Suru lapsen puolesta...

ande

Haluan kertoa meidän tarinaa tapaamisten sujumisesta...tarkoituksena vain purkaa omia tuntoja,syyttämättä ketään tai odottamatta kantaa asiaan...toki jos jollain samankaltaisia kokemuksia on ,olisi kiva kuulla niistä.

Asumuserosta aikaa pari vuotta,meni muutama kuukausi,ettei isä lastaan ollenkaan tavannut(lapsi eron tapahtuessa 9kk).Meillä oli tuolloin tapaamissopimus,joka ei kuitenkaan toteutunut.Sopimus:3X viikossa 6tuntia kerrallaan.En estänyt tapaamista useamminkin,mutta tämä oli yhdessä aikaan saatu sopimus.Meni monta kuukautta,ennenkuin lapsi isänsä näki.Silloinkin miten sattui hänelle sopimaan.Käytännössä n.2-3 kertaa kk:dessa.Välillä meni monia viikkoja ilman tapaamisia.Kun tap.peruuntui,ilmoitus siitä tuli ½-tuntia ennen,kun lasta olisi pitänyt hakemaan tulla tai yöllä tekstiviestinä.Syynä milloin auton hajoaminen,milloin rahanpuute="pitkä matka"tavata lasta(välimatka oli tuolloin 25km).
Aikaa kului,koskaan emme päässeet tilanteeseen,että lapsi olisi isän luokse yöksi päässyt.
Sitten isältä yllättäen ilmoitus muutosta 400km päähän lapsen asuinpaikasta.Lapsi tuolloin 1v5kk.Tapaamiset loppuivat kokonaan.Väillä otin yhteyttä viestein,että tulisi lasta tapaamaan,ettei kokonaan isäänsä unohtaisi,kerran kerran 4kk:den aikana kävikin.Silloinkin oli kova kiire pois omiin menoihin.
Aina tapaamisista puhuttaessa,sanoi vain hakevansa lapsen viikoksi luokseen.En voinut tähän suostua,lapsen iän ja tapaamisten vähyyden vuoksi.Ei myöskään suostunut tapaamissopimusta muuttamaan,vastaamaan tilannetta muuton jälkeen.

Kului kuukausia ja emme sopimusta aikaan saaneet.
Lopulta asia vietiin oikeuteen.
Siellä isä vaatii lapsen yksinhuoltoa itselleen.
Tuomari kysyi mitkä olivat perusteet,no kun hän haluaa.Yhteishuolto säilyi.Tapaamisista sovittiin isän toiveiden mukaan,että toteutuisivat paremmin.Ensin oli lapselle pehmeä lasku,pari päivätapaamista yhden yön tapaamista,niistä siirryttiin viikonlopun tapaamisiin kerran kuussa.Oli isän toive,tarjosin useampaa viikonloppua,ei halunnut.Tarjosin juhlapyhien aikaan pidennettyjä viikonloppuja(4pvää),ei halunnut.Sopimus saatiin aikaan näillä eväillä.
Kerran kuussa vkloppu 1 vko kesälomalla.
Eli tuloksena kaikinpuolin sopimus,joka oli lähinnä tapaavan vanhemman halujen mukainen.(Ja hänen puolisonsa).
Odotin,että nyt tapaamiset lähtevät sujumaan ja lapsi isäänsä tapaa säännöllisesti.
Valitettavasti toisin kävi.Tilanne sellainen,ettei lapsi pääse isänsä luo 4kk:teen.

Minä olen se,joka näkee,mikä vaikutus lapseen on tapaamisten vähyydellä.Minä näen kuinka lapsi ikävöi ja suruaan kiukkuna purkaa.Minä olen se,joka sanoo lapselle:"kyllä isi rakastaa",kun hän sitä kysyy.Isä ei koskaan soita,vain viestit -emme tule hakemaan,ovat yhteydenotto isän puolelta.
Mielessäni herää kysymys-puhutaan aina isän/äidin oikeuksista-missä ovat lapsen oikeudet???
Vanhemmalle,joka tapaamiset estää,voidaan asettaa uhkasakko ja lain puitteissa,hakea...miksi asia ei toimi toisinpäin-uhkasakko tapaajavanhemmalle,ellei lastaan hae??Silloinhan oikeus toteutuisi nimenomaan lapsen kannalta.Nyt tilanne sellainen,että pitäisi puhua tapaajavanhemman oikeuksista,ei muusta,koska siitä pidetään hyvä huoli.Missä velvollisuudet,lasta kohtaan,koskien tasapuolisesti molempaa vanhempaa-oli sitten äiti tai isä,tapaava tai lapsen kanssa asuva....

Minusta on hirveän surullista katsoa vierestä,kun en mitään voi....lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat,molempien rakkauden ja välittämisen!!!

Kiitos teille,kun sain sydäntäni keventää ja asian kanssanne jakaa!!!=)

Voimia kaikille vanhemmille perheineen,sekä isille,että äideille!!!!Nämä jutut eivät ole niitä elämän helpoimpia!=)

7

803

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tapaamisista

      Itse erosimme lasteni isän kanssa kun lapset olivat vasta muutaman kuukauden ikäisiä. Isää ei lapset pahemmin kiinnostaneet, mutta kaikenlaiset muut reissut kyllä. Sanotaan näin, että viina ja kaverit vei ja väkivaltaa oli ilmassa äitiä kohtaan. Lähdin asunnosta, joka oli minun nimissäni koska en jaksanut alkaa riitelemään asioista, oli helpompi vain ottaa ja lähteä. Kun vähän aikaa erosta oli kulunut, isä vinkui ja vonkui meitä takaisin. Siihen en kuitenkaan suostunut, en halunnut pilata lasteni elämää. Ilmoitin vain että pidän itse kyllä lapsistani huolen ja lasten ei tarvitse kasvaessaan kärsiä kaikesta siitä paskasta mitä meidän perheessä oli. Sosiaalitoimiston kautta sovimme tapaamisista, ne olivat valvottuja koska isän puolelta "lusikka oli jo liian syvällä sopassa", lasten parhaaksi näin. Isä kävi kerran valvotussa tapaamisessa mutta sen jälkeen se loppui, kiinnostusta ei ollut. Jouluna kyllä kävi humalapäissään tuomassa lahjat lapsille. Uskon kyllä, että isä jollain tapaa rakasti lapsiaan mutta muu elämä vei liian voimakkaasti mukanaan. Muutama vuosi erostamme lasteni isä kuoli. Kävimme hautajaisissa jättämässä kuitenkin viimeiset jäähyväiset yhdessä lasteni kanssa.
      Tänä päivänä kun katselemme esim. valokuvia, olen kertonut lapsilleni kuka heidän isänsä oli. Ihan kuvapohjalta vain siis, enempää en vielä ole kertonut. Lapseni ovat vielä niin pieniä, ettei heidän ymmärryksensä riitä jos kerron kaikesta siitä, millaista meidän elämämme oli. Mutta tulevaisuudessa sitten, kun he kasvavat joudun heille isästään kertomaan, sitä en vielä tiedä mitä ja miten. Toivottavasti aika korjaa tuon tilanteen. Tällä hetkellä lapseni eivät edes isästään kysele, he tietävät että isä on mennyt taivaaseen eikä heitä tunnu asia kiinnostavankaan. Eiväthän he edes muista isäänsä. Meidän kohdalla oli paras ratkaisu tuo, että tapaamisia ei ollut. Jokainen säästyimme enemmältä tuskalta. Uskon näin. Maailma ei aina ole oikeudenmukainen, mutta jokaisessa tilanteessa meidän tulee miettiä lapsen parasta, teki se kuinka kipeää tahansa. Eikä koskaan saa menettää toivoaan paremmasta huomisesta.

      • g-83

        Pitää aina vain koittaa toimia lapsen parhaaksi, tosin se ei aina ole niin helppoa kun lait eivät aina ole puolellasi.
        Kuitenkin, minä koittaisin hakea itselleni yksinhuoltajuutta (varaa aika esim. oikeusaputoimistoon) ja sitä kautta evätä tapaamiset aina siihen asti kunnes "isä" kasvaa ja kehittyy ihmismäisemmäksi. Miksi edes yrittää kerta toinen ei halua ja lapsi maksaa taas sen hinnan... :(


      • Jossu

        Vanhempani ovat eronneet samasta syystä kun olin 5 v. Meillä lapsilla oli erosta ja kuningasviinasta huolimatta hyvät välit nyt jo taivaallisessa pubissa istuskelevaan isään ja olimme aina tervetulleita hänen luokseen, kun halusimme. Toisinaan isä soitti ja pyysi meitä viikonlopuksi luokseen. Vain murrosiässä oli muutama hetki, kun häpesin isääni mutta samaan aikaan häpesin myös tavallista äitiäni ;D

        Kun lähdimme isän luokse (yl. äiti vei meidät) sovimme äitini kanssa, että soitamme, kun haluamme kotiin (äiti antoi puhelin-ja nakkisämpylärahaa mukaan, koska isän luona ei välttämättä ollut kolikon kolikkoa tai esim. ruokaa). Ihan pieninä emme isän luona käyneet lainkaan. Muistaakseni tapaamiset alkoivat kun nuorin meistä oli n. 5-6v. Eli noin kolme vuotta erosta. Tuskin äiti olisi ilman isompia päästänyt 5 vuotiasta isän luokse koko viikonlopuksi.

        Joskus isän vaimo oli äänekkään huonotuulinen ja parjasi äitiä, isäkin sai siinä samassa tuta - kuten koko sukumme, mutta tiesimme, että kotka oli vain kännissä, krapulassa tai muuten kärtsy :D

        Yritän kertoa, että kaikesta huolimatta, isä on lapselle erittäin tärkeä, mutta tapaamisten on sujuttava lapsen tahdosta, ei etävanhemman. Jos halusimme lähteä kotiin aikaisemmin, kuin oli alustavasti sovittu, ei siinä asianajajia apuun soiteltu. Me vain lähdimme, ja palasimme taas kun siltä tuntui.

        Vasta lähes 3-kymppisenä ihan oikeasti ymmärsin miehen ongelman ja oikeuden elää elämänsä kuten hän halusi, mitä me muut olemme arvostelemaan. Mies tehköön mitä miehen pitää tehdä.

        Olen monasti ajatellut isääni tämän huoltajuusriidan yhteydessä. Joskus jopa herkutellut ajatuksella, jos hän olisi vielä fyysisesti läsnä, että hän kävisi vetämässä exää nokkaan tai isän tyttönä tietäisin, että on joku joka rakastaa ja pitää minun puoliani ehdoitta ja voisin huojentaa taakkaani hieman.

        Isä on aina isä, vaikka yhteiskunnan vaatima malli-isänä ei olisikaan.


    • ulla

      Tällä hetkellä isä asuu n. 500 m päässä meistä. Ei ole yhteyksissä lapseen kuin silloin tällöin. Nytkin n. 2 kk sitten soittanut ohi mennen. Olen keskustellut lapseni kanssa (on onneksi jo sen verran iso), miten hän kokee sen, että isä ei ole yhteyksissä. Miltä hänestä tuntuu jne? Olen selittänyt, että minusta on sääli, että hän kasvaa ns. ilman isää ja ilman miehen mallia. Kyllä lapsi näitä asioita miettii, mutta minä en isäksi muutu. Olen se ainut tuki ja turva lapselle, sille ei voi mitään. Lapsi kasvaa näin. Jos toinen osapuoli ei halua hoitaa velvollisuuksia, ei toinen osapuoli sille mitään voi. Sääli, mutta ei voi mitään.

      • Silti saa

        saman verovähennyksen elatusmaksuista kuin viikko ja viikko-isä. Ottaa päästä tuollainen.


      • ulla
        Silti saa kirjoitti:

        saman verovähennyksen elatusmaksuista kuin viikko ja viikko-isä. Ottaa päästä tuollainen.

        saakoon vaan sen vähäisen vähennyksen! Mutta minkälainenhan on tilanne kun lapset ovat aikuisia? Ovatkohan yhteyksissä isäänsä? Meillä ainakin vähän epäilen, että eivät ole. Töistä kotiin tullessa mietin, mitä kaikkea pitää sisällä äitiys? Tai yleensäkin vanhemmuus?


    • Masa

      Andelle: Oletko puhunut miehen uuden puolison kanssa? Joskushan näissä kuvioissa tapaamisia vaikeuttaa juuri tämä kolmas osapuoli.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2149
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1762
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      11
      1500
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      234
      1265
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      61
      1250
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1079
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      61
      1002
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      983
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      684
    Aihe