Jos voisin levittää ajatus maailmaa ja levittäisin tämän ajatuksen koko ihmis kunta sekoais...
se on kyllä vaikea selittää mutta koskee pelkoa kuolemaan.
touhutkaa jotain olkaa vaikka suihkussa, lenkilla bussussa ihan missä vaan mihin aikaan vaan ja sit yht äkkiä päähänne putkahtaa ajatus kuolemasta!
ajatelkaa näin!
"ajatelkaa kuolemaa, syventykää siihen ajatukseen meditaation tavoin (ni voitte ymmärtää)kun kuolet millaista on kuolema, se olo tila, se on saman laista ku nukkuis IKUINEN pimeys, tyhjyys, tajuttomuus ettekä KOSKAAN herää.
mitä on kuoleman jälkeen? EI mitään, tyhjyyttä ja pimeyttä"
katselkaa ypärillenne luontoa, erillaisia ihmisiä, tunteitanne tiettyihin asioihin/ihmisiin, kaikkea ympärillänne, olo tilaanne ja itse elämää, ja sitten täydellinen "nukkuminen" josta ei herää!
kun menette illalla nukkumaan ja aamulla heräätte miettikää sitä väli aikaa jolloin olitte unessa...
siinä näette kuoleman mutta ero on vain siinä että ette näe unia ettekä KOSKAAN herää...
miettikää aikaa kun ette olleet olemassakaan, miettikää sitä aikaa, tyhjyyttä, kuin kuollut, mutta te synnyitte, kun KUOLET et enää synny...
Minähän sanoin että en oikein osaa selittää ajatustani mutta ei ajatusta voikkaan selittää "kirjaimin" vaan se täytyy osata ajatella...
tuntuu kuin olisin nähnyt jo kuoleman, mutta pääsin pakoon ja pelkään paluuta...
olen ollut kahdessa liikenne onnetto muudessa ja toinen oli aika kriittinen, elämäni oli kiinni SADAS OSA SEKUNNEISTA, mutta en jaksa ruveta säveltää sitä onnettomuutta kirjottele tänne tai mailiin [email protected] jos haluat kuullasen tai jotain lisää...
p.s. tarkoitukseni ei ole kylvää kauhua...
se on kyllä vaikea selittää mutta koskee pelkoa kuolemaan.
touhutkaa jotain olkaa vaikka suihkussa, lenkilla bussussa ihan missä vaan mihin aikaan vaan ja sit yht äkkiä päähänne putkahtaa ajatus kuolemasta!
ajatelkaa näin!
"ajatelkaa kuolemaa, syventykää siihen ajatukseen meditaation tavoin (ni voitte ymmärtää)kun kuolet millaista on kuolema, se olo tila, se on saman laista ku nukkuis IKUINEN pimeys, tyhjyys, tajuttomuus ettekä KOSKAAN herää.
mitä on kuoleman jälkeen? EI mitään, tyhjyyttä ja pimeyttä"
katselkaa ypärillenne luontoa, erillaisia ihmisiä, tunteitanne tiettyihin asioihin/ihmisiin, kaikkea ympärillänne, olo tilaanne ja itse elämää, ja sitten täydellinen "nukkuminen" josta ei herää!
kun menette illalla nukkumaan ja aamulla heräätte miettikää sitä väli aikaa jolloin olitte unessa...
siinä näette kuoleman mutta ero on vain siinä että ette näe unia ettekä KOSKAAN herää...
miettikää aikaa kun ette olleet olemassakaan, miettikää sitä aikaa, tyhjyyttä, kuin kuollut, mutta te synnyitte, kun KUOLET et enää synny...
Minähän sanoin että en oikein osaa selittää ajatustani mutta ei ajatusta voikkaan selittää "kirjaimin" vaan se täytyy osata ajatella...
tuntuu kuin olisin nähnyt jo kuoleman, mutta pääsin pakoon ja pelkään paluuta...
olen ollut kahdessa liikenne onnetto muudessa ja toinen oli aika kriittinen, elämäni oli kiinni SADAS OSA SEKUNNEISTA, mutta en jaksa ruveta säveltää sitä onnettomuutta kirjottele tänne tai mailiin [email protected] jos haluat kuullasen tai jotain lisää...
p.s. tarkoitukseni ei ole kylvää kauhua...
Vastaukset 8
Vanhimmat
levittää oman tietoni elämästä kuoleman jälkeen ei kukaan enää olisi pimeässä kuoleman laaksossa. Älä masennu. Totuus on valoisa, vaikka maailma tuntuu pahalta.
Minä en usko mihinkää..
En tosin ole koskaan käynyt kuoleman rajoilla päinkään.. Mutta olen uskotellut itselleni sellaisen kuolemanjälkeisen olotilan kun EI MITÄÄN. Nichts, nada, ingenting. Ei siis ole mitään. Ei ole minua tai minun tietoisuuttani. Minun ruumis mätänee haudassa, mutta eipä tuo haittaa, sillä minua ei ole henkisesti missään sitä murehtimassa.
Tämä on ihmismielellä vaikeasti tajuttava.. Vähän sama kuin maailmankaikkeuden loputtomuus... Onhan siellä vain oltava se raja, mihin avaruus päättyy..?
Toisaalta tämä helpottaa elämistä, eikä pelkoa kuolemasta ole. Kun ajattelee vain, että minun tietoisuuteni kuolee ruumini mukana, eikä minua siten ole täällä murehtimassa siitä mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ei ole ajatuksia. Ei ole mitään.
Toivottavasti olen oikeassa!
Olisi kamalaa joutua johonkin tietoiseen tilaan, missä ei ehkä haluaisi olla. Tai tilille teoistaan..
Mutta ajattelehan sitä niin, ettet sinä kuitenkaan koskaan ole oikeasti kuollut. Olet vain ollu tajuttomana.. tai jotain.. Tämä on meinaan ensimmäinen tällainen kuolemankokemus, minkä olen kuullut. Kaikki muut ovat sanoneet, että siellä oikeasti oli jotain. Mikä sekin on ahdistavaa!
Oma "uskontoni" on juuri tuo(nihilistinen)... JA SEKÖS JUST AHDISTAA!!!
en tiedä olenko koskaan valmis lähtemään...
äitilläni on kaks kertaa ollu aivo kasvain ja on ollu lähellä lähteä, lääkäritkin on uskonu et ei selviä (ainaki papereilla luki niin) mutta vielä on hengissä!
mutta on ollu valmis lähtemäänki (on nääs kristillinen)!
mutta mun uskoni ei vaan riitä moiseen...
mutta nyt tiedän mihin "lahkoon" kuulun!!!
Hasiksen polttelu auttaa.. Parantaa elämänlaatua huomattavasti.
kyl siit ny piristyy ynnä ynnä!
mut sit tarttis ol kokoajan piippu suus!
ooks muuten huittisista???
En tiedä mitä kuoleman jälkeen tulee.
Joskus kun ajattelen elämää, sen tuskaa ja iloa, joka tulee kun muistaa jokaisen päivän jolloin on ollut olemassa, toivon että kuolema tuo viimein rauhan - vailla muistoja menneestä vailla mitään ajatuksia/tunteita tulevasta.
Toisinaan se tekee minut surulliseksi. Kaikkiko hukkaan kun tajunta sammuu. Tulee kiire elää.
Olen tiennyt kuoleman tulevan jonain päivänä, pienestä pitäen. Perheessäni ei ole koskaan paettu sitä ajatusta, olen kohdannut se monesti.
Kai minulle on puhuttu kuolemanjälkeisestä elämästä. En tiedä uskoako vai ei. Ainakaan ajatus ei tuo lohtua. Jos synnymme uudelleen toivon että edes Karmanlaki pätee, muuten voisi olla pahemmin.
Ehkä karmankierto toimii tässä elämässä. Sitten valot sammuu. Nämä päivät on ne jotka saamme.
Miksi kuolemaa pitäisi pelätä. Vaikka siihen liittyvät ajatukset tulevatkin kesken elämää. En ole pelännyt omaa kuolemaani kuin muutaman hetken, kun se on kulkenut läheltä. Toisten -läheisteni - lähtöä joskus pelkään. Ikävää ja yksinäisyyttä tässä elämässä.
Nykyään kuolema on piilotettu jonnekin. Se ei ole yhtä itsestäänselvä kuin elämä, vaikka tuleekin jokaisen luo aikanaan. Ehkä se onkin väärinymmärretty ystävä joka vapauttaa jokaisen aikanaan...
Sen pelkääminen on paitsi loukkaus kuolemaa, myös elämää kohtaan.Parempi elää niin ettei tarvitse katua monia asioita ja kuolla sitten kun aika on. Rauhassa.
En pelkää itse kuolemaa vaan perheeni ja tuttavieni surua. Odottaisin levollisin mielin omaa lähtöäni jos vain tietäisin että en tekisi ketään surulliseksi tai onnettomaksi.
Joskus olen tuntenut sen tyhjyyden ja yhdistin sen kuolemaan. Pelkäsin silloin, mutta en enää.
Iltaisin kun sulkee silmät ja katselee sitä pimeyttä ja ajattelee sitä, niin tuntuu kuin katselisi maailmankaikkeutta ja tuntee olevansa niin mitätön. En tiedä ymmärrättekö, mutta en osaa tunnetta paremmin kuvailla.
voik todistaa sen että kuoleman jälkeen on pimeys tyhjyys etc...???-ET!koska sä et oo kokenu sitä...et silleen..mun mielestä voit pitää suun kii...et sä oo mikää "jumala"