Jo pitkään on ollut sellainen fiilis ettei oikeen jaksa enää. Olen paljon sairastellut, ja taidekouluopintoni eivät enää oikeen suju, kun ei vaan huvita, eikä jaksa. En ole saanu kahdessa vuodessa yhtään kaveria, tunnit menevät aika nopeaa kuitenkin.
Armeijasta varmaan tulee uudelleen kutsu pian, mutta uskon etten kuitenkaan pysty terveyteni takia sinne menemään. Taaskaan.
Joskus viiltelen itseäni, en paljon, mutta sellasista kohdista joilla luulen olevan jotain merkitystä.
Lisäksi luulen että luokka "kaverini" vihaavat minua jostain syystä.
Mikä neuvoksi?
Armeijasta varmaan tulee uudelleen kutsu pian, mutta uskon etten kuitenkaan pysty terveyteni takia sinne menemään. Taaskaan.
Joskus viiltelen itseäni, en paljon, mutta sellasista kohdista joilla luulen olevan jotain merkitystä.
Lisäksi luulen että luokka "kaverini" vihaavat minua jostain syystä.
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No milläkähän kohdilla on sitten merkitystä ja mikä se merkitys on?
Voisit miettiä jonkun mukavan harrastuksen jonka kautta sinulla olisi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Samalla saisit elämääsi uutta pontta ja voisit löytää taas elämisen ilon.
Sinun pitäisi puhua tuosta masennuksesta jollekkin ihmiselle. Voitko kääntyä ammatti auttajan puoleen tai jutella asiasta vaikka vanhemmillesi?. Viiltelyllä et ratkaise ongelmia. Päinvastoin se jättää rumia arpia käsiin jotka eivät häviä koskaan.
En usko että luokka kaverit vihaavat sinua. Ehkä vain kuvittelet niin. Oletko koskaan yrittänyt tutustua heihin kunnolla?.
Mitähän jos menisit oikeisiin töihin ja hankkisit itsellesi oikean ammatin vaikka muurari tai putkimies. Eipähän tarttis jaakailla tai haikailla että mitä nyt.
Armeijaan voit hakea lykkäystä jos tuntuu että se ei oikeen ole kohdallaan nyt.
Useimmilla OIKEILLA taiteilijoilla on joku oikea ammatti ja työ joka pitää ns. jalat maassa ja mielen sopivassa vireessa. Ja jos oikea työnteko ei oikein suju (kannattaaa kokeilla kuitenkin) niin aina voi lähteä urheilun pariin.
En edes tunne yhtään kuvataiteiljaa joka ei olisi vähintään keskitasoa kovempi kuntoilija.
Niin se vaan on ruumis ja henki tasapainoon niin alkaa jälkeäkin syntymään!
valohoito - varsinkin, jos jaksamattomuus keskittyy pimeään aikaan. Mulle kirkasvalolamppu on tehnyt ihmeitä, vaikka on rankat dg:t taustalla. Lamppu on kallis, mutta monissa terv.´keskuksissa ja mielenterveyststoissa voipi kokeilla, tehoaako valohoito. Jos tehoa, lamppu ei hyötyyn nähden ole kallis hankinta.
Sori vaa, mut terveys ei anna periksi millekään fyysiselle ammatille. Muutaman kilometrin pystyn kävelemään ilman rytmihäiriöitä ja huonoa oloa. Lääkäri vain sanoi että välttää kaikkea rasitusta.
Siinä on työt ja harrastukset vähässä. :)