Lakko ei onnistu

Pahoin pelkään lakkoilun olevan tuhoon tuomittu, tai lähinnä sen hyöty. Itse olen vielä toistaiseksi ay-toiminnassa mukana mutta en enää kauan, eroan liitosta. Jääköön se arvailujen varaan mistä liitosta, mutta hoitoalalla työskentelen. Ay-toiminta muistuttaa enemmän, ainakin näin naisvaltaisella alalla, marttakerhotoimintaa. Tärkeintä siellä on kahvinjuonti, onnittelukorttien lähettäminen, muodolliset kannanotot eri ongelmiin sekä niiden kirjaus pöytäkirjoihin mutta mihinkään ne asiat sieltä ei lähde. Toinen ja ehkä se suurin ongelma on v...tunaikainen suojeluvelvoite. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos työskentelet esim vanhustyössä, saattaa käydä niin että väkeä onkin työvuoroissa enemmän kuin normaalitilanteessa. Katsokaas kun esim. hammashoitajat saatetaan laittaa osastoille hanureita pesemään. Lisäksi on vielä nämä ay-aktivistit jotka pelkäävät työpaikkojensa puolesta, heitä on valitettavasti näistä "aktiiveista" suurin osa, luuletteko näiden pystyvän organisoimaan, vaatimaan, uskaltavan tai yleensäkään kehittämään tätä alaa ay-näkökulmasta, itse en ainakaan siihen usko. Ainoa keino saada asioihin muutosta on erota liitoista, muuten niillä ei ole mitään tarvetta ryhdistäytyä. Tällä hetkellä ne keskittyvät ainoastaan selittelemään jäsenistölle miksi palkat ei nouse. Kukahan siellä niitä asioita ajaa, taitaa olla heille itselleenkin hieman epäselvää.