Ei ole enää sanoja,
ei sellaisia
joilla olisi merkitystä.
Ei sellaisia,
millä saisin sinut ymmärtämään..
Millä itse ymmärtäisin.
Mutta eikö se riitä,
että me olemme kuitenkin?
Kuin laineen lyönti
ranta kallioon,
kuin tuulen hipaisu
kulottuneeseen ruohoon,
kuin ensimmäisten lumihiutaleiden suudelmat
routaiseen maahan..
Me olemme.
Minä elän sinussa
joka askeleellasi,
kuin sinä minussa.
ei sellaisia
joilla olisi merkitystä.
Ei sellaisia,
millä saisin sinut ymmärtämään..
Millä itse ymmärtäisin.
Mutta eikö se riitä,
että me olemme kuitenkin?
Kuin laineen lyönti
ranta kallioon,
kuin tuulen hipaisu
kulottuneeseen ruohoon,
kuin ensimmäisten lumihiutaleiden suudelmat
routaiseen maahan..
Me olemme.
Minä elän sinussa
joka askeleellasi,
kuin sinä minussa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sa mus
ma sus
taika
virvatulen
ei sanoja tarvita
löytyisi sanat
kertoa,
mitä on
kun oikeasti on..
Mitä on kun
siltikin on..
Ikävä.
Jotakin,
jonnekkin,
syliin,
lähelle..
Ikävä
lähelle
ihmistä..
Ikävöitkö tiettyä ihmistä?
Ikävöitkö jonkun olemusta?
ihoa?
kasvoja?
käsiä?
läheisyyttä?
jotain me kaikki ikävöimme.
emme kirjoittelisi runoja,
emme maalaisi tauluja,
emme säveltäisi lauluja,
jollemme osaisi ikävöidä jotakin.
onneksi
osaamme ikävöidä
edes itseämme.
olenhan itsekin tässä
ja jossain muualla juuri nyt.
tunnetta siitä,
että olisi joku
jota ikävöidä.
Ikävöidä
käsiä jotka
pujotetaan hiuksiini.
Silmiä jotka katsovat
silmiini.
Ihon lämpöä
väreilemään iholleni.
Ikävöin
silmiini loistetta
rakkaudesta,
huulilleni lämpöä
suudelmista.
Jonkun
joka uskaltaisi lähelle
virvatulta..