Kuusi vuotta yhteiselämää, 3v. aviossa. Miehellä on yksi lapsi edellisestä avioliitosta, mutta ei ex-vaimostaan johtuen juurikaan tapaa lastaan. Minulla ja lapsella ei ole ollut mitään kränää, olemme tulleet ihan asiallisesti toimeen, silloin kun olemme tavanneet. Minulla ei ole mitään lasta vastaan, en ole mustasukkainen, tai mitään sellaista ja olen enemminkin ihmetellyt miehelleni, että miksei yrita saada asioita järjestymään niin että tapaisi enemmän lastaan. En tiedä mikä asiassa tökkii. Mielestni suhteemme on ollut avoin. Tiedän, ettei mies voi sietää ex-vaimoaan, eli en ole mustasukkainen hänestäkään. Minusta on harmi, etteivät he tule toimeen edes sillä tasolla että saisivat lapsen asiat parempaan järjestykseen.
Mutta... pari vuotta sitten mies valehteli minulle asioista, joista ei ollut mitään järkeä valehdella. Ne liittyivät ex-vaimoon ja lapseen. Keskusteltiin, mies selitti miksi valehteli, hieman oudot selitykset mutta yritin ymmärtää. Sovittiin asia. Sitten jäi pari kertaa sen jälkeenkin kiinni samoista asioista. Enkä voi käsittää, miksi minulta pitää salata että on ollut tekemisissä oman lapsen kanssa, kun nimenomaan olen sitä toivonut!
Sitten meni pitkään, että mies kertoi avoimesti jos tapasi lastaan satunnaisesti, ja minusta se oli hienoa, kannustin yrittämään enemmän. Kunnes nyt tuli taas ilmi, että on valehdellut. Mies puhui itsensä pussiin, kertoi asioita monella eri tavalla, ja kun ihmettelin että miten se nyt meni niin lopulta selvisi että olikin valehdellut.
Ei mene ymmärrykseeni ei! Olemme olevinamme avioliitossa, joka jo kertoo paljon minkälainen suhteemme pitäisi olla. Sitten tulee ilmi, ettei avioliitolla olekaan pohjaa. Mies elää kuin kaksoiselämää. Olen yrittänyt luottaa häneen. Olen itse ollut luotettava ja avoin, hän ei. Sieluuni sattuu että miksi helvetissä olen luottanut ihmiseen, joka valehtelee täysin järjettömissä asioissa. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi toinen nainen, mutta kun kyseessä on oma lapsi! Olen hajalla. En kykene olemaan miehen lähellä. Onneksi kummallakin työ vie paljon aikaa, ja olemme paljon erillämme. Erossa ollessamme minusta tuntuu, että pystyn jatkamaan kulissiavioliittoa hänen kanssaan, kunhan nukumme erillämme. Kun sitten taas olemme samaan aikaan kotona, en voi sietää hänen olemassaoloaan ja haluan eron. Hänen lähellä ollessani tunnen niin syvää vastenmielisyyttä, ettei voi käsittää. Enkä pysty hillitsemään tuota tunnetta. Mies ei halua eroa. Inttää sitä vastaan jatkuvasti. Mies väittää että saamme ongelmat ratkottua, mutta miten se on mahdollista jos hän ei ala olemaan rehellinen!? Minusta hänen ei tarvitse muuttua mihinkään, olkoon epärehellinen, mutta ei minun tarvitse hänen kanssaan sitten elääkään. Ja taas kun olemme erillämme ajattelen että ehkä minä kestänkin. Mies on mikä on, ja minähän rakastan häntä? En kyllä tiennyt vielä naimisiin mennessämme että hänestä paljastuisi totuuksia peittelevä henkilö.... Toisaalta olisi luullut että kolmessa vuodessa sellainen piirre olisi tullut ilmi jollain tavalla. Olen yrittänyt kysyä onko minussa jotain mikä tämän aiheuttaa, mutta ei kuulema ole mitään. Hän 'rakastaa minua, on aina rakastanaut siitä asti kun tapasimme'. En käsitä.
Mutta ongelma onkin, että miten opin sietämään ja olemaan välittämättä tuosta piirteestä, sillä en haluaisi että eroamme noin naurettavan asian takia? Sehän ei ole uhka suhteellemme KÄYTÄNNÖSSÄ, ainoastaan periaatetasolla. Ja miten miehen saisi ymmärtämään, että olemalla rehellinen ei mitään häviä, mutta epärehellisyydellä on vain ikäviä seurauksia. Tai ehkä hän ei välitä minusta? Sitä on kyllä vaikea uskoa, jollei tuota valehtelemista oteta huomioon. Ja kyse ei ole toisesta naisesta, siitä olen 101% varma. En tiedä miten asiasta edes puhuisi, sillä jos otan asian puheeksi, siitä kehkeytyy riita. Parempi kun annan asian olla, mutta miten saan itseni asennoitumaan niin etten välitä? Ehkäpä valehtelulle aikanaan löytyy syy, ja/tai se vain loppuu.
Prasta tässä on, että muita ongelmia meillä ei olekaan. Ilman valehtelua eläisimme kuin paratiisissa!
Sietokyky koetuksella
4
1475
Vastaukset
- kerron vaan oman tarinan
tuo valehtelu vei pohjan minunkin avioliitolta ja ero tuli 30v jälkeen.Se oli kuluttavaa ja nyt huomaan kun yksin elän miten voi olla helppoa elämä.Samanlainen salailija oli ex-kin ja melkein kaikki oli lopulta valhetta vaikka vanno rakastavansa minua kunnes muutettuani ois sano mulle suoraan että ei ole koskaan tuntenut minua kohtaan mitään edes rakkautta.Toivon voimia sulle ja kaikilla ei mene niin kun mulla mutta raskasta on jos ei olla rehellisiä kaikessa.Lopulta paljastu että miehellä oli toinen nainen vuosia ollut ja sillekkin valehdellu kaiken mutta nyt asuvat jo keskenään,voi olla että nyt on rehellinen mutta minulta meni usko!Ymmärrän tuskasi ja siksi kerroin omani,kuitenkin toivon että teillä menee hyvin!
- syitä
Jos miehesi ei todella valehtele missään muussa asiassa, niin ei ole eron syy eikä oikeastaan edes syy menettää luottamusta kaikissa asioissa.
Ehkä hän on kuullut muilta eronneilta kuinka nykyiset eivät voi sietää entisiä lapsia. Kertovat, kun tulee Maija/Matti- viikonloppu, että uudet onnet lähtevät pakoon. Mitä jos hän on niin empaattinen, että asettuu sinun asemaan ja ei voisi sietää sinun tapaavan omaa lastaan.
Ehkä hän ei pysty luottamaan hyväksyntääsi.
Käypä tuolla äidit&isät osiossa ja siellä "uusioperheet", saat vähän perspektiiviä tähän ongelmaan. - herttaleiri
Niinpä niin, monimutkaista on... Muistan kyllä kun yhteen muuttoa harkittiin, mies pohti miten hän järjestäisi lapsen tapaamisen. Minä olin se joka ehdotin, että eikös olisi normaalia että lapsi olisi meillä jos vain suostuu. Vaikka en mikään lapsi-ihminen ole, niin tämä lapsi toi vähän erilaista perspektiiviä elämään. Koin sen lähinnä rikkautena, en rasitteena. Ajattelin myös lapsen kannalta sitä sosiaalistavana tekijänä. Vaikka soin heille myös yhteistä aikaa, jota isä ja lapsi tarvitsevat. Sitten lapsen äiti heittäytyi hankalaksi ja lapsi joutuu tapailemaan isää osittain salaa. Mahtaa olla lapsella paineet.
No, ehkä miehellä on joitain sellaisia aivokuvioita joita nainen ei voi ymmärtää. Olen kyllä miettinyt, että jos hän pystyy yhdessä asiassa valehtelemaan, niin pystyy toisessakin. Tosiasia kyllä on, että mies on SURKEA valehtelija, mistä syystä onkin jäänyt kiinni möläytettyään jotain palturia - aika liikuttava piirre hänessä kuitenkin ;). Joten siitäkään syystä ei ole ollut syytä uskoa toiseen naiseen.
Tunnen itseni jollain tavalla nöyryytetyksi tällaisessa tilanteesssa. Ehkä tuo tunne aiheuttaa sen, etten pysty olemaan miehen lähellä, ja koen hänen läheisyytensä nöyryytyksenä. Ettei hän loukkaisi enempää.
Voi kun rakastuisin johonkin toiseen, tai edes ihastuisin. Niin että ajatukset ja tunteet olisivat muualla. Ehkä siten pystyisin nielemään tilanteen ja jatkamaan tällaista elämää. Yhteiselämän lopettaminen näillä perusteilla tuntuu typerältä, mutta mikäli en jollain keinolla pian saavuta mielenrauhaa niin pakko se kai on. Jos mies ei puhu niin se ei puhu, eikä sille mitään voi. Ehkä tilapäinen asumisero helpottaisi, tai olisi lopullinen ratkaisu.
Kiitos asiallisista kommenteista. Helpotti kun sai kirjoitettua, ja oikeastaan en valmiita mallineuvoja halunnutkaan. Tämä kun on yksilöllinen suhde, joka elää omaa elämäänsä ilman järkeilyä... ;)- ja mietin (n)
Ehkä sinun asemassasi alitajuntaisesti pelkäisin sitä, miten suhtautuu teidän yhteisiin lapsiin, jos jo olemassaoleva lapsi jää huomioimatta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762025Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361709Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81358Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591171Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241169Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161024- 60945
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58934