No ihan kivoja...muttei kuitenkaan sellaista mitä etsin, tuumailin itsekseni alennusmyynnissä. Helle oli karkoittanut massat pois kaupoista ja melkein tyhjiä hyllyjen välejä sai kierrellä ihan rauhassa. No onhan täällä joku sentään...noin 25 v nuorimies hypisteli t-paitoja...ihan kivan näköinenkin...sen enempää en häneen huomiota kiinnittänyt.
Tässä! Ihana! Teki oikein mieli huudahtaa ääneen kun viimein käsiin osui tosi ohut, mutta oikein kivakuosinen kesämekko. Sovituskoppeja en nähnyt missään, enkä myöskään tyhjässä hallissa käyskentelevää myyjää. No peili sentään löytyi hyllyrivien välistä ja mallailin siinä sitten mekkoa eteeni levittäen. Äsh, pakko tätä on sovittaa...ei tästä näin mitään näe, ajattelin ja vilkuilin ympärilleni.
Jos olisin oikein nopea... Laskin mekkoni nopeasti alas ja vetäisin uuden tilalle...noh, se kävi tosiaan nopeasti. Ja kivalta näytti, kunnes: "Sopiihan se sinulle oikein hyvin. Teillä naisilla on niin paljon valinnan varaa..." keskeytti nuorukaisen ääni, hänen kävellessään ohitseni hymyillen. Säpsähdin hiljaisuuden keskeyttänyttä kommenttia ja hymyilin vaivaantuneesti takaisin.
Nuorimies jäi viereistä hyllyä penkomaan ja minun siinä jo hetken soviteltuani, olisin mielelläni jo vaihtanut omaan mekkooni. Mutta mies vain katsoi, katsoi, katsoi ja katsoi itselleen vaatteita. Viimein hän siirtyi sopivasti seuraavan hyllyrivin väliin ja nopeasti laskin mekon yltäni ja aloin vetää omaani takaisin.
Voi ei, voi ei...VOI EI! Kirosin itsekseni siinä mekko reisilläni...VETOKETJU EI AUKEA! Juuri nyt, juuri tässä paikassa. Katsahdin miehen suuntaan ja sieltähän hän jo taas oli tulossa. "Anteeksi, odotatko hetken...minulla on pieni ongelma!" huudahdin hänelle varoittaakseni...mutta liian myöhään. "Ehkä voin auttaa...uups!" mies virkkoi, kunnes huomasi mistä oli kysymys. Toppini ei liikaa suojaa antanut, joten siinä seisoin uusissa, edellispäivänä ostetuissa vaaleanpunaisissa stringeissäni keskellä kauppaa, vieraan nuorukaisen silmien edessä.
"Saanko yrittää...auttaa?" kysyi mies hieman punastuen ja eihän minulla enää mitää väliä ollut, kunhan pääsisin joskus täältä pois. Nuorukainen yritti vetää vapisevin sormin hetken vetoketjuani ylöspäin...turhaan. "Käänny ympäri, en saa kunnolla voimaa...se on ihan jumissa" pyysi nuorukainen ja tein työtä käskettyä.
Hmmm, hieman outo tunne, niin sanoakseni, kun käännyin ja käänsin hänelle melkein paljaat pakarani...olisinhan minä jo voinut ottaa hameenkin kokonaan pois ja repiä sitä vetoketjua sitten. Mutta jotenkin tuntui että parempi että edes joku osa kehostani oli suojassa. Meni pitkä tovi nuorukaisen sählätessä takanani, kunnes viimein kuului "no nyt!" ja vetoketju narisi auki.
Mutta ettei kaikki olisi ihan näin helppoa, huomasin sen olevan mennyttä...hajosi vanhuuttaan kait. Nuorimies oli hieman yliavulias ja hän jatkoi avustamistani edelleen: "Kuule, mene pukukopeille päin...tuonne noin...haen jostain sinulle hakaneulan". No sinnepä siis... Avasin ensimmäisen kopin oven ja peiliin katsoessani purskahdin nauruun! Voi ei, mikä päivä...aivan uskomatonta! Hypistelin hetken vetoketjua itsekseni, kunnes nappasin mekon kokonaan pois päältäni ja otin sen kunnon käsittelyyn...pakkohan sen oli toimia.
"Haloo? Missä olet?" huhuili nuorukaisen ääni koppien läheisyydessä. Pyysin häntä lähemmäs ja raotin ovea kysyäkseni löysikö hän etsimänsä. Olihan se löytynyt ja nappasin hakaneulan hänen kädestään ja suljin kopin oven nopeasti. Neulaa mekkooni laittaessani vasta tajusin...en ollut edes kiittänyt nuortamiestä hänen avustaan..."Hei kuule! Odota! Hei..." ja pian hän juoksi takaisin kopilleni. "Hei kuule...kiitos kovasti. Nyt viimein saan tämän ylleni..." sanoin ja käännyin peiliin päin mekko käsissäni.
Nostin katseeni peiliin ja vilkaisin nuorukaista kopin ovensuussa...ei hän vielä ihan lähtöä tehnytkään. Katse suorastaan poltti takamustani, niin intensiivisesti hän näköjään pakaroitani tuijotti. Hymähdin ääneen ja hän säpsähti suorastaan sijoillaan; "Anteeksi..." hän sanoi hiljaa päänsä alas painaen. Katselin tätä ujoa, söpöä nuorukaista siinä peilin kautta kuin alistuvaa koiranpentua...ja jokin liikahti sisässäni.
"Hmmm...kuule...tuota...tule sisälle" sanoin ja vähän kömpelösti epäröiden nuorimies otti askeleen sisemmäs ja ovi sulkeutui hänen perässään kiinni. "En ole mikään nainen ujoimmasta päästä, kuten huomaat. Olit todella ystävällinen, ilman sinua seisoisin varmasti vieläkin hyllyjen välissä ilman mekkoani." Käännyin häneen päin ja painoin hellän suukon hänen punehtuneelle poskelleen. Nuorukainen punehtui entisestään...ja painoin toisen suukon hänen toiselle poskelleen.
Vieno hymy nousi hänen huulilleen ja kurottauduin lähemmäs...ja painoin huuleni hänen suulleen...vain niitä hieman omillani hipaisten. Odotin taas hetken...katsellen hänen reaktioitaan. Vilkaisu alaspäin paljasti totuuden, kyllä hän taisi nauttia näkemästään ja kokemastaan todella, sellainen kohouma shortseissa oli jo nähtävissä. Kiihotuin näkemästäni, mutten osannut edetä luonnollisesti mihinkään suuntaan nuorukaisen kanssa. "Voit lähteä milloin haluat...tai voit odottaa vielä vähän aikaa..." sanoin peiliin päin kääntyen.
Laitoin vähän isompaa vaihdetta peliin ja kumarruin hitaasti eteenpäin...muka hametta maasta ottamaan. Peilistä näin, kuinka nuorukaisen silmät tapittivat pakaroitani herkeämättä...ja lisää oli luvassa. "Minun pitää vielä kokeilla yksi asia, saat toimia makutuomarina" sanoin ja peilistä häntä silmiin katsoen tartuin pikkuhousuihini...ja laskin ne hitaasti alas...syvään kumartuen. Mies päästi jo hengästyneen ääneen takanani...ja se oli tarkoituskin, hän varmasti näki häpyni paljastuvan valoisassa sovituskopissa eteensä. Nousin ylös ja vedin uuden mekon ylleni ja kysyin "näkyykö mitään läpi? En yleensä pidä mitään mekkojeni alla kesällä, joten se on tärkeää ettei mitään näkyisi".
"En näe...tarkkaan" virkkoi nuorimies vaimealla äänellä ja kehoitin katsomaan sitten lähempää. "Entä takaa, näetkö mitään?" käännähdin ja pyllistin hieman hänen suuntaansa. Sivelin kädelläni takamustani ja kyselin ihan kiusallani lisää... "Vähän ehkä näkyy" kuului vastaus. "Mitä näkyy? Kuvaile mitä näet!" sanoin yhä rivommin pyllistäen hänelle ja peilistä hänen kasvojaan katsellen. "Näkyy vähän...näen häpysi. Kai. Se on...se on kaunis...paljas?" jatkoi nuorukainen.
Niinhän se oli, mutta oliko hän ihan varma? "Onko se? Onko se paljas? Katso sitä..." sanoin jo aivan kiihottuneena tilanteesta ja nostin hieman mekon helmaa ylöspäin. Nuorukainen ei kestänyt kiusaamistani enempää ja tarttui kädellään mekkooni ja nosti sen nopeasti kokonaan ylös lanteilleni. Mmmmm....kieli löysi samantien häpyhuulilleni...olin tehnyt nuorukaisen melkein hulluksi keimailuillani, eikä hän pystynyt pitämään itseään enää kurissa. Hän nuoli taitavasti, intohimolla, työnsi kieltään sisääni, lipoi klitoristani...
Vetoketjun rasahdus sai minut avaamaan silmäni ja näin miten nuorukainen kaivoi kalunsa esiin...ja syöksyi taakseni...painoi kalun huulilleni ja suoraan sisään. "Nai minua...tule syvälle...syvälle...nai minua kalullasi..." kuulin itseni sanovan, kuin unessa. Yhtäkkiä minä olin vietävänä, nuorukainen jyskytti kalullaan minua, pakaroideni litistessä joka kerralla kun hänen voimakas lantionsa painaitui minua vasten.
Yhä nopeammin...yhä nopeammin hän tuli sisääni...hymyilin...purin hammasta yhteen...huokaisin ääneen...nautinnosta. Pian hän vetäisi kalunsa ulos, painoi kädellään alaspäin minua hartioistani ja puoliväkisin työnsi sen suuhuni. Puristin huulet peniksen ympärille ja pari kertaa ehdin ottaa sen syvälle lämpimien huulieni väliin, kun hän purkautui suuhuni.
Nopeasti nuorukainen veti housunsa jalkaan ja katosi sovituskopista...enkä häntä sen koommin ole nähnyt. Vahinko. :o)
Tässä! Ihana! Teki oikein mieli huudahtaa ääneen kun viimein käsiin osui tosi ohut, mutta oikein kivakuosinen kesämekko. Sovituskoppeja en nähnyt missään, enkä myöskään tyhjässä hallissa käyskentelevää myyjää. No peili sentään löytyi hyllyrivien välistä ja mallailin siinä sitten mekkoa eteeni levittäen. Äsh, pakko tätä on sovittaa...ei tästä näin mitään näe, ajattelin ja vilkuilin ympärilleni.
Jos olisin oikein nopea... Laskin mekkoni nopeasti alas ja vetäisin uuden tilalle...noh, se kävi tosiaan nopeasti. Ja kivalta näytti, kunnes: "Sopiihan se sinulle oikein hyvin. Teillä naisilla on niin paljon valinnan varaa..." keskeytti nuorukaisen ääni, hänen kävellessään ohitseni hymyillen. Säpsähdin hiljaisuuden keskeyttänyttä kommenttia ja hymyilin vaivaantuneesti takaisin.
Nuorimies jäi viereistä hyllyä penkomaan ja minun siinä jo hetken soviteltuani, olisin mielelläni jo vaihtanut omaan mekkooni. Mutta mies vain katsoi, katsoi, katsoi ja katsoi itselleen vaatteita. Viimein hän siirtyi sopivasti seuraavan hyllyrivin väliin ja nopeasti laskin mekon yltäni ja aloin vetää omaani takaisin.
Voi ei, voi ei...VOI EI! Kirosin itsekseni siinä mekko reisilläni...VETOKETJU EI AUKEA! Juuri nyt, juuri tässä paikassa. Katsahdin miehen suuntaan ja sieltähän hän jo taas oli tulossa. "Anteeksi, odotatko hetken...minulla on pieni ongelma!" huudahdin hänelle varoittaakseni...mutta liian myöhään. "Ehkä voin auttaa...uups!" mies virkkoi, kunnes huomasi mistä oli kysymys. Toppini ei liikaa suojaa antanut, joten siinä seisoin uusissa, edellispäivänä ostetuissa vaaleanpunaisissa stringeissäni keskellä kauppaa, vieraan nuorukaisen silmien edessä.
"Saanko yrittää...auttaa?" kysyi mies hieman punastuen ja eihän minulla enää mitää väliä ollut, kunhan pääsisin joskus täältä pois. Nuorukainen yritti vetää vapisevin sormin hetken vetoketjuani ylöspäin...turhaan. "Käänny ympäri, en saa kunnolla voimaa...se on ihan jumissa" pyysi nuorukainen ja tein työtä käskettyä.
Hmmm, hieman outo tunne, niin sanoakseni, kun käännyin ja käänsin hänelle melkein paljaat pakarani...olisinhan minä jo voinut ottaa hameenkin kokonaan pois ja repiä sitä vetoketjua sitten. Mutta jotenkin tuntui että parempi että edes joku osa kehostani oli suojassa. Meni pitkä tovi nuorukaisen sählätessä takanani, kunnes viimein kuului "no nyt!" ja vetoketju narisi auki.
Mutta ettei kaikki olisi ihan näin helppoa, huomasin sen olevan mennyttä...hajosi vanhuuttaan kait. Nuorimies oli hieman yliavulias ja hän jatkoi avustamistani edelleen: "Kuule, mene pukukopeille päin...tuonne noin...haen jostain sinulle hakaneulan". No sinnepä siis... Avasin ensimmäisen kopin oven ja peiliin katsoessani purskahdin nauruun! Voi ei, mikä päivä...aivan uskomatonta! Hypistelin hetken vetoketjua itsekseni, kunnes nappasin mekon kokonaan pois päältäni ja otin sen kunnon käsittelyyn...pakkohan sen oli toimia.
"Haloo? Missä olet?" huhuili nuorukaisen ääni koppien läheisyydessä. Pyysin häntä lähemmäs ja raotin ovea kysyäkseni löysikö hän etsimänsä. Olihan se löytynyt ja nappasin hakaneulan hänen kädestään ja suljin kopin oven nopeasti. Neulaa mekkooni laittaessani vasta tajusin...en ollut edes kiittänyt nuortamiestä hänen avustaan..."Hei kuule! Odota! Hei..." ja pian hän juoksi takaisin kopilleni. "Hei kuule...kiitos kovasti. Nyt viimein saan tämän ylleni..." sanoin ja käännyin peiliin päin mekko käsissäni.
Nostin katseeni peiliin ja vilkaisin nuorukaista kopin ovensuussa...ei hän vielä ihan lähtöä tehnytkään. Katse suorastaan poltti takamustani, niin intensiivisesti hän näköjään pakaroitani tuijotti. Hymähdin ääneen ja hän säpsähti suorastaan sijoillaan; "Anteeksi..." hän sanoi hiljaa päänsä alas painaen. Katselin tätä ujoa, söpöä nuorukaista siinä peilin kautta kuin alistuvaa koiranpentua...ja jokin liikahti sisässäni.
"Hmmm...kuule...tuota...tule sisälle" sanoin ja vähän kömpelösti epäröiden nuorimies otti askeleen sisemmäs ja ovi sulkeutui hänen perässään kiinni. "En ole mikään nainen ujoimmasta päästä, kuten huomaat. Olit todella ystävällinen, ilman sinua seisoisin varmasti vieläkin hyllyjen välissä ilman mekkoani." Käännyin häneen päin ja painoin hellän suukon hänen punehtuneelle poskelleen. Nuorukainen punehtui entisestään...ja painoin toisen suukon hänen toiselle poskelleen.
Vieno hymy nousi hänen huulilleen ja kurottauduin lähemmäs...ja painoin huuleni hänen suulleen...vain niitä hieman omillani hipaisten. Odotin taas hetken...katsellen hänen reaktioitaan. Vilkaisu alaspäin paljasti totuuden, kyllä hän taisi nauttia näkemästään ja kokemastaan todella, sellainen kohouma shortseissa oli jo nähtävissä. Kiihotuin näkemästäni, mutten osannut edetä luonnollisesti mihinkään suuntaan nuorukaisen kanssa. "Voit lähteä milloin haluat...tai voit odottaa vielä vähän aikaa..." sanoin peiliin päin kääntyen.
Laitoin vähän isompaa vaihdetta peliin ja kumarruin hitaasti eteenpäin...muka hametta maasta ottamaan. Peilistä näin, kuinka nuorukaisen silmät tapittivat pakaroitani herkeämättä...ja lisää oli luvassa. "Minun pitää vielä kokeilla yksi asia, saat toimia makutuomarina" sanoin ja peilistä häntä silmiin katsoen tartuin pikkuhousuihini...ja laskin ne hitaasti alas...syvään kumartuen. Mies päästi jo hengästyneen ääneen takanani...ja se oli tarkoituskin, hän varmasti näki häpyni paljastuvan valoisassa sovituskopissa eteensä. Nousin ylös ja vedin uuden mekon ylleni ja kysyin "näkyykö mitään läpi? En yleensä pidä mitään mekkojeni alla kesällä, joten se on tärkeää ettei mitään näkyisi".
"En näe...tarkkaan" virkkoi nuorimies vaimealla äänellä ja kehoitin katsomaan sitten lähempää. "Entä takaa, näetkö mitään?" käännähdin ja pyllistin hieman hänen suuntaansa. Sivelin kädelläni takamustani ja kyselin ihan kiusallani lisää... "Vähän ehkä näkyy" kuului vastaus. "Mitä näkyy? Kuvaile mitä näet!" sanoin yhä rivommin pyllistäen hänelle ja peilistä hänen kasvojaan katsellen. "Näkyy vähän...näen häpysi. Kai. Se on...se on kaunis...paljas?" jatkoi nuorukainen.
Niinhän se oli, mutta oliko hän ihan varma? "Onko se? Onko se paljas? Katso sitä..." sanoin jo aivan kiihottuneena tilanteesta ja nostin hieman mekon helmaa ylöspäin. Nuorukainen ei kestänyt kiusaamistani enempää ja tarttui kädellään mekkooni ja nosti sen nopeasti kokonaan ylös lanteilleni. Mmmmm....kieli löysi samantien häpyhuulilleni...olin tehnyt nuorukaisen melkein hulluksi keimailuillani, eikä hän pystynyt pitämään itseään enää kurissa. Hän nuoli taitavasti, intohimolla, työnsi kieltään sisääni, lipoi klitoristani...
Vetoketjun rasahdus sai minut avaamaan silmäni ja näin miten nuorukainen kaivoi kalunsa esiin...ja syöksyi taakseni...painoi kalun huulilleni ja suoraan sisään. "Nai minua...tule syvälle...syvälle...nai minua kalullasi..." kuulin itseni sanovan, kuin unessa. Yhtäkkiä minä olin vietävänä, nuorukainen jyskytti kalullaan minua, pakaroideni litistessä joka kerralla kun hänen voimakas lantionsa painaitui minua vasten.
Yhä nopeammin...yhä nopeammin hän tuli sisääni...hymyilin...purin hammasta yhteen...huokaisin ääneen...nautinnosta. Pian hän vetäisi kalunsa ulos, painoi kädellään alaspäin minua hartioistani ja puoliväkisin työnsi sen suuhuni. Puristin huulet peniksen ympärille ja pari kertaa ehdin ottaa sen syvälle lämpimien huulieni väliin, kun hän purkautui suuhuni.
Nopeasti nuorukainen veti housunsa jalkaan ja katosi sovituskopista...enkä häntä sen koommin ole nähnyt. Vahinko. :o)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulle kans tollasia tapahtumia :D
Namm tarina, enemmän naimista vois kuvailla mutta idea oli hyvä :D
...itseni. Osoitteeni on [email protected]
Kiitos ihanasta tarinasta.
Täytyypä olla tarkkana alennusmyynneissä ;)