ne potilaat, jotka täällä syyllistävät

kannattais ite kokeilla työtä, mitä teitä hoitavat ihmiset tekevät. Minä voin sanoa, että olen nähnyt alan molemmat puolet. Ollut vaikeasti sairaana, saanut tukea, lohtua vaikeina aikoina. Saanut kannustusta parantua.

Hoitajana työskennellessä tervehtinyt potilaita. Suurin osa potilaista on ihan asiallisia. Tervehtii, ottaa vastaan hoito-ohjeita ja neuvoja. Osaa esittää kysymyksiä epäselvissä tapauksissa. Sellaisten potilaiden kanssa on ihana tehdä töitä. Heille toivottaa mielellään mukavaa päivänjatkoa ja pikaista paranemista. Ja tuollaisilta potilailta tulee eniten kiitosta. Itseasiassa, juuri vaikeimmin sairaat potilaat suhtautuvat myönteisimmin saamaansa hoitoon! Mutta sitten joka ikinen päivä joutuu kohtaamaan potilaita, jotka heti aloittaa aivan käsittämättömän huutamisen. Ja mitä ihmeellisimmästä asiasta. Harva se viikonloppu joutuu kuuntelemaan joupuneiden, narkkareiden huorittelua. Olipa kerran yksi 13-vuotias tyttö, joka oli humalapäissä hypännyt mopon kyydistä 80km/h vauhdista, murtanut raajansa, ja huusi mulle:"Vittu, jos kosket muhun, mä tapan sut". Kerran katselin, kun sellainen 50-vuotias aikapoika-kaljamaha mies humalapäissä huoritteli vanhaa äitiänsä, joka oli hänet sairaalaan tuonut paikattavaksi. Ja eipä siitä ole pitkä aika, kun katsoin silmiin potilasta, joka 10 minuuttia myöhemmin ampui itsään päähän. Hän ei ollut edes ilmoittautunut vastaanotolle. Joten onko ihme, että sairaalatyöhön väsyy?