Mä oon koko yläasteen, seiskasta asti, ollu ihastunu mua vuoden vanhempaan poikaan ja sanoinkin asian sille mokkeriaikoina, mut siihen se sit jäikin. Kasilla oltiin meiän koululla kattomassa leffaa mun bestiksen ja sen kaverin kanssa ja se poikakin oli siellä ja tuli vieläpä samalle riville istuun! Mut rohkeus pyytää sitä ulos lakkas, kun pyysin sen kaveria ulos, joka asu meiän yläkerrassa. Nyt kaduttaa, kun en koskaan menny puhuun sille, enkä koskaan nää sitä enää. Mun on ikävä enkä pysty pääseen siitä yli. Mikä auttas? :(
Miten ikinä selviäis tän yli... :(
tyttönen...
2379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
koko asialle.
Viiden vuoden kuluttua et muista koko tyyppiä.
Aika on paras lääke (vaikka sitä ei nuorilla ylenmäärin ole...)
Mäkin olin seiskalta asti tajuttoman ihastunut yhteen poikaan. Mutta kuinka ollakkaan poika ei jäänyt lukioon. Kaduttaa etten antanut merkkiä itsestäni vaikka poika vaikutti kiinnostuneelta. Oon ollu masentunu pitkään, ja vaikka yritän päästä pojasta irti, mä usein itken ikävästä. Mutta sanon että aika parantaa. Se voi viedä pitkän aikaa, mutta kyllä sä vielä toivut. Myös uusi ihastus voi saada menneen mielestä. Toivotan sulle hyvää jatkoa ja voimia sydänsuruja vastaan.