Olen nuori nainen ja todella yksinäinen, masentunutkin. Tunnen myös kovaa fyysistä väsymystä ja tahtoisin vaan nukkua koko ajan. Tunnen olevani kuin sätkynukke, jota toiset vetävät naruista. Toisaalta ihmisten seura väsyttää, ja tahdon vetäytyä. Ongelmani on sekin että pääni menee jumiin jos joudun olemaan suuressa ihmisjoukossa, ja näin ollen juttelun seuraaminen on vaikeaa saatikka että osallistuisin että vilkkaasti keskusteluun. Kaipaisin hellyyttä ja poikaystävääkin jo, kun alkaa tuota ikää jo olla ja yksinäisiä vuosia ihan riittävästi. Itken usein, kuten nytkin tätä kirjoittaessa. Olen niin yksin ja surullinen.
Olen niin yksin ja surullinen
Ne telephone repondez pas
112373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikö puhelin vastaa? Minäkin olen yksinäinen joten sopisimme yhteen ;)
Asun Helsingissä ja olen 33-vuotias nuori. Tuo nukkuminen on yleensä masenntuneiden ominaispiirre... Masentuneisuutta on joskus hoidetukin valvottamalla ihmisiä väkisin. Minuakin häiritsee suuret väkijoukot joten et ole yksin... sähköpostini on siis [email protected]
Pärjäile!
Voi sinua, tulipa surullinen tunne minullekin, kun luin kirjoituksesi. Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan, sillä tyttäreni poikaystävä jätti hänet tänäsyksynä ja ymmärrettävästi on toisinaan surullinen ja masentunutkin.
Älä sinä itke. Eikö elämässäsi ole minkäänlaista valonpilkahdusta? Sinun pitäisi jotenkin päästä sieltä yksinäisyyden keskeltä ulos ja tapaamaan muita ikäisiäsi. Opiskeletko, oletko töissä...?
Onko sinulla sukulaisia, vanhemmat, sisaruksia tai ketään ystäviä lähitienoolla? Onko sinulla jotakin harrastusta tai voisitko aloittaa jotakin aivan uutta?
Tuli myös mieleeni, että tuleeko sinulla syötyä riittävästi ja huolehdittua vitamiineja?
Tuo liiallinen väsymys ja nukkuminen ei kuulosta kovin hyvältä. Kannattaisikohan sinun kuitenkin varata aika lääkäriin ja tutkimuksiin aivan ensimmäiseksi? Kerro lääkärille tuntemuksistasi, masennuksesta ja tuosta väsymyksestä.
Eiköhän sitten muutkin asiat ala aikaa myöten järjestymään. Voimia ja jaksamista sinulle!
Olen 25-vuotias yksinäinen mies uudeltamaalta.
[email protected]
Olen nuori mies, jolle yksinäisyys on myös suuri suru. tuntuu että Yksinäisyys vie kaikki voimat, eikä enään edes halua yrittää. Tuntuu että koko elämä lipuu ohitse saamatta siitä kunnon otetta.
En tiedä mutta nyt viimeinen puoli vuotta on ollut helpompaa. Ehkä tähän yksinäisyyteen alkaa jo tottua...Mutta siitä huolimatta kaipaan ystävää vierelleni.
Voinhan minäkin kirjoitella yksinäisyydestä tai jostakin muusta, vaikka en tiedä poistaako se yksinäisyyttä.
[email protected]
kirjoittele vaan jos haluut puhua jostain ja saa muutkin. Olen naispuolinen, täysi-ikäinen
[email protected]
Sinäkö olet niitä jotka eivät ole mihinkään tyytyväisiä. Ei nappaa yksinäisyys, mutta ei nappaa myöskään muiden läsnäolo näemmä. Pattitilanne.
En tarkoittanut vietissäni, että en olisi tyytyväinen muiden seuraan, vaan sitä että ikävät kokemukset joita olen kokenut esim. koulukiusaaminen on vaikuttanut siihen miten suhtaudun muihin ihmisiin ja heidän seuraansa.
hei, minä ymmärrän sinua täysin, et todellakaan ole yksin ajatustesi kanssa,tunnen samoin kuin sinä.Minuakin on kiusattu koko ala- ja yläasteen ajan henkisesti.Aina jätettiin ulkopuolelle liikuntatunneilla, ruhmätöissä ym...kukaan ei huomioinut mua,aivan kuin olisin ollut näkymätön.Oletan, että sinulla on huono itsetunto, minulla myös. Olen käynyt yhtä pohjalla kuin sinäkin.Viime syksynä melkein sairastuin anoreksiaan, mutta en onneksi ylittänyt sitä rajaa, milloin ei ole enää palaamista takaisin.Vedin itseni ylös omin avuin.Tajusin ettei siitä ole mitään hyötyä.Itkenyt olen paljon,joskus jopa monta päivää kerrallaan,mutta en enää niin usein. Itsetunto täytyy saada kuntoon,ennenkuin olet valmis todella elämään ja päästämään ihmisiä lähelle. Onko sinulla sisaruksia tai ystäviä, joille voisit kertoa asioistasi. Jos sinulla on huono itsetunto, aloita sen parantaminen.Ymmärrä aluksi, ettei koulukiusaaminen ollut sinun syysi. sinussa ei ollut mitään vikaa...et ole vatuussa siitä mitä sinulle on tapahtunut...hyvää jatkoa
"Ei nappaa yksinäisyys, mutta ei nappaa myöskään muiden läsnäolo näemmä. Pattitilanne."
Ei pattitilanne, vaan varsin tyypillinen oire, jos sattuu olemaan, vaikka Asperger tapaus.
Itsellä tuntuu täsmälleen kirjoittajan kuvaamalta ja usein. Tykkään, että on kavereita, mutta on kamalaa, jos joutuu niiden pompoteltavaksi. Lisäksi välillä täytyy ladata akkuja olemalla yksin, niin jaksaa taas leikkiä normaalia puolta paremmin.
Seuraa, mutta kohtuullisesti. Se ei ole pattitilanne, ellei kaverit kiinny liikaa ja rupee täyttään koko elämää ja kaikkea aikaa. Pitää saada määrätä, mitä haluaa tehdä.
Jos kiinnostaa tutustua, niin tsekkaa treffi-ilmotukseni Suomi24:stä. Nimimerkkini on Travis.
Ja muutkin voi ottaa yhteyttä.