Täälä oli aikaisemmin puhetta siitä, miten lähes kaikki fantasia toistaa yksiä ja samoja aineksia. Mutta voiko jokin kertomus olla yksinkertaisesti liian omaperäinen?
Itselläni on menossa pienoinen ongelma, kyseistä asiaa koskien. Sain inspiraation fantasiakertomukseen (kuten yleensäkin saan) unesta. Aloin kehittelemään juonta siitä eteenpäin, ja rustailin koulussa papereita täyteen pienoista käsikirjoitusta, ideoita tapahtumiin, henkilöitä ym. Jotenkin hahmot vain yhtäkkiä muuttuivat, en nyt sanoisi suoranaisiksi hirviöksi, mutta kovin itsekeskeisiksi ja juoni muuntautui omasta mielestänikin hieman kieroutuneeksi (insestiä, homoseksuaalisuutta ja kaikenlaista kieroilua näin alkuun). Aloin jopa kirjoittamaan tarinaa puhtaaksi, mutta nyt en ole aikoihin sitä jatkanut, koska luulen ettei sitä kuitenkaan haluaisi lukea. Ja jos sen saisi kustantajalle asti (koska pelkkä alku venyi kymmenien sivujen mittaiseksi, vaikka tarkoituksena oli olla lyhykäinen novelli) niin mahtaisiko kukaan edes julkaista valtavirrasta niin rankasti erottuvaa tekstiä? Kirjoituksessani ei siis ole TSH tyyppistä miekka&magia henkeä, ei haltioita tai juuri muutakaan perusfantasian aineksia, pelkästään keksitty maailma ja jotain täysin omasta päästäni keksimääni "erikoisuutta". Miten paljon tälläistä hieman erillaista fantasiaa on julkaistu, ja mahtaako sellaiselle olla mitään menekkiä? Etten turhaan sepusta mitään, jos sitä ei kukaan halua lukea esim. netissä.
Itselläni on menossa pienoinen ongelma, kyseistä asiaa koskien. Sain inspiraation fantasiakertomukseen (kuten yleensäkin saan) unesta. Aloin kehittelemään juonta siitä eteenpäin, ja rustailin koulussa papereita täyteen pienoista käsikirjoitusta, ideoita tapahtumiin, henkilöitä ym. Jotenkin hahmot vain yhtäkkiä muuttuivat, en nyt sanoisi suoranaisiksi hirviöksi, mutta kovin itsekeskeisiksi ja juoni muuntautui omasta mielestänikin hieman kieroutuneeksi (insestiä, homoseksuaalisuutta ja kaikenlaista kieroilua näin alkuun). Aloin jopa kirjoittamaan tarinaa puhtaaksi, mutta nyt en ole aikoihin sitä jatkanut, koska luulen ettei sitä kuitenkaan haluaisi lukea. Ja jos sen saisi kustantajalle asti (koska pelkkä alku venyi kymmenien sivujen mittaiseksi, vaikka tarkoituksena oli olla lyhykäinen novelli) niin mahtaisiko kukaan edes julkaista valtavirrasta niin rankasti erottuvaa tekstiä? Kirjoituksessani ei siis ole TSH tyyppistä miekka&magia henkeä, ei haltioita tai juuri muutakaan perusfantasian aineksia, pelkästään keksitty maailma ja jotain täysin omasta päästäni keksimääni "erikoisuutta". Miten paljon tälläistä hieman erillaista fantasiaa on julkaistu, ja mahtaako sellaiselle olla mitään menekkiä? Etten turhaan sepusta mitään, jos sitä ei kukaan halua lukea esim. netissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Etten turhaan sepusta mitään, jos sitä ei kukaan halua lukea esim. netissä."
Tottakai aina kannattaa kirjoittaa siitä mikä itsestä tuntuu parhaalta. Kyllä aina löytyy ihmisiä jotka haluaa lukea uusia tarinoita, jos tarina vaan on hyvä.
Jaksamisia!
sanoisin, että jos juoni kuulostaa jopa omissa korvissasi sairaalta, niin kuinka moni jaksaa sitä sitten lukea? En minä tiedä, mutta niin kieroutunutta teosta lukisivat mielestäni vain kieroutuneen mielen omaavat henkilöt, joita ei ole kovinkaan paljon. Me muut kun tykkäämme lukea jotain kiehtovaa (kummallista) ja toivoa antavaa, eikä mitään ylistsepääsemättömän synkkää ja liian omaperäräistä. Nyt tietenkin muutamat fiilistelijät hyökkäävät kimppuuni tämän viestin jälkeen, mutta kun se on ihan oikea fakta. Liian omaperäiset ja synkät jutut ei vaan kolahda massalle. Synkät jutut vielä menee, jos ne päättyvät onnellisesti. Mutta liian omaperäiset?
Tuntuu että on sillai väärä lähtökohta, jos lähtee jollekin massalle kirjoittamaan. Kirjoittamisella en ainakaan ajatellut rikkaaksi tulla.
Kyllähän sen ymmärtää että haluaa mahd. monen lukevan ja näkevän oman teoksensa, mutta mitä iloa siitä on, jos ei itse seiso täysin työnsä takana.
Mä ainakin kirjoitan vaan itelleni, ja saan jo siitä sellaista iloa, ettei mitään rajaa. On tietenkin työlästä pusertaa jättifantasiateosta, joten ehkä kannattaa aloittaa vaikka novelleista.
Tietenkin joillain ihmisillä on hyvinkin omaperäisiä näkemyksiä, eikä välttämättä ketään kiinnosta niistä kuulla, mutta onhan tässä maailmassa jo paljosta kirjoitettu. Niin, yleisempi tapaus on todellakin harmaaseen massaan hukkuminen. Tänä päivänä tabuja ei sillai muka ole, mutta kyllä niitä on ihan sikana. Että niitä vaan rikkomaan ihan mielellään. En mä kuitenkaan lupaa, että mä sitä sun kirjaa ostaisin...
Ei kai teksti voi liian omaperäistä olla, mutta lukijan kannalta varmasti on tärkeintä se, että siinä on jotain järkeä. Sellaista tekstiä voi olla ikävä lukea, mikä on varta vasten tehty omaperäiseksi.
Voi toki olla, että teksti on erikoinen ja sitä on silti mukava lukea. Itse pidän paljonkin omaperäisestä tekstistä, koska olen korviani myöten täynnä stereotypioita ja hengetöntä vääntöä. Vaikka tekstissä tapahtuisi mitä, ei sitä välttämättä jaksa lukea, jos siinä ei ole jotain tiettyä tai omaperäistä.
Ja voihan sitä kirjoittaa hyvinkin omaperäisiä juttuja, kyllä niitä varmasti joku lukee. Ei välttämättä valtavirta, mutta joku kuitenkin.
Tsemppiä vaan (: