Miksi miehet miksi?vastaus

-kuules ny,ei naiset "lankea loveen",vaan miehet..-naiset menee "vipuun".. :)

Niin, jos naiset tosiaankin alkaisivat auttamaan toinen toisiaan...hmmm.. :)

Madeleine Albrihgt on sanonut; "Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue ja auta toinen toisiaan."

Jos pidätte miitin, niin tulee sinne helvetin osastoon aikanaan vähän väljempää.

ps. Citaatti on myös Lisa Marklundin kirjan titeli. "Det finns en särskild plats i helvetet för kvinnor som inte hjälper varandra". En tiedä löytyykö suomeksi.

Olet niputtanut aika suruttomasti kaikki
miehet jonkun valentinon tekemisten takia.
Yhtälailla niitä kusettajia löytyy naisistakin,
ei pidä yleistää.Kosto on tietysti suloista,mutta
ota opiksi,äläkä itse sorru samaan kuin valentino

On surullista, että monet etsivät ikuisesti aina vaan parempaa ja ihmeellisempää kumppania, joka vastaisi kaikkia mieleen tulevia vaatimuksia. Tulevan kumppanin pitäisi olla täydellinen, vaikkei itse sitten taas olekaan täydellinen kumppani sille omalle unelmien kumppanille.

Ihmissuhteista on tullut monille kertakäyttö- ja kulutustavaraa. Ei haluta sitoutua yhteen, kun jo kulman takaa voi tulla vastaan uusi ja parempi.

Ehkä jotkut näistä Valentinoista ovat juuri niitä etsijöitä, joita varmaan voi kohdata naistenkin joukosta. Sellaista haluaville jo yksinään nämä nettimarkkinat jo tarjoavat varmaan lopuksi ikää testattavia.

Kukaan ei estä pettyneitä ryhtymään kirjeenvaihtoon keskenään ja tekemään empiiristä tutkimusta aktiivisimpien päänahanmetsästäjien toimintatavoista. Sähköpostilla sen pitäisi olla aika helppoa ja lähialueilla asuvat voisivat tosiaan halutessaan sopia vaikka yhteisestä tapaamisesta.

En tunne tarkemmin kuvaamiasi tapahtumaketjuja, enkä tarkoita loukata ketään kun sanon:
että luultavasti vain hyvin harvat aikuiset ovat valmiita parin samppanjaillallisen jälkeen sitoutumaan loppuiäksi. Ihastuminen ei valitettavasti ihan aina ole molemminpuolista. Tutustumiselle pitäisi ehkä yrittää antaa hieman aikaa, vaikka rakastuminen ja siihen tunteeseen heittäytyminen onkin ihana asia. Toivottavasti pettymykset eivät lopullisesti vie rohkeutta uusilta tutustumisyrityksiltä. Luulen suuren osan ihmisistä olevan ihan rehellisiä kumppanin etsimisessäänkin. Valentinoilla ja unelmadonnilla taitaa vaan olla enemmän kysyntää. ;))

Nauru on hyvää lääkettä ja arpien umpeuduttua voi olla mukava muistella niitä lyhyitäkin ihania onnen hetkiä. Jotkin maailmankirjallisuuden helmetkin perustuvat juuri niihin lyhyiksi jääneisiin "rakkaussuhteisiin" jolloin arki on jäänyt kohtaamatta ja mielikuvitukselle voi antaa siivet kun suhteella ei ole ollut vakiintumisen mahdollisuuksia. ;)

Käsittääkseni tämä keskustelu koskee täysi ikäisiä ihmisiä jotka täällä ihmettelevät kun joku pettää.Surullista se on aina kun jotain sattuu,mutta kun ajatellaan edes teoriassa toimivaa ihmis suhdetta niin täytyy lähteä siitä,että sillä olisi edes pienintäkään onnistumisenm edellytystä niin ihmisen pitää omata elämä jonka varaan voi suhteita rakentaa.Pitää olla vahva itsetunto ja oma elämä jotta tasavertaisen suhteen voi luoda, muuten toisella on aina mahdollisuus romahduttaa toisen maailma vaikka ei sitä tarkoittaisikaan.