Kyyneleet sisälläni jääkiteiksi kenties muuttuneet ovat
eteeni kun ne särkyen putoilevat
Aurinkokin väistyy tieltä pilvien
pois on loiste taas mun silmien
Enää tunnen vain surua syvää
armaani kun ei tuota enää mielihyvää
Satuttanut hän on sanoillansa minua
joka vain yritin rakastaa sinua
Tiedä en enää mitä kohtalo minulle suo
kuinka paljon vielä murhetta se tuo
En paljon jaksa enää mä kantaa
jos elämällä muuta ei ole antaa
Surusta näköjään mulla parhaat riimit luistaa
sen jokainen viime syksyltä kenties muistaa
Onko syksyni siis taas jo koittanut
murhe sisimmässäni voittanut
eteeni kun ne särkyen putoilevat
Aurinkokin väistyy tieltä pilvien
pois on loiste taas mun silmien
Enää tunnen vain surua syvää
armaani kun ei tuota enää mielihyvää
Satuttanut hän on sanoillansa minua
joka vain yritin rakastaa sinua
Tiedä en enää mitä kohtalo minulle suo
kuinka paljon vielä murhetta se tuo
En paljon jaksa enää mä kantaa
jos elämällä muuta ei ole antaa
Surusta näköjään mulla parhaat riimit luistaa
sen jokainen viime syksyltä kenties muistaa
Onko syksyni siis taas jo koittanut
murhe sisimmässäni voittanut
Vastaukset 11
Vanhimmat
se oli kuin minun elämää. kiitos vielä kerran
Muista että ainoa joka sinulle voi oikeasti olla hyvä tässä elämässä olet sinä itse. Älä jää odottamaan että joku muu tuo onnen elämääsi. Kun pääset pois läheisriippuvaisesta asenteestasi alat huomata että elämällä on todella paljon tarjottavaa. Jos olisit menettänyt liikuntakykysi, näkösi tai sinulle olisi annettu viikko elinaikaa, voisit reagoida noin voimakkaasti.
miksi mielessäs surujen suisto ja puisto kyynelten virran
kun kuitenkin taivas ja tietenkin maa
saa auringon paistamaan
ja loukkava sana, mi kipuna kulkee
voi painua unhojen sumuun
ja rakkaus enemmin antaa kuin ottaa
näin suruilta silmät se sulkee
kuka kohtalon tietää ja sietää
surun ja vaivan. ei kukaan vaan
aivan on totta se, että elämä
voittaa ja koittaa aika uus
ei ajassa vikaa, syksyssä syytä
ja pyytää voi alati apua
ystävän käsi on kädessäs aina
jo surusi poies paina
ps. kirjoita lisää. myös surun keskellä voi olla ilon riimejä
Mua on alkanut epäilyttää nuo "runomiehet". Ei mulla koskaan ole kyllä ollut sellaista , enemmänkin tekniikan miehiä;D Mutta.. seurasin Nannin ja Yön valvojan kirjoittelua ja se Yön valvoja oli juuri noita "runomiehiä". Runosi oli kyllä todella kaunis mutta, mutta.. MINÄ.. siis vain minä, suhtautuisin varauksella liian lipeviin miehiin. Tuo Yön valvoja ainakin oli näköjään linssiin kusija. Ensin se kirjoitteli Nannille liirum laarum runoja, joita itsekin seurasin kieli poskessa:)) Toivottavasti Nanni tajuaa nyt vain nauttia kaukaa miesten runoiluista eikä lankea heti uudestaan samaan ansaan.
voit olla varma, minua ei enää "kuseteta"
Olen kokenut muutenkin pettymyksiä tässä elämässä.
on syytä epäillä aina.
vaan "kieroksellani" havaitsin surun riimin, niin omani sovitin sen aiheeseen.
jos oksettaa, niin sormet kurkuun ja anti tulla. se helpottaa.
ystävä kuka lienetkin.
niputtelemaan, ex-insinöörskä.
Paha sanoa mikä toimi ja mikä tökki heidän välillään.
Kirjoittelen runoja, mutta rakkausrunoja en ole enää vuosikymmeniin osannut tehdä, sen verran heikkotasoisia ovat muusani olleet.
ex-insinöörskänä alkaa jo itsekin ajattelemaan kaikki niin teknisesti ;))
sattumaa se oli, että osuin tähän kohtaan.
ja kiinnostun aina riimistä, runosta sen tavatessani. joku mania?
paradoksien kautta usein vastaan kelle vaan ja mitä vaan riimillä riimiin. ei sen kummempaa.
nyt vain joku kolahti ja painoin entteriä.
olen julkisesti ilmoittanut, että sydämmmmmeeni mahtuu monta ämmmmmäää. vaan palstoilla kenenkään pöksyihin en ole pyrkimässä.
asiat voisivat olla aina hullummin kuin ovat.
amen.
ei pitäisi provosoitua
ja kun en tunne protokollaa, niin
tämä on eheheheheeelle