne yhtäkään uskovaista enää, jolle voisin kertoa vaikeimpia asioitani. Ei tulisi mieleenkään mennä kertomaan jotain, mikä johtaisi siihen, että minä olisin entistä yksinäisempi seuroissa.

        Ehkä toisaalta tämä on ollut tarpeellista miettiä itse omilla aivoillaan asioita ja pystyä näkemään asioita laajemmin. Ehkä minun oli tarkoitus kokea pettymyksiä uskovaisten suhteen, jotta minulle valkenisi se, että ainakaan ne kaikki hyvät ja ihanimmat ihmiset eivät aina ole vanhoillislestadiolaisia. Ehkä minun oli tarkoitus avata silmäni ja ehkä olen liian monimutkaisesti pohtiva ihminen sellaiseen touhuun, missä en voisi ikinä miettiä mitään syvällisesti.

        Ehkäpä Jumala kuitenkin näkee minut uskovaisena ja ihmisenä jolle hän vois siunata jonkun matkaystävän, joka ei olisi niin rajoittunut näkökulmissaan. Olen niin totaalisen yksin ajatusteni kanssa, pelkään joutuvani helvettiin, kun en oikein hyväksy kaikkea mitä vl-ihmiset opettavat. Lutherkin varoitti pelkäämästä helvettiin joutumista, kun pitäisi uskoa siihen, että ei sinne joudu. Onhan niitä kertynyt sellaisia syntejäkin joita ei voi tunnustaa, kuten se, että on katsonut jonkin elokuvan tv:stä tai kuunnellut jotain iskelmämusiikkia jonkin aikaa. No ei ne ole minua maailmaan päin vetäneet. Minua on maailmaan päin työntäneet jotkut uskovaiset, joiden vuoksi olen niin yksin ja joiden käytös on tehnyt minut niin surulliseksi.

        Syy miksi moni uskonsa kieltänyt palaa takaisin on se, että lapsuuden usko tuntuu antavan sen turvan mitä kaipaa. Lapsena oli helppoa olla uskomassa, ei epäillyt, ei jaksanut eikä tajunnutkaan miettiä mitään itse. Psykologinen tosiasia on, että ihminen etsii sitä lapsena koettua rauhaa ja haluaa kokea sen vielä aikuisenakin. Olen sitä mieltä, että joskus syntein anteeksipyytelyt ovat neuroottista pakkomiellettä, jatkuvaa pelkoa, että on tehnyt jotain kamalaa. Siinä on niin lyhyt raja sen elävän uskon ja lakihengen välillä.

        Moni haluaa löytää elämälleen tarkoituksen ja jostain syystä se on helppoa uskoa siihen, mitä lapsena opetettiin. Siinä on valmiina kehykset elämäntarkoitukselle ja tietyt rajat ja kriteerit ovat muut luoneet. Itse ei tarvitse kuin kulkea mukana ja olla vain mukana, miettimättä yhtään mitä itse. Mutta kuten jo on tullutkin selväksi, niin ne vaikeudet tulevat kyllä sitten, kun alkaa pohtimaan näitä asioita ja kun ei enää usko aivan kaikkea, mitä joku muu uskovainen vakuuttelee:)


    • ex-vlm

      se oli siis joskus silloin ennen. ;)

    • ma_ria

      Minullakin on ollut tunne, että epätietoisuutta ja ristiriitoja synnyttävistä asioista ei ole voinut puhua läheskään kaikille. Omassa ystäväpiirissänikin oli sellaisia ihmisiä, jotka todella ahdistuivat ja menivät aivan takalukkoon jos kritisoi vaikka jotain saarnaa. He eivät kertakaikkiaan kyenneet ottamaan sellaista vastaan.

      Meillä kun oman liikkeen arvostelua, vaikka kuinka rakentavaakin ja hyvään pyrkivää, pidetään helposti syntinä ja "vikomisena" niin monille tulee varmaan sellainen ahdistava tunne, että kritisoiva kanssaihminen on nyt tuota pikaa jättämässä koko liikkeen.

      Kun kuitenkin monille avoin keskustelu on aivan välttämätöntä uskomassa säilymisen kannalta. Minullekin se on sitä ollut. Onneksi minulla on aina ollut luotettuja, rakkaita ihmisiä ympärilläni, joille on voinut puhua kaiken sydäntäni painavan.

      Raamattukin kehottaa keskustelemaan uskonasioista, koettelemaan henget ja kulkemaan sitä kohti, missä on Pyhä Henki. Missään ei kehoteta uskomaan vaan kaikkea, vaikka mitä opetettaisiin.

      En ymmärrä - enkä hyväksy kaikkea. Ne asiat liittyvät hyvin pitkälle samoihin, mitä tässäkin ketjussa on tullut esille. Teoista ja tavoista ja niiden osuudesta uskossa voi lukea Raamatusta ja Lutherin kirjoituksista joka ikiseltä sivulta molemmista. Mistään synnistä ei varoitella niin paljoa kuin tapaorjuudesta ja -orjuuttamisesta, farisealaisuudesta ja pyrkimyksestä ansaita autuus omin teoin tai tekemättä jättämisin.

      Mielenkiintoinen ajatus, jonka puit sanoiksi ja jota minäkin olen vähän ajatellut, että vl-oppi muuttui radikaalisti 70-luvulla. Aina sanotaan, että se ei muutu, mutta kyllä se silloin pyörähti kokonaan ympäri. Ja siinä, mihin tilanne on sen jälkeen kehittynyt, on paljon piirteitä jotka minun mielestäni kaipaisivat kipeästi keskustelua. Avointa sellaista.

      Tunnet itsesi yksinäiseksi seurapenkissä, mutta siinä olet varmasti väärässä. Kun olen alkanut kaiken uhalla avata suuni vähän siellä ja täällä, olen huomannut että tosi monella on samanlaisia ajatuksia.

      Kuitenkin kaikissa "virallisissa" keskusteluissa äänessä ovat yleensä ne "tutut ja turvalliset" mielipiteenesittäjät, jotka sitten peräkanaa toistelevat samat ajatukset ja ihastelevat toinen toistensa puheenvuorot. Se on ymmärrettävää, kaikki piirteet vl-liikkeen keskustelukulttuurissa ovat tukeneet tällaista kehitystä. Harvan siviilirohkeus riittää siihen, että menee esittämään ämyrin ääreen linjasta poikkeavia näkemyksiä. Meidän laillamme huolta kantavat istuvat hiljaa ja raskain sydämin penkissä. Ja kuitenkin saattavat olla tilaisuudessa enemmistönä!

      Olen tullut siihen tulokseen, että en usko, mitä en usko. Kysymys on myös henkilökohtaisesta uskostani. Mutta yritän nähdä kaiken tilpehöörin seasta sen oleellisen ja pitää katseeni siinä. Se on kuitenkin toivon ja lohdun näkymä.

      • pakkula

        Oli silloin ihmettelyä -70 luvulla ,yllättäen sain kösiini vanhan 1920-30 lukujen taitteessa käydyn keskustelun kulkua selvittävän kirjoituksen. Löytyi aivn muutaetsiessäni ullkolta. Siitä huomasin, että oli melkein jäänyt unohduksiin käytäntö Kristuksen kirkkolain käytännöstä. se oli jäänyt vain opetukseksi, mutta käytäntö unohduksissa. Ei siis ollutkaan mitään uutta käytäntöä, vaan paluu vanhaan ja turvalliseen.
        Se on nimenopaan sitä vaikeista asioista keskustelua luottamuksellisesti, pienissä piireissä, mutta kuitenkin tarvittaessa niiden vientiä yhteiseen, julkiseen keskusteluun.

        Olen munäkin niitä omakohtaisen kuivuuden ja kovuuden aikoja kokenut, Jumalan armon voimalla niistä selvinnyt. Rukous ja valvominen on sellainen, että saisin sen armon varassa elämääni elää ja, mikä tärkeintä, ses siinä uskossa päättää, ja pääni turvallisesti kuolon uneen kallistaa.

        Haluan rojkaista kaikkia sellaiseen luottamukselliseen keskusteluun. Arkuus sellaiseen on Jumalan vastustajasta peräisin. Jumalan valtakunnasta löytyy aivan varmasti luotettavia, uskolleisa ja ymmärtäviä keskustelukumppaneita. Jos et sellaista tunne tai tiedä, on aina lupa sellaisen löytymistä tukoilla. Vain mielin rukoilevalle Jumala varmasti vastaa jostakin kautta, joskus yllättävältäkin taholta. Niinkuin minun vastaukseni löytyi pölyiseltä ullakolta.


      • ma_ria
        pakkula kirjoitti:

        Oli silloin ihmettelyä -70 luvulla ,yllättäen sain kösiini vanhan 1920-30 lukujen taitteessa käydyn keskustelun kulkua selvittävän kirjoituksen. Löytyi aivn muutaetsiessäni ullkolta. Siitä huomasin, että oli melkein jäänyt unohduksiin käytäntö Kristuksen kirkkolain käytännöstä. se oli jäänyt vain opetukseksi, mutta käytäntö unohduksissa. Ei siis ollutkaan mitään uutta käytäntöä, vaan paluu vanhaan ja turvalliseen.
        Se on nimenopaan sitä vaikeista asioista keskustelua luottamuksellisesti, pienissä piireissä, mutta kuitenkin tarvittaessa niiden vientiä yhteiseen, julkiseen keskusteluun.

        Olen munäkin niitä omakohtaisen kuivuuden ja kovuuden aikoja kokenut, Jumalan armon voimalla niistä selvinnyt. Rukous ja valvominen on sellainen, että saisin sen armon varassa elämääni elää ja, mikä tärkeintä, ses siinä uskossa päättää, ja pääni turvallisesti kuolon uneen kallistaa.

        Haluan rojkaista kaikkia sellaiseen luottamukselliseen keskusteluun. Arkuus sellaiseen on Jumalan vastustajasta peräisin. Jumalan valtakunnasta löytyy aivan varmasti luotettavia, uskolleisa ja ymmärtäviä keskustelukumppaneita. Jos et sellaista tunne tai tiedä, on aina lupa sellaisen löytymistä tukoilla. Vain mielin rukoilevalle Jumala varmasti vastaa jostakin kautta, joskus yllättävältäkin taholta. Niinkuin minun vastaukseni löytyi pölyiseltä ullakolta.

        kirjoitat kauniisti ja lämpöisesti. Aivan liikuttaa. Olen suuren osan aikaa niin ahtaalla näiden muutamien asioitten kanssa.

        Minulla myös on onneksi ollut aina sellaisia läheisiä ystäviä joiden kanssa olen voinut näistä asioista vapaasti keskustella. Ja ajattelen, että en olisi tässä jos niin ei olisi ollut.

        He eivät ole minulle heti saarnanneet epäilyksiä anteeksi vaan ovat oikeasti kuunnelleet, mikä on mieltä painanut. Olemme aina keskustelleet uskonasioista rehellisesti ja omista kokemuksista käsin ja lohduttaneet ja rohkaisseet toinen toisiamme.


    • ettänäin

      Tässä on nyt tullu ilmi sellainen väite, että radio ja polkupyörä olisivat syntiä. Huh Huh. Radiosta on vuosikummeniä sitten keskusteltu, eikä siinä silloin ole nähty mitään pahaa. Erona televisioon siinä on tietysti visuaalinen maailma, joka viehättää ihmistä aivan eritavoin kuin pelkkä ääni. polkupyöräjuttu liittyy noihin pesukone juttuihin. piste. Tällaisia legendoja tämä maailma on pullollaan ja joskus on itsekkin joutunut vanhemmilta kysymään, että onko se ja se ollut mukamas kiellettyä. Silloin on tullut huomattua, että juttujahan ne vain ovat ja niiden levittelijöitä tällä palstalla riittää. Sekään ei riitä, että niitä kirjottais tänne vl-palstalle, vaan pitää mennä jonnekkin muulle palstalle, jotta lestadiolaiset eivät niitä huomaisi ja pääsisi kumoamaan.

      Lutherista sen verran, että mun muistikuvan hän kirjoitti teoksia ennen uskoon tuloaan. Nämä ennen uskoontuloa kirjoitetut tekstit ovat tietysti ristiriidassa nykyisten oppien kanssa ja aiheuttavat suurta hämmennystä. En muista oliko se Luther vai Laestadius, joka sanoi, että olisi parempi, ettei saarnoja kirjoitettaisi ylös, sillä niistä lähtee niin muunneltuja versioita liikkeelle.

      • kysyisin

        "Lutherista sen verran, että mun muistikuvan hän kirjoitti teoksia ennen uskoon tuloaan. Nämä ennen uskoontuloa kirjoitetut tekstit ovat tietysti ristiriidassa nykyisten oppien kanssa ja aiheuttavat suurta hämmennystä."

        Tämä lienee taas yksi suuri vl-liikkeen legenda, jolla on pyritty selittämään Lutherin "vääriä" oppeja pois. Nyt olisi kenellä tahansa oikein mainio tilaisuus näyttää toteen, mitkä Lutherin ajatuksista on kirjoitettu muistiin ennen hänen uskoon tuloaan. Veikkaanpa, että pitkästä vaivasta on tuloksena laiha palkka.

        Katsokaa hyvät ihmiset luterilaisen kirkon tunnustuskirjoja. Sieltä löydätte uskonpuhdistajien ajatuksia ilman, että täytyy edes miettiä, milloin kukin on tullut uskoon ja milloin ei.


      • Juuri niin!
        kysyisin kirjoitti:

        "Lutherista sen verran, että mun muistikuvan hän kirjoitti teoksia ennen uskoon tuloaan. Nämä ennen uskoontuloa kirjoitetut tekstit ovat tietysti ristiriidassa nykyisten oppien kanssa ja aiheuttavat suurta hämmennystä."

        Tämä lienee taas yksi suuri vl-liikkeen legenda, jolla on pyritty selittämään Lutherin "vääriä" oppeja pois. Nyt olisi kenellä tahansa oikein mainio tilaisuus näyttää toteen, mitkä Lutherin ajatuksista on kirjoitettu muistiin ennen hänen uskoon tuloaan. Veikkaanpa, että pitkästä vaivasta on tuloksena laiha palkka.

        Katsokaa hyvät ihmiset luterilaisen kirkon tunnustuskirjoja. Sieltä löydätte uskonpuhdistajien ajatuksia ilman, että täytyy edes miettiä, milloin kukin on tullut uskoon ja milloin ei.

        Missä ovatkaan ne Lutherin kirjat jotka hän olisi kirjoittanut uskoon tulon jälkeen, kun kaikki hänen teoksensa hän on kuulema kirjoittanut epäuskoisena.


    • Ahdistunut

      Olisin itse voinut kirjottaa ihan samoin. Toisaalta surettaa sun puolesta, toisaalta lohduttaa, etten oo yksin ajatuksineni. Olis melkein kiva kirjotella, minä oon ihan hirveesti etsinyt uskovaista, jonka kanssa vois jutella noista epäkohdista ja analysoida ja kyseenalaistaa.
      Seuroihin meno tuntuu mullakin tuskaiselta, ei siksi, ettenkö haluais kuunnella puheita, vaan ihmisten takia. Haluaisin keskustella vaikka mistä, mut en ole vielä uudelta paikkakunnaltani löytäny hyvää uskovaista kaveria. Kotipaikkakunnallani oli pari ystävää, joiden kanssa pystyi vapaasti puhumaan ilman, että olis pelkoa siitä, et uskominen kyseenalaistettas.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2040
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1716
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      9
      1375
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1180
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1173
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1026
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      950
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      942
    Aihe