tulee juotua aika paljon viikoittain.
Eikä sitä halua edes yrittää vähentää.
se on vaan niin helvetin mielekästä.
Eikä kyl oo oikeen tärkeempääkään tekemistä.
paljon kuulee just et monet HALUIS lopettaa dokaamisen mut ei pysty.
ni mitäköhän sit kun ei edes halua vaik tietäis et tän päivän tieltä suistuis huomisen ojaan.
kun eihän mistään katkoista tai hoidoista
oo silloin hyötyy,jos ei halua.
ni mitenköhän sais ittensä haluumaan.
Eikä sitä halua edes yrittää vähentää.
se on vaan niin helvetin mielekästä.
Eikä kyl oo oikeen tärkeempääkään tekemistä.
paljon kuulee just et monet HALUIS lopettaa dokaamisen mut ei pysty.
ni mitäköhän sit kun ei edes halua vaik tietäis et tän päivän tieltä suistuis huomisen ojaan.
kun eihän mistään katkoista tai hoidoista
oo silloin hyötyy,jos ei halua.
ni mitenköhän sais ittensä haluumaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuolla menttaliteetillä minäkin vetelin vuosikaudet..ja jälki oli sen mukaista!
Se jos me tiedetäiski niin alkoholiongelma ois pois pyyhkäisty juttu.Sanotaan että alkoholi oli paras asianajajamme.Mutta hurjalta tuntuu sanoo kaverille että mees jatkaan, lisää vähän annoksii.Vaikka tunnen kyllä kaverin,jolle oli sanottu näin,kaveri uskoi, ja kävi juomassa viimmeisetkin omaisuudet,saapui sitten nöyränä takas ystävänsä luo,halu oli löytynyt.
Minä voin omaltakohdaltani kertoo että join jo liikkaa viisitoista vuotta ennen kuin minulle tuli halu lopetaa.Silloin olin kärsinyt tarpeeksi.Viimmeiset kaksivuotta taistelin join ja juovuksissa itkinkin ja vaikersin,("selvänä en uskaltanut näyttää tunteitani") että kun voisin lopetaa,tämä juominen tuottaa minulle vain enemmän tuskaa,en uskaltanut lopetaa,halusin paeta todellisuutta! Mutta viimmein kun en enää kestänyt sitä tuskaani nostin käteni pystyyn ja olin valmis mihin tahansa kun vain pääsisin irti siitä pakkomielteestä.Tapahtui minun mielestäni ihme!Naapurini joka oli AA-sta saanut raittiuden,ja jonka kokemukset olin ennen hylännyt,alkoivat tunuun omilta,aloin samaistuun.Silloin ja vasta silloin tajusin olevani alkoholisti,käyttäväni viinaa lääkkeenä sairauteeni,jonka nimi kohdallani on alkoholismi.Muutaman päivän jos saan olla raittiina,niin tulee siitä ajasta viisitoista vuotta jonka olen elänyt päivän kerrallaan.Tätä tosi tarinaa et tule unohtamaan koskaan niinkauan kuin tiedostat käyttäväsi liikaa alkoholia.!
Lähdin tosin silloin heti aa-han,ja siellä käyn vieläkin parikertaa viikossa, muistutumassa itseäni,mitä alkoholi sai minussa aikaan.Ja mitä se saa aikaiseksi jos en pidätäydy sitä nauttimasta.!Alkoholin todellista himoa ei sen jälkeen ole ollut eikä ole tänäänkään.Mielestäni olen yksi niistä AA-n ihmeistä.Tämä vain minun tapaukseni.En tiedä autoiko se sinua,mutta olen varma että monet ovat kokeneet suunnilleen samoin,ja tiedänkin sen.
"Mutta hurjalta tuntuu sanoo kaverille että mees jatkaan, lisää vähän annoksii.Vaikka tunnen kyllä kaverin,jolle oli sanottu näin,kaveri uskoi, ja kävi juomassa viimmeisetkin omaisuudet,saapui sitten nöyränä takas ystävänsä luo,halu oli löytynyt."
Onko AA:ssa joku hierarkia sen mukaan, kuinka pohjalla on käyty? Ajatellaanko viikonloppujuopoista, että he eivät oikein juoppoja olekaan? "Että meepäs juomaan vähän lisää."
Jotenkin tuntuu raa'alta, että AA:ssa jollekin noin sanottaisiin. Pohdiskelen vain siltä pohjalta, kun olen lopen kyllästynyt siihen ominaisuuteeni, että päädyn vetämään aina itseni muistamattomaan kuntoon. Ei kai pääsyvaatimuksena AA:han voi olla se, että on jo menetetty rahat, työ, perhe tai terveys?
Eikö se oma kiintiö voi eri ihmisillä tulla täyteen eri kohdassa - ja sitä parempi, mitä aiemmin?
Ei AA-ssa katsota sitä kuinka paljon kukin on
juonut, mutta kuten Joonatan11 kertoo niin kuningas alkoholi on paras "asianajaja" ja OMA pohja löytyy jos löytyy kun on tarpeeksi kauan juonut. Muutaman kaljan miehiä AA-ssa ei ole koska sinne tullaan yleensä aina viimeiseksi, tähän on olemassa syykin, ensin kokeillaan A-klinikat, erinlaiset hoitolaitokset, Antabukset jne. ihmeellistä mutta yleensä totta. Jokainen ihminen voi määritellä oman pohjansa, elikkä
silloin kun siltä tuntuu että tämän alemmaksi ei enään tahdo mennä niin se on siinä.."he säästyivät siltä kymmenen tai viidentoista vuoden helvetiltä jonka me muut olimme läpikäyneet" (lainaus ensimmäinen askel)
Kärsimys ja tuska ovat ne asiat, jolloin alkoholisti lähtee hakeen apua!Jos asiat luistaa hienosti juomisesta huolimatta, niin ei kukaan lähde apua hakemaan.On kyse tunneelämän sairaudesta ei silloin osaa terveesti ja järkevästi ajatella.Ja vaikka osaakin niinkauon kuin tuska ja kärsimys on "voitettavissa" ei alkoholisti apua hae.Juodut määrät kyllä vaihtelee,joidenkin täytyy juoda kaikki omaisuutensakin ennenkuin on valmis hakeen apua.Meitä on AA-ssa sellaisiakin joilla säästyi: perhe, talo, autot, jne.En minäkään niitä ollut juonut,tietysti velkaa oli,mutta kaikki on pikkuhiljaa järjestynyt.
Toisilla "pohja"tuska-kärsimys on vain eri "korkeudella".Kaikki eivät saavuta sitä koskaan,ikäänkuin menevät pojan läpi!Siitä seuraa ennenaikainen kuolema,valitettavasti,näitä tapauksia on liian paljon.!Sehriffi oli viestissään määritellytkin hyvin, niinkuin minäkin sen ymmärrän,miten paljon pitää tai ei pidä juoda,määrät tavat ovat yksillölisiä.
Halullahan on merkillinen ominaisuus. Halu pyrkii halutun asian saavuttamiseen ja toisella puolella taas TORJUNTA pyrkii torjuttavan asian välttämiseen.
Mutta tuota haluamista ennen olisi varmaan pyrittävä rehellisyyteen. Se on oikeastaan AA:n eka askeleen periaate yhdellä sanalla ilmaistuna.
Toipuminen alkoholismista alkaa tuon jälkeen, eikä mitään tuloksia voi odottaa, jos se ei alkoholin suhteen toteudu.
Sen jälkeen ei tarvitse taistella; ei vannoa, ei tehdä raittiuslupauksia ja muitakaan yltiöpäisiä päätöksiä. Meillä AA:ssa puhutaankin, että alkoholi oli vain oire. Ja meidän oli käytävä käsiksi syihin ja olosuhteisiin.
Hyväksymällä asiat, joita ei voi muuttaa, muutta ne, jotka voi ja rukoilla viisautta erottaa nämä asiat toisistaan. Hyvä työkalu ainakin itselleni!