mitä muistat koulusta?

Näin innoissani sanoin naapurin Liisalle, kun odotin ensimmäistä koulupäivääni. Liisa oli minua kolme vuotta vanhempi ja vanhemman viisaudella opasti minua: "Ei noin saa sanoa! Kaikki nauravat sulle, jos noin sanot. Pitää sanoa: Mälsää, koulu alkaa!" Äidin kanssa käytiin ostamassa ensimmäinen koululaukku kylän kenkäkaupasta. Se oli ruskea olkalaukku, jossa oli edessä tasku eväille ja isompi osasto kirjoille. Äiti oli ommellut sinivalkoruutuisia ruokaliinoja, jotka sitten levitettiin pulpetille. Eväinä oli voileipiä ja patenttikorkkinen limonaatipullo, jossa oli maitoa. Koskenlaskijajuustoa oli ruisleipien päällä. Kostutettu voipaperi erotti leivät toisistaan. Penaali oli siskolta ja veljeltä peritty puupenaali, jossa oli kaksi kerrosta. Näen vieläkin silmissäni äidin saattamassa nuorimmaistaan koulun pihalle. Opettaja seisoi koulun rappusilla kädessään lehmänkello. Kaikilla lapsilla oli jännittynyt ilme: opettaja soitti kelloa ja kutsui meidät jonoon rapun eteen. Tytöt toiseen riviin ja pojat toiseen - pituusjärjestyksessä. Kaikilla tytöillä oli esiliinat ja rusetti päässä... Aamulla kouluun lähtiessä äitini oli laulanut minulle tähän tapaan ( en muista enää tarkasti laulun sanoja ):

Äidin pieni armahainen
koulutietä tepsuttaa,
silmä sirkku,
mieli virkku,
oppii uutta ahkeraan.
Kulje kera enkelten,
äiti muistaa hellien.

Lapsi kasvaa,
lapsi varttuu,
eipä syliin mahdukaan.
Ymmärrys ja tieto karttuu,
elon tosi toimintaan.
Kulje kera enkelten,
äiti muistaa hellien.

Ja sitten mentiin koulun ovesta sisään ja äiti jäi vilkuttamaan koulun pihalle...

Aloitus on vuodelta, jolloin olin lopettanut viimeiseksi jääneen koulutuksen melkein viisikymppisenä. Koulutus oli just niin naurettava, kun kuvittelinkin. Ei saanut minusta tehtyä ”alan ammattilaista” maikankaan mielestä.

Avioeropaperit sain kuitenkin aikaiseksi!

Noh, kaikesta siitäkin on jo parikymmentä vuotta kulunut.

Kansakoulun neljännellä tiesin kaiken
toimitin luokkalehteä ja luin pikkujättiläistä jne a la yrjö karilas
serkuilleni tuli Apu ja Isaskar Keturin seikkalut

naapurinsetä oli lehtimyyjä sain Seuran ja Marton taigan tekstit

olin kovan tason lehtimies parini - tuli muistikatko - ahaa R toimitti
urheiluosaston ja takana istui J joka piirsi kannet ja kuvat

me kolme pääsimme oppariin tietty ja yliopistosta valmistuimme

opettaja oli niin ovela että meille älyköille oli varattu tavallaan eri kansakoulu
kun k. uusipäille jotka eivät mihinkään päässeet

luokkalehden avulla olimme ikään kuin eri kansakoulussa

oppikoulussa ykkösellä en enää tiennyt mitään
mutta taas petrasin vähitellen

kävin saksalaispainotteisen koulun en tiedä miksi
ja lukiossa sitten ylioppilastutkinnossa
tiesin jälleen kaiken ja silloin sai kirjoittaa vain 6 ainetta joten ällät loppuivat
kesken esim espanjassa minulla on kymmenen mutten voinut sitä kirjoittaa
(teksti muuten olisi ollut karmean tylsä El Cid Campeador Espanjan mytologiaa taistelussa muslimeita vastaan)

yliopistossa en aluksi osannut mitään mutta 20 vuoden opiskelun jälkeen
olin taas huippu ja tiesin opinnoistani kaiken tarvittavan ja se sitten siitä