Mä en tiedä minne tää kuuluisi, mutta kirjoitan tänne, koska haluaisin tietää mitä te miehet olette tästä ja miksi mun isä haluaa mut pitkän ajan jälkeen takaisin. Oikeastaan tähän ei voi vastata, mutta tuntuu helpottavalta kertoa kaikille. Mä oon aina ollut läheinen mun äidin kanssa, mutta en mä tätä halua kertoa.
Mun vanhemmat erosi, kun mä olin 4 ja mä en muista paljon mitään siitä. Mun äiti tapasi työmatkalla yhden amerikkalaisen miehen ja ne meni naimisiin. Ja mä, mun äiti, pikkuveli ja pikkusisko muutettiin S.F:ään, Kaliforniaan ja äiti sai huoltajuuden. Sillä miehellä oli ennestään kaksi mua nuorempaa lasta. Nyt he tuntuvat oikealta perheeltä, isä ei pitänyt yhteyttä ja eräänä päivänä mä sain kutsun sen häihin morsiusneidoksi Suomeen. Siis se ei muista mua tai mun sisarruksia ja nyt se odottaa, että mä menen sen häihin morsiusneidoksi. Joopa joo. Pakkohan mun on mennä, äiti pakottaa.
Nyt mun isä on alkanut pyydellä mua asumaan heidän kanssa, siis se ei pidä muhun mitään yhteyttä 11 vuoden aikana ja nyt se haluu mut takaisin. Musta tuntuu, että mä hylkään sen, koska kumminkin välitän mun isästä.
Nyt mulla olisi täällä S.F:ssä elämä kunnossa, kiva perhe, ihania kavereita, poikafrendi ja koulu menee alku kankeuden jälkeen hyvin. Ja nyt mun pitäisi jättää kaikki. Se on kohtuutonta, mä en halua jättää tätä kaupunkia, koska suurimman osan elämästäni oon asunut täällä ja en muista Suomesta paljoa. Mä en tiedä mitä tässä tapahtuu, eikä todellakaan ole hyvä jos mä ja mun sisarrukset oltaisiin Suomessa joillain lomilla, koska sitten ei tuntuisi niin, että olisi samaa perhettä mun sisarruspuolien ja isäpuolen kanssa.
Mun vanhemmat erosi, kun mä olin 4 ja mä en muista paljon mitään siitä. Mun äiti tapasi työmatkalla yhden amerikkalaisen miehen ja ne meni naimisiin. Ja mä, mun äiti, pikkuveli ja pikkusisko muutettiin S.F:ään, Kaliforniaan ja äiti sai huoltajuuden. Sillä miehellä oli ennestään kaksi mua nuorempaa lasta. Nyt he tuntuvat oikealta perheeltä, isä ei pitänyt yhteyttä ja eräänä päivänä mä sain kutsun sen häihin morsiusneidoksi Suomeen. Siis se ei muista mua tai mun sisarruksia ja nyt se odottaa, että mä menen sen häihin morsiusneidoksi. Joopa joo. Pakkohan mun on mennä, äiti pakottaa.
Nyt mun isä on alkanut pyydellä mua asumaan heidän kanssa, siis se ei pidä muhun mitään yhteyttä 11 vuoden aikana ja nyt se haluu mut takaisin. Musta tuntuu, että mä hylkään sen, koska kumminkin välitän mun isästä.
Nyt mulla olisi täällä S.F:ssä elämä kunnossa, kiva perhe, ihania kavereita, poikafrendi ja koulu menee alku kankeuden jälkeen hyvin. Ja nyt mun pitäisi jättää kaikki. Se on kohtuutonta, mä en halua jättää tätä kaupunkia, koska suurimman osan elämästäni oon asunut täällä ja en muista Suomesta paljoa. Mä en tiedä mitä tässä tapahtuu, eikä todellakaan ole hyvä jos mä ja mun sisarrukset oltaisiin Suomessa joillain lomilla, koska sitten ei tuntuisi niin, että olisi samaa perhettä mun sisarruspuolien ja isäpuolen kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on ihan oikea sana.Oli isäsi syy sitten mikä tahansa.
Ehkä hän on kasvanut aikuiseksi tai ehkä olettaa sinun kasvaneen (vauva-allergia).
Ehkä tarvitsee sinua jonkinlaiseksi aseeksi uudessa avioliitossa.
Ehkä piiaksi.
En kyselis muilta vaan tekisin itsenäisen päätöksen.varmaan äitisikin ymmärtää et oot jo suht iso päättää omasta elämsätä ja tollasest asiasta?
Mä kyllä tulisin,jos tilanne olis mun.
Ei 11v ole tosiaankaan valmis tuollaisiin päätöksiin.Varsinkaan isän houkuttelemana,joka ei edes tunne lastaan.Tuollaisella ukolla ei ole mitään järkevää syytä haluta lastaan noin monen vuoden jälkeen takaisin.
Pysy tyttö vain äitisi ja perheesi luona,siellä missä sinua rakastetaan ja sinusta huolehditaan..voithan lähettää isälle vaikka kuvan teidän perheestä ja toivottaa hyvää jatkoa valitsemallaan tiellä.Sitä saa mitä tilaa...aina!
mä oon 15, tarkoitin että sen jälkeen kun he erosivat (eli kun olin neljän vanha) niin siitä seuraavina yhtenätoista vuotena en kuullut mitään.
Ehkä isäsi on kasvanut ihmisenä ja tajuaa nyt mitä on menettänyt kun on laskenut sinut elämästään. Ehkä isäsi oli aikoinaan suuttunut eron vuoksi äitiisi, ja tämä sekä muutto vaikuttivat myös teidän suhteeseenne.
Sinuna juttelisin asioista isäsi (sekä äitisi) kanssa ja selvittäisin isäsi motiivin. Kukaan tuskin on pakottamassa sinua muuttamaan Suomeen. Biologinen Isäsi saattaa olla sinulle pyyteetön elämän rikkaus.
Nämä naiset täällä eivät taida omata suurta uskoa miehiin, mutta tämä mies puhuu järkeä.
Kiitos. :)
Mä olin niiden häissä ja ihan hyvinhän se meni. Mä puhuin mun biologisen isän kanssa aika pitkään ja me päätettiin, että mä aluksi käyn lomilla siellä ja sitten mietin haluanko muuttaa, mutta jotenkin kumpinkin ratkaisu on vaikeita. Jos mä muutan, musta tuntuu, että mä loukkaan mun äitiä, vaikka tiedän että se ymmärtää, mutta kumminkin ja toistepäin.
Eihän sun ole mitään järkeä tai syytä lähteä mihinkään sieltä, missä sun on hyvä olla. Kaikki ihmissuhteet kehittyy parhaiten hitaasti, et sä kenenkään muunkaan vasta elämääs tulleen ihmisen kanssa yhteen heti muuttais, varsinkaan toiseen maahan kauas kaikista läheisistäs ja muusta elämästäs. Sun isälläs saattaa olla sellainen elämäntilanne että se kuvittelee siihen nyt hyvin yhden tyttärenkin mahtuvan, ja varmaan se vilpittömästi haluaisi oppia sut tuntemaan, mutta toi ei ehkä ole kuitenkaan se oikea tapa. Jos sä nyt käyt morsiusneitoilemassa ja jossain vaiheessa vietätä jotain lomia isäs luona tai hankit kesätöitä samalta paikkakunnalta ja majoitut sen luona, se vois antaa pohjaa teidän suhteen kehittymiselle. Tai ylipäänsä yhteydenpito. Tilanne, jossa sun isäs olis juuri mennyt naimisiin ja saanut tyttärensä asumaan luokseen voisi olla tosi otollinen kaikille mahdollisille ristiriitatilanteille mitä kuvitella saattaa. Niin, mä en ole mies, mutta neuvoisin ottaman rauhallisesti, ja tutustumaan vähitellen. Hätiköinti ei tee mitään hyvää. tsemppiä sulle, Natalie!