En tiedä mitä teen. Olen yrittänyt unohtaa, mutten pysty.
Kuukausi sitten kaikki oli hyvin. Olin kiinnostunut eräästä minun ikäisestäni pojasta (15v). Hän oli myös kiinnostunut minusta. olemme samassa koulussa, joten näemme joka päivä. Aloimme nähdä myös vapaa-ajalla. Pari viikkoa sitten oli elämäni paras aika. Aloin olemaan k.o. pojan kanssa. Ehdimme olla yhdessä peräti kaksi päivää kunnes kaikki romahti. Poika sanoi ettei sittenkään halua nyt mitään suhdetta, ja se ei kuulemma johdu minusta. Itkin koko loppu päivän huoneessani. Halusin tietää syyn miksei hän halunnutkaan mitään. Soitin tälle pojalle ja kysyin miksi. Hän ei osannut vastata. Suutuin ja haukuin hänet lapselliseksi idiootiksi (arvatkaa kaduttaako nyt!). Vähään aikaan hän ei puhunut minulle ja vältteli ihan selvästi. Kysyin että miksi hän välttelee ja pyysin anteeksi kun haukuin hänet. Vastaus oli että häntä hävettää se juttu, eikä hän kehdannut näyttää naamaansa lähelläni. En tiennyt mitä sanoa. Nyt olemme taas kavereita.. pikkuhiljaa oon alkanut ihastumaan uudestaan. hänellä on niin ihana hymy. kaikki hänessä on ihanaa. itken joskus iltaisin sitä että menetin hänet. mitä teen? en osaa unohtaa
Kuukausi sitten kaikki oli hyvin. Olin kiinnostunut eräästä minun ikäisestäni pojasta (15v). Hän oli myös kiinnostunut minusta. olemme samassa koulussa, joten näemme joka päivä. Aloimme nähdä myös vapaa-ajalla. Pari viikkoa sitten oli elämäni paras aika. Aloin olemaan k.o. pojan kanssa. Ehdimme olla yhdessä peräti kaksi päivää kunnes kaikki romahti. Poika sanoi ettei sittenkään halua nyt mitään suhdetta, ja se ei kuulemma johdu minusta. Itkin koko loppu päivän huoneessani. Halusin tietää syyn miksei hän halunnutkaan mitään. Soitin tälle pojalle ja kysyin miksi. Hän ei osannut vastata. Suutuin ja haukuin hänet lapselliseksi idiootiksi (arvatkaa kaduttaako nyt!). Vähään aikaan hän ei puhunut minulle ja vältteli ihan selvästi. Kysyin että miksi hän välttelee ja pyysin anteeksi kun haukuin hänet. Vastaus oli että häntä hävettää se juttu, eikä hän kehdannut näyttää naamaansa lähelläni. En tiennyt mitä sanoa. Nyt olemme taas kavereita.. pikkuhiljaa oon alkanut ihastumaan uudestaan. hänellä on niin ihana hymy. kaikki hänessä on ihanaa. itken joskus iltaisin sitä että menetin hänet. mitä teen? en osaa unohtaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on ollu täysin sama juttu... tosin siitä on jo aikaa. Se joko tulee takaisin tai ei... mutta sen verran mä tiedän, että se tarttee aikaa miettiä. Susta tuntuu pahalta, mut oon melko varma siitä, että se poikakin miettii tota juttua. Anna sille aikaa... sitä se tarttee... Mä itse oon aina mokannu ton jutun kanssa...en osaa antaa niille aikaa... Pärjäile ;)
mä oon just pohdiskellu tollasia asioita ja ihan totta. nyt tajusin et pitää antaa "mun jätkälle" aikaa. meillä oli riitaa joskus tuossa vuos sitte ja se meni nii kamalaks että ei vuoteen puhuttu. nyt ollaa taas vähä parempii kavereit mut vieläki vähä nihkeetä. ja sit ku me jutellaan nii se on niin hienoa! en haluis lopettaa sen kaa jutteluu, mut toisaalta jos sen kanssa juttelun lopettamisen syy ois se että oltais läheisemmässä fyysisessä kontaktissa niin ... ;) kyllähän se kävis
mut tyyppi taitaa olla nyt vähä sekasi. mutta siis että aikaa pitäs saada. kiitos avusta, Blondi!