Lukiessani tätä palstaa, minut valtaa outo tunne. Niin monta rikkinäistä ihmistä, vailla vastarakkautta, vailla ihmistä johon luottaa ja jonka varaan rakentaa. Niinhän se on, yksin me täällä ollaan. Täytyy löytää luottamus itseensä ja sitten voi löytää tasapainoisen ja onnellisen parisuhteen. Mutta kuka helvetti haluaa tasapainoisen parisuhteen!?! Onko mitään tylsempää? Tottakai on hyvä voida luottaa toiseen, mutta jotain täytyy myös tapahtua. Täytyy löytyä särmää, kipua, intohimoa... Täytyy voida tapella, niin että sitten sovintoseksin aikan voi puristaa kyntensä toisen lihaan ja itkien vannoa vihaavansa toista, kun samalla tietää, ettei koskaan enää voi rakastaa ketään muuta.
Rakkaus on hulluutta, tasapainoiset suhteet on kompromisseja, tasapaksua sievistelevää kohteliaisuutta, jotak lopulta hautaa kummankin osapuolen kuolleitten tunteitten paksun pölykerroksen alle.
Rakkaus on hulluutta, tasapainoiset suhteet on kompromisseja, tasapaksua sievistelevää kohteliaisuutta, jotak lopulta hautaa kummankin osapuolen kuolleitten tunteitten paksun pölykerroksen alle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihminen on vahva kun kykenee tuntemaan rakkautta.Haavoittuva rakastunut ihminen on mutta se on ihan eri asia kuin rikki.Miksi tehdä toivotusta asiasta niin epänormaalia.Ihme lässytystä..niin paljon rikkinäisiä ihmisiä...
kun kasvat aikuiseksi alat ymmärtää se tasaisen ja tasapainoisen turvallisen suhteen päälle. Ei sitä enää jaksa yhden avioeron jälkeen tota "suurta intohimon paloa ja kynsien upottamista toisen lihaan". Musta on ihanaa elää semmoisen ihmisen kanssa rauhallista elämää, joka ajattelee asioista samalla tavalla, joka sanoo ääneen minun ajatukseni ja jonka kanssa lähdemme vaikka sienimetsään tai rannalle vaeltamaan. Tiedän että voin luottaa hänen tukeensa. Seksi on hellää ja ihanaa. Joka päivä saan kuulla illalla rankan työpäivän jälkeen olevani kaunis ja miten hän rakastaa minua ja meidän yhteistä elämää, jonka haluamme jatkuvan loppuun asti. Tämä on vasta todellista rakkautta.
Minä olen tällä hetkellä suhteessa, jossa mennään metsään kävelylle, laitetaan illalla kynttilät palamaan ja rakastellaan hellästi. Tämä on kaikkea sitä, mitä olen koskaan toivonut, mutta silti minä tunnen tukehtuvani. Minä haluan rehellisen suhteen, enkä tarkoita tällä sitä, ettäkö valehtelisimme toisillemme, vaan rehellisen siinä mielessä, että ei tarvitsisi aina olla niin kiltti ja kohtelias, huomaavainen ja ihana, vaan voisi joskus olle täysin itsekäs kusipää toisen siitä järkyttymättä.
Minä olen tässä suhteessa siksi, että pelkään yksin oloa ja en halua loukata toista jättämällä hänet. Kuitenkin sisimmässäni kaipaan jotain muuta, jännittävää, säkenöivää ja syvällä palavaa rakkautta, jonka kokiessaan ei ole pienintäkään epäilystä siitä, mitä se on. Pian olen tarpeeksi vahva ja päästän irti tästä illuusiosta, olen oma itseni ja etsin ja löydän vastukseni, vittumaisen äijän, jonka kanssa voi tapella ja jota ilman ei voi olla... :)
toista kohtaan tommoinen. Ajattele, jos sinä itse rakastuisit johonkin joka vain ei halua olla yksin ja tuntee salaa tukehtumisen tunteita. Jätä se mies sitten heti ettei hän tuhlaa elämänsä hetkiä kanssasi. Oletko ajatellut olevasi tosi kypsymätön ja lapsellinen kun kohtelet toista noin. Ja tiedoksi, että meillä saa olla täysin oma itsensä. Olemme vain vähitellen sulautuneet kuin yhdeksi persoonaksi ja ihme kyllä se tuntuu taivaallisen hyvältä.
Ja vielä tiedoksi voin sanoa, että jos kusipään haluat niin niitä riittää. Toivotan onnea oman kusipään etsintään.
Mikään ei ole tylsempää kuin tylsä suhde. Koko ajan täytyy olla jotain meneillään, kipinän on säilyttävä. Itse en myöskään kestäisi ihmistä, jossa ei olisi särmää, älyä ja terveellä tavalla hulluutta hauskutteluun.Välillä täytyy olla riitoja ja sanasotia hyvässä hengessä,mikäs sen virkistävämpää.Pahinta olisi mököttävä kumppani, se kuihduttaa ja näännyttää.Mieluummin rikotaan se astiasto ja muutamat huonekalut, kuin rystyset valkoisina, huulet viivana istutaan sohvan nurkassa, niin hillittyinä. On tässä elämän aikana tullut varsinkin nuorempana rikottua milloin mitäkin, mutta ihmissuhde on säilynyt ja huumoria on riittänyt.
suutaan aamulla, turha luulla että annan illalla.Vai sovintoseksiä.Ei sellaista ole olemassakaan muuta kuin kelvottoman miehen mielessä.Lämmittely pitää aloittaa jo aamulla jos mielii...vaimo viritetään vastaanottavaksi henkisesti ja sitten vasta saa tulla kun on varma ettei naisen tarvitse olla mieli pahana alla. Tai päällä sit jos niin tykkäätte.
olen 'hetivalmis' ei siinä paljon virittelyjä kaivata. Omaa mielikuvitusta vaikka hiven.
Ja lisää seksiä, kiitos.
Olet niin oikeassa...
näinhän se menee..
T.tyttönen
Mitähän tuohon sanoisi. En muuta... Näinhän se on todellakin!
Rakkaus on hullu,kuten sanoit.
Vqlvon,en halua kuin sinut hänet,ihme olet!
Kun sinua mietin ei tavallisyuus tule mieleeni,koska olet hän ollen IHME!
Tiedätkö monta "samaan" kykenevää?
En tiedä muita kykenevää,tiedän vain itseni ja hänet,ei siihen muuta tarvita.
Rakkauteni on häneen ja hän on IHME!
Rakastan Sinua!