Aloitin oksentamisen kun olin 14.
Olen nyt 26 ja oksentelen vieläkin satunnaisesti jos olen syönyt liikaa (herkkuja tai rasvaista ruokaa).
Pahimpina aikoina oksensin 5-6 kertaa päivässä. Äiti kantoi aina herkkuja kotiin, hänen tapansa hamstrata ja hyvitellä kaikkea herkuilla oli äärettömän raskasta.
Mutta pointtiin...
Bulimiahan on kontrollin hakemisen tunnetta? Sitä fiilistä että hallitsee edes jotain itsessään?
Mikä ironia, et nimenomaan hallitse kun ahmit hulvattomasti.. mutta mielessäsi ahmit omasta päätöksestäsi, ja oksennat omasta päätöksestäsi.
Melkoinen harha.
Minulla oli kumma piirre, että olin koko ajan sitä mieltä että hallitsin bulimian. Että voin lopettaa koska haluan. Että tämä ei vahingoita terveyttäni.
Eikä se koskaan vahingoittanutkaan. En huomannut itsessäni mitään lieveilmiöitä oksentelun seurauksena.. ainakaan pintapuoleisia. En vieläkään osaa pitää bulimiaani sairautena. Mielestäni hallitsin sen niin hyvin.
Häpeän sitä kyllä, häpeän hirvittävästi.. sitä en kiellä.
Mitä mieltä olette tästä hallinnan tunteesta?
Olen nyt 26 ja oksentelen vieläkin satunnaisesti jos olen syönyt liikaa (herkkuja tai rasvaista ruokaa).
Pahimpina aikoina oksensin 5-6 kertaa päivässä. Äiti kantoi aina herkkuja kotiin, hänen tapansa hamstrata ja hyvitellä kaikkea herkuilla oli äärettömän raskasta.
Mutta pointtiin...
Bulimiahan on kontrollin hakemisen tunnetta? Sitä fiilistä että hallitsee edes jotain itsessään?
Mikä ironia, et nimenomaan hallitse kun ahmit hulvattomasti.. mutta mielessäsi ahmit omasta päätöksestäsi, ja oksennat omasta päätöksestäsi.
Melkoinen harha.
Minulla oli kumma piirre, että olin koko ajan sitä mieltä että hallitsin bulimian. Että voin lopettaa koska haluan. Että tämä ei vahingoita terveyttäni.
Eikä se koskaan vahingoittanutkaan. En huomannut itsessäni mitään lieveilmiöitä oksentelun seurauksena.. ainakaan pintapuoleisia. En vieläkään osaa pitää bulimiaani sairautena. Mielestäni hallitsin sen niin hyvin.
Häpeän sitä kyllä, häpeän hirvittävästi.. sitä en kiellä.
Mitä mieltä olette tästä hallinnan tunteesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ironista kyllä!
Niinhän sitä kuvittelee voivansa hallita, ja pystyvänsä lopettamaan milloin tahansa...mutta miksi sitä sitten jatkaa vuodesta toiseen...?Kiduttaa itseään ja kärsii?
Mulla ainakin aika pian meni kontrolli, mutta onneksi olen pikkuhiljaa saamassa sen takaisin!
Mäkään en osaa pitää tätä oksentelua mitenkään vakavana. Jotenkin ehkä vähän huvittaa, kun salkkareissa ne puhuu, että tää on hengenvaarallista. No, varmaan joissain ääritapauksissa.. mut ainakin mä oon vielä hengissä (oksentelen noin 1-2 kertaa viikossa). Ainoa haitta mikä tästä seuraa mulle on se, että mulla on aivan sikahuono itsetunto.. en tiedä kumpi johtuu kummasta, bulimia huonosta itsetunnosta vai toisin päin. Se on totta, ettei tästä noin vaan pääse eroon. Joten ei todellakaan olisi koskaan kannattanut alkaa.. vaikka silloin siinä tunnetilassa, kun ekan kerran oksensin, ei ollut muita vaihtoehtoja, mielestäni.
kyllä se niin on. minäkin aloitin 14v ja nyt olen 18 ja on oikea bulimian kultakausi. Kuvitteli 3 vuotta että tämä on hallinnassa, sitten koitin lopettaa.. ei onnistu. Nyt minulla on vaarallinen vaihe päällä, kun en aiokaan (en siis halua) lopettaa niin voin sanoa hallitsevani. Elän valheessa, mutta mässäys-ylenanti on vaan niin ihanaa. Ainoa mistä en tässä pidä on se että rahat eivät meinaa riittää. En oikeastaan tarvitse muuta kun ruokaa, vaatteiden ym. osto on toisarvoista. En minä tästä oikeastaan kärsi vaan kaikki läheiset, sekään ei tunnu hyvältä.
Tämä kuulostaa vähän tyhmältä, mutta ovatko hampaasi vielä hyvässä kunnossa? Minua pelottaa kamalasti hampaideni puolesta, mutten voi tälle mitään. :( Haluan vain tietää, kuinka kauan hampaat säilyvät..