tykkäsin yhdestä tytöstä
naisopettaja vähän auttoi
ja pani meidät laulamaan
duettoa kevätjuhlassa
mutta ei siitä valmista tullut
oltiin niin penskoja
johtajaopettajalla oli
kylän ensimmäinen televisio
sanoi meille pojille, että
se on velaks- merkkinen ja
me tietysti kerrottiin kotona,
että johtajaopella on velaks-
merkkinen tv, sekös isää nauratti
naisopettaja vähän auttoi
ja pani meidät laulamaan
duettoa kevätjuhlassa
mutta ei siitä valmista tullut
oltiin niin penskoja
johtajaopettajalla oli
kylän ensimmäinen televisio
sanoi meille pojille, että
se on velaks- merkkinen ja
me tietysti kerrottiin kotona,
että johtajaopella on velaks-
merkkinen tv, sekös isää nauratti
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näin innoissani sanoin naapurin Liisalle, kun odotin ensimmäistä koulupäivääni. Liisa oli minua kolme vuotta vanhempi ja vanhemman viisaudella opasti minua: "Ei noin saa sanoa! Kaikki nauravat sulle, jos noin sanot. Pitää sanoa: Mälsää, koulu alkaa!" Äidin kanssa käytiin ostamassa ensimmäinen koululaukku kylän kenkäkaupasta. Se oli ruskea olkalaukku, jossa oli edessä tasku eväille ja isompi osasto kirjoille. Äiti oli ommellut sinivalkoruutuisia ruokaliinoja, jotka sitten levitettiin pulpetille. Eväinä oli voileipiä ja patenttikorkkinen limonaatipullo, jossa oli maitoa. Koskenlaskijajuustoa oli ruisleipien päällä. Kostutettu voipaperi erotti leivät toisistaan. Penaali oli siskolta ja veljeltä peritty puupenaali, jossa oli kaksi kerrosta. Näen vieläkin silmissäni äidin saattamassa nuorimmaistaan koulun pihalle. Opettaja seisoi koulun rappusilla kädessään lehmänkello. Kaikilla lapsilla oli jännittynyt ilme: opettaja soitti kelloa ja kutsui meidät jonoon rapun eteen. Tytöt toiseen riviin ja pojat toiseen - pituusjärjestyksessä. Kaikilla tytöillä oli esiliinat ja rusetti päässä... Aamulla kouluun lähtiessä äitini oli laulanut minulle tähän tapaan ( en muista enää tarkasti laulun sanoja ):
Äidin pieni armahainen
koulutietä tepsuttaa,
silmä sirkku,
mieli virkku,
oppii uutta ahkeraan.
Kulje kera enkelten,
äiti muistaa hellien.
Lapsi kasvaa,
lapsi varttuu,
eipä syliin mahdukaan.
Ymmärrys ja tieto karttuu,
elon tosi toimintaan.
Kulje kera enkelten,
äiti muistaa hellien.
Ja sitten mentiin koulun ovesta sisään ja äiti jäi vilkuttamaan koulun pihalle...
muistan pesäpallo-ottelunkin
oltiin harjoiteltu kovasti
ja mentiin naapurikouluun
pelaamaan, matkaa taisi tulla
5 km, pyörillä se taitettiin
opettaja oli sanonut, että
kakkosrajassa on monttu, sinne
jos saa lyötyä, niin juoksu on
varma
no minä tykitin sinne ja taisin
lyödä kentän tyhjäksi kerran
sitten oli viimeinen kova paikka
naapurikoulun kovin lyöjä lyömässä
ja pesät täynnä, kaksi paloa
menin ykköspesältä vähän keskemmäs
ja kuinka ollakaan se löi viimeisen
kovan laakin suoraan minun räpylään
siihen päättyi peli
mentiin remuisana parvena kylän
kioskille ja ostettiin jäätelöt
Oma ope oli pitänyt naapurikoulun
puolia. Ehkä se näki, että ne häviää
ja antoi "tasoitusta". Iloinen se oli
kuitenkin menestyksestämme.
Muistan ekalla kun lunttasin äikän kokeessa ja Ida huomasi sen.
Sitte se löi viivarilla näpeille.
Vitutti kovaa ja muistan kivun vielä vanhustenhoitolassa.
Seuraavana päivänä lunttasin myös, mutta ei tullu kuin arestia.
Minä kuiskasin vierustoverille että opettaja on ämmä, sen kuuli poika joka isyåtui lähellä ja heti viittasi innolla ja kertoi kaikkien kuullen mitä olin sanonut. Kaksituntisen jälki istuntoa siitä tuli , yksin istuskelin luokassa ja ajattelin hyvää kostoa sille pojalle joka juorusivat.
Aloitus on vuodelta, jolloin olin lopettanut viimeiseksi jääneen koulutuksen melkein viisikymppisenä. Koulutus oli just niin naurettava, kun kuvittelinkin. Ei saanut minusta tehtyä ”alan ammattilaista” maikankaan mielestä.
Avioeropaperit sain kuitenkin aikaiseksi!
Noh, kaikesta siitäkin on jo parikymmentä vuotta kulunut.
Kansakoulun neljännellä tiesin kaiken
toimitin luokkalehteä ja luin pikkujättiläistä jne a la yrjö karilas
serkuilleni tuli Apu ja Isaskar Keturin seikkalut
naapurinsetä oli lehtimyyjä sain Seuran ja Marton taigan tekstit
olin kovan tason lehtimies parini - tuli muistikatko - ahaa R toimitti
urheiluosaston ja takana istui J joka piirsi kannet ja kuvat
me kolme pääsimme oppariin tietty ja yliopistosta valmistuimme
opettaja oli niin ovela että meille älyköille oli varattu tavallaan eri kansakoulu
kun k. uusipäille jotka eivät mihinkään päässeet
luokkalehden avulla olimme ikään kuin eri kansakoulussa
oppikoulussa ykkösellä en enää tiennyt mitään
mutta taas petrasin vähitellen
kävin saksalaispainotteisen koulun en tiedä miksi
ja lukiossa sitten ylioppilastutkinnossa
tiesin jälleen kaiken ja silloin sai kirjoittaa vain 6 ainetta joten ällät loppuivat
kesken esim espanjassa minulla on kymmenen mutten voinut sitä kirjoittaa
(teksti muuten olisi ollut karmean tylsä El Cid Campeador Espanjan mytologiaa taistelussa muslimeita vastaan)
yliopistossa en aluksi osannut mitään mutta 20 vuoden opiskelun jälkeen
olin taas huippu ja tiesin opinnoistani kaiken tarvittavan ja se sitten siitä