Voiko isyydentunnustamista vaatia, vaikka on täysi-ikäinen? Eli olen yli 18-vuotias ja isäni ei ole minua tunnustanut lapsekseen. Tiedän kuka biologinen isäni on varmasti eli sen suhteen ei ole ongelmaa. Mitä hyötyä tunnustamisesta olisi laillisesti?? Tiedän, että saisin oikeuden perintöön.
ISYYDENTUNNUSTUS..yli18v
isätön
81007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Parasta olisi keskustella biologisen isän kanssa mahdollisesta vapaaehtoisesta tunnustamisesta. Käykää tutkimuksissa päästäksenne täyteen varmuuteen isyydestä. Kun tulos on täysin selvä, ei oikeudenkäyntiin liene aihetta. Jos hän suostuu tunnustamaan isyytensä, tulee hänen henkilökohtaisesti ilmoittaa lastenvalvojalle, henkikirjoittajalle tai julkiselle notaarille olevansa lapsen isä.
Mikäli puheväleihin tai yhteisymmärrykseen ei päästä, voit nostaa kanteen käräjäoikeudessa. Lapsella on oikeus ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta. Kannetta voidaan ajaa, vaikka isä olisi kuollut. Kehotan kääntymään ammattiavun piiriin. Ensimmäinen yhteydenottosi asian tiimoilta olkoot esim. lastenvalvoja joka auttaa eteenpäin.
Tällä hetkellä en oikein ole puheväleissä isäni kanssa, mutta täytyy varmaan vielä antaa ajan kulua.Isyydestä olen varma. Isäni myöntää olevansa isäni suullisesti, mutta ei virallisesti siis ei kai halua tunnusta mikä voi osittain johtua hänen nykyisestä vaimosta jne. Lähinnä olinkin vain kiinnostunut, että voinko vielä 23-vuotiaana vaatia isyydentunnustamista? Tällä hetkellä en ole vaatimassa, mutta asia kiinnostaa.
asiantuntijalta. Minulla on sellainen käsitys, että tuossa tunnustamisen vaatimuksessa olisi jonkinlaisia aikarajoja, jotka alkavat siitä, kun asia on tullut tietoon.
Lapsen isyys voidaan vahvistaa lapsen elinaikana. Jos lapsi on kuollut, ei isyyttä voida enää vahvistaa. Jos lapsi on kuollut, ei isyyden tunnustaminenkaan ole mahdollista. Jos isä on kuollut, voidaan oikeutta isyyden vahvistamiseksi silti käydä. Näin ollen ikäsi 23 vuotta ei ole mikään este mihinkään. Mutta muista, että odottaessasi sopivaa hetkeä otat riskin asian jäämisestä unholaan. Parasta olisi käydä isän kanssa neuvottelu asian viemisestä eteenpäin. Tee selväksi, että joko tunnustamalla tai sitten muulla tavalla. Varo kärjistämättä tilannetta riidaksi vaan vetoa esim. oikeudenmukaisuuskäsitykseesi joka ei salli sinun poiketa tässä asiassa. Jos kerran isä on, tehdään sen mukaan eli hyväksytään se tosiasia, että isälläsi on aikuinen poika, joka on jo aikamies. Tässä näin tunteenomaista opastusta tilanteen ratkaisemiseksi. DNA-testit antavat noin 99,9 % todennäköisyyden isyydestä, jolloin ei tarvi jossitella.
Ei tässä ole montaakaan päivää, kun lehdessä oli juttu, jossa ei biologinen isä tuomittiin (KO HO) olemaan lapsen isänä, koska hän oli aikoinaan saanut selville, että ei ole lapsen isä ja kuitenkaan ei ollut ryhtynyt ajoissa toimenpiteisiin isyyden selvittämiseksi. Mies oli siis ollut naimisissa lapsen äidin kanssa, joten lapsi luonnollisesti katsottiin olevan ko. miehen lapsi. Lapsi oli kuitenkin saanut alkunsa silloin, kun mies oli oleskellut pitkään ulkomailla eikä ollut käynyt kotona moneen kuukauteen. (naiset on katalia)
Tämä aika olisi ollut viisi vuotta siitä, kun mies alkoi epäillä asiaa. Sitten oli suoritettu isyystutkimuksia ja todettu, että ”isä” ei ole isä, mutta miesparka ei tahtonut viedä kuitenkaan asiaa eteenpäin. Sitten alkoi avioliitto rakoilla ja mies otti asian uudelleen esille. Kerkesi kuitenkin kulua hieman yli viisi vuotta siitä, kun mies oli saanut tiedon siitä, ettei ole oikea isä. Oikeudessa hänet tuomittiin kuitenkin olemaan isä, vaikka todisteet (=isyystutkimus) osoitti yksiselitteisesti, että hän ei voi olla lapsen biologinen isä.
Tästä voisi luulla, että asia pitää hoitaa viidessä vuodessa siitä, kun on todistettavasti saanut tiedon siitä, että joku tietty mies on isä.
Tässä lakia:
Isyyslaki
35 §
Kanneoikeus
Isyyden kumoamista koskevan kanteen voi nostaa aviomies, äiti tai lapsi.
Aviomiehen ja äidin on pantava kanne vireille viiden vuoden kuluessa lapsen syntymästä.
Jos aviomiehellä tai äidillä on ollut laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, minkä vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu, voi hän panna kanteen vireille 2 momentissa säädetyn määräajan kuluttuakin.
Aviomiehellä ei ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän, saatuaan tietää toisen maanneen äidin lapsen siittämisaikana, on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti selittänyt lapsen omakseen.
... mullekin meinas käydä näin kuinka kerroit mut ehdin "ajan " viime tingassa laittaa asian vireille ja "VOITIN JUTUN" , Sitähän kesti 2.5 vuotta ja lääninoikeus vahvisti minut isättömäksi kyseiselle lapselle. Sitä ennen jouduin avioeron myötä maksamaan 72 000 mk "vanhaa rahaa" ennenkuin sain asialle päätöksen. Jaksakaa hyvät ISÄT taistella oikeudestanne viimeiseen asti.. muuta neuvoa en voi antaa. Ottakaa yhteyttä paikalliseen sos.toim. ja jos tuntuu siltä et asiaa väheksytään niin Teillä on oikeus vaatia tutkittavaksi ja jos ei muu auta niin tehkää kuten minä " käräjille" , silloin muuten vastapuolenkin tajunta muuttuu ja on jopa yhteistyökykyinen. Olkaa silti varovaisia ja ottakaa ja viekää asia loppuun asti ja "VIRALLISTA TIETÄ". Silloin kun Sinulla on viralliset paperit käsissäsi niin kukaan ei niille mahda mitään. Näin minä sain taisteluni taisteltua ja ja "paperit" käteen. Kaikki on nyt OK . Jos haluat neuvoja niin lähetä textari kännykkään: 044- 3332 235
tärkeämpää kuin olla biologinen isä ja saada siitä tunnustus onkin tuntea olevansa isä lapselle,jota on oppinut rakastamaan...eikö isyys ole enemmän yhteinen elämäntaival kuin siittämisen huikaiseva hetki?