Olen 25 vuotias nuori mies. Olen ollut nyt 6 viikkoa juomatta. Juominen alkoi noin 10 vuotta sitten. 6-7 vuotta juominen ollut suurinpiirtein jatkuvaa. Viikottaista-päivittäistä. Ihmeellisesti sitä on jaksanut...
Kysyisin vaan että koska pitäisi ruveta olo olemaan täysin normaali? Kyllä päässä kolisee aika pahasti vielä tämmösen breikin jälkeen.
Voimat on aika loppu tän lopettamisen kanssa kun ei se aurinko rupea paistamaan.
Hermot ei ole onneksi niin loppu enään, enkä ole mielestäni varsinaisesti erityisen masentunutkaan mutta olo on sekava ja outo.
Pitäiskö lyödä hanskat tiskiin ja lähteä vaikka mielisairaalaan...?
Kysyisin vaan että koska pitäisi ruveta olo olemaan täysin normaali? Kyllä päässä kolisee aika pahasti vielä tämmösen breikin jälkeen.
Voimat on aika loppu tän lopettamisen kanssa kun ei se aurinko rupea paistamaan.
Hermot ei ole onneksi niin loppu enään, enkä ole mielestäni varsinaisesti erityisen masentunutkaan mutta olo on sekava ja outo.
Pitäiskö lyödä hanskat tiskiin ja lähteä vaikka mielisairaalaan...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei hanskoja kannata heittää tiskiin. Joku vertaistukiryhmä tai vastaava voisi olla kyllä toimiva.
Vertaistukiryhmä AA on hyvä apu. Tapaat siellä saman ongelman kanssa painivia veljiä ja siskoja.
6 viikkoa.....hmmm, tuntuu aika vähältä ajalta. Minulla meni n. vuosi ja ei ole tullut mieleen ryypiskely sen jälkeen. Raittiutta on jo pian 5 vuotta.
Ilman AA:ta en olisi selvinnyt, yksin se olisi ollut mahdotonta.
On muuten hyvä että tiedostat ongelmasi jo noinkin nuorena. Sinulla voi olla hyvä ja ongelmaton elämä edessäsi jos ymmärrät lopettaa. Kokonaan.
Klikkaas tätä linkkiä ja lue. Siellä voi olla apu ongelmaasi.
http://www.suomenaa.fi
Pitkän säännöllisen käyttämisen jälkeen niitä sekavuustiloja tulee pintaan kuukausia, mutta hermot tasaantuvat koko ajan parempaan suuntaan. Labrakokeissa merkit käytöstä näkyvät puoli vuotta. Naapuri lopetti hirvittävän kännäämisen tyystin viisi vuotta sitten, ja kertomansa mukaan näkee vieläkin joskus unia viinan juonnista, vaikka himo valveilla ollessa onkin kadonnut.
Saattavat kestää koko loppuelämän vaikka
viinanhimoa ei olisikaan, olen kuullut ja jututtanut monia raitistuneita alkoholisteja tämän asian tiimoilta, itsekkin näen niitä joskus
ja ne ovat helvetin todentuntuisia! 9 vuosi menossa raittiina mutta se on kait pelko alitajunassa siitä "entisestä" elämästä..mene
ja tiedä mutta on mukava herätä kun tajuaa että se oli vain unta. Tuosta tunne-elämän tasaantumisesta voin sanoa vain oman kokemuksen, n.puolivuotta.. niin aloin nähdä ja tuntea sellaisia asioita jotka olin jo unohtanut, esim. kevät, juovana aikana sillä ei ollut merkitystä oliko kevät vai syksy koska päällimmäinen ajatus oli viinapullo ja sen suoma hetken pakomatka todellisuudesta..nojoo eiköhän tässä ole aivan tarpeeksi tekstiä ;)
Sinulla nuori mies on hyvä alku, äläkä nyt anna periksi. Sinun ei tarvitse yksin kamppaila, lähde hakemaan apua. Sitä saat terveyskeskuksesta, a-klinikalta, mielenterveystoimistosta, jos et halua hakeutua AA:n auttavan ohjelman ja porukan hoiviin.
Toipumisesi on yhteydessä juoma-aikasi pituuteen ja juomisesi määrään. On arvioitu, että keho toipuu pitkäaikaisesta jomisesta vaihtelevasti puolesta vuodesta yli kahteen vuoteen. Oireet ovat voimakkaimmillaan heti raittiin kauden alussa ja vähenevät asteittain. Oireet saattavat olla todella kiusallisia ja ne panevat ajattelemaan kaikkea hullua, siis kinttaita tiskiin jne., mutta nämä oireet liittyvät raitistumisprosessiin ja häviävät ajan myötä. Epämiellyttävyydessäänkin ne ovat tervehtymisen merkki.
Omakohtaisena kokemuksena voin vain sanoa, että paras apu tuli AA:sta, vaikka käytinkin rinnalla yhteiskunnan tarjoamia apuja, kuten juttelua mielenterveystoimistossa.
Mutta jos et jostain syystä voi hakeutua mihinkään "tukihoitoon", kirjoita ainakin tälle palstalle, täällä on paljon kokeneita tukijoita. Tsemppiä
vastauksistanne. Pystyn ainaki osittain vastaamaan kysymykseeni. Noin 7 ja puoli viikkoa. Sitten tuli selvä muutos. Mieli kirkastui muutaman pykälän ja pahat sekavuustilat ovat takana. Maalissa en ole vieläkään(koskaan?) mutta pulloon en ole tarttunut ja elämä on antanut jotain mitä en edes tiennyt olevan. Voimia kaikille samassa tilassa oleville ja hauskaa päivänjatkoa.