-Kovaa kokenut-

Rakkaudesta ja läheisyydestä on aina saanu vaan haaveilla. Ja tossa runossa ei ole mitään mikä ei olis totta. Mun rangaistus taitaa olla se että mua ei kukaan voi rakastaa vaikka mä olisin valmis antamaan ihan kaikki ja vielä enemmän. Kun osais edes hyväksyä sen että ehkä mä olen vääränlainen ihminen jonka lämpönen, hellä syli ei ole tarpeeks hyvä että siinä olis jonkun hyvä olla, tai mun olkapää jota vasten ei kukaan tahdo itkeä vaikka mun rakkaan surut olis myös mun suruja. Eikä kukaan mun kanssa tahdo nauraa, tai en mä tiedä edes osaisinko mä enää nauraa on siitä niin kauan, kai joskus lapsena sitä osas, mutta kun alko kaipaamaan jotain saavuttamatonta ja mahdotonta niin sekin unohtu. Mutta ehkä se rakkaus ei vaan ole mun juttu, joidenkinhan on pakko olla yksinkin ja mä kai olen sellaseks valittu kun ei löydy sitä toista ihmistä jonka kanssa mä saisin olla taas ehjä. harmi vaan että rakkaus tai lähinnä sen kaipuu ei koskaan voi unohtua se on ihmiselle niin luonnollista, mulle vaan unelmaa...

Yksinäinen M84 kirjoitti:

Rakkaudesta ja läheisyydestä on aina saanu vaan haaveilla. Ja tossa runossa ei ole mitään mikä ei olis totta. Mun rangaistus taitaa olla se että mua ei kukaan voi rakastaa vaikka mä olisin valmis antamaan ihan kaikki ja vielä enemmän. Kun osais edes hyväksyä sen että ehkä mä olen vääränlainen ihminen jonka lämpönen, hellä syli ei ole tarpeeks hyvä että siinä olis jonkun hyvä olla, tai mun olkapää jota vasten ei kukaan tahdo itkeä vaikka mun rakkaan surut olis myös mun suruja. Eikä kukaan mun kanssa tahdo nauraa, tai en mä tiedä edes osaisinko mä enää nauraa on siitä niin kauan, kai joskus lapsena sitä osas, mutta kun alko kaipaamaan jotain saavuttamatonta ja mahdotonta niin sekin unohtu. Mutta ehkä se rakkaus ei vaan ole mun juttu, joidenkinhan on pakko olla yksinkin ja mä kai olen sellaseks valittu kun ei löydy sitä toista ihmistä jonka kanssa mä saisin olla taas ehjä. harmi vaan että rakkaus tai lähinnä sen kaipuu ei koskaan voi unohtua se on ihmiselle niin luonnollista, mulle vaan unelmaa...

...kuin sinäkin.Ymmärrän juuri mitä tarkoitat.
*itkee* Toi sun kirjoitus oli jotenkin niin koskettava,ihan kuin mun elämästä...
Oon mä kerran elämässä itkenyt ilosta,sen mä muistankin tosi hyvin.Se oli niin ainutlaatuista.
Mutta kaikki muu on vaan haavetta...haavetta paremmasta huomisesta.Huomisesta,joka kuitenkaan ei tuo mitään ihmeellistä tullessaan...
Ehkä mullakin on niin että mä en ikinä löydä sitä ihmistä jonka kanssa mä saisin olla ehjä...
Tää kaikki on vaan mulle unelmaa...Jonka eteen tekisin kaikkeni...

Yksinäinen M84 kirjoitti:

Rakkaudesta ja läheisyydestä on aina saanu vaan haaveilla. Ja tossa runossa ei ole mitään mikä ei olis totta. Mun rangaistus taitaa olla se että mua ei kukaan voi rakastaa vaikka mä olisin valmis antamaan ihan kaikki ja vielä enemmän. Kun osais edes hyväksyä sen että ehkä mä olen vääränlainen ihminen jonka lämpönen, hellä syli ei ole tarpeeks hyvä että siinä olis jonkun hyvä olla, tai mun olkapää jota vasten ei kukaan tahdo itkeä vaikka mun rakkaan surut olis myös mun suruja. Eikä kukaan mun kanssa tahdo nauraa, tai en mä tiedä edes osaisinko mä enää nauraa on siitä niin kauan, kai joskus lapsena sitä osas, mutta kun alko kaipaamaan jotain saavuttamatonta ja mahdotonta niin sekin unohtu. Mutta ehkä se rakkaus ei vaan ole mun juttu, joidenkinhan on pakko olla yksinkin ja mä kai olen sellaseks valittu kun ei löydy sitä toista ihmistä jonka kanssa mä saisin olla taas ehjä. harmi vaan että rakkaus tai lähinnä sen kaipuu ei koskaan voi unohtua se on ihmiselle niin luonnollista, mulle vaan unelmaa...

Olen vain pieni,herkkä ihminen tässä suuressa,surkeassa maailmassa.Jos Sinäkin pystyit heittämään sydämen,porttisi avaimen pois.Kai pystyn minäkin?Aina ennen,olen uskonut parempaan huomiseen.Nykyään,ei ole enää rohkeutta uskoa.
Rohkeutta jaksaa.En vain enää kestä.Jos jostain löytäisin yhden palan,Palan puuttuvan,Mun sydämmestä.En antaisi sen enää ikinä irrota.Mutta ei,en taida sitä ikinä löytää.Tämä on kai elämäni rangaistus.Koko elämäni on varmaan suunniteltu etu-käteen.Jos se on niin,Olen syntynyt elämään kurjaa elämääni,nyt ja aina.Ei,en haluasi että se on totta,mutta kai se on?Miksi?Miksi en voisi löytää sitä toista särkynyttä ja meistä voisi tulla jotain todella kaunista?
Sydämeni kituu.En vain enää jaksaisi jatkaa,jaksaa edes huomiseen.
Ei ne munkaan pilvet pois lähde,aina ne on auringon edessä..

Miksi Sinun piti heittää sydämesi avain pois?
Eikö sitä kukaan saa löytää?Miksi?
Entä jos joku haluasi?
Jos joku rakastuisi,juuri Sinuun.Etkö siltikään avaisi sydäntäsi?Etkö enää ikinä?Etkö?

*suljettu sydän* kirjoitti:

Olen vain pieni,herkkä ihminen tässä suuressa,surkeassa maailmassa.Jos Sinäkin pystyit heittämään sydämen,porttisi avaimen pois.Kai pystyn minäkin?Aina ennen,olen uskonut parempaan huomiseen.Nykyään,ei ole enää rohkeutta uskoa.
Rohkeutta jaksaa.En vain enää kestä.Jos jostain löytäisin yhden palan,Palan puuttuvan,Mun sydämmestä.En antaisi sen enää ikinä irrota.Mutta ei,en taida sitä ikinä löytää.Tämä on kai elämäni rangaistus.Koko elämäni on varmaan suunniteltu etu-käteen.Jos se on niin,Olen syntynyt elämään kurjaa elämääni,nyt ja aina.Ei,en haluasi että se on totta,mutta kai se on?Miksi?Miksi en voisi löytää sitä toista särkynyttä ja meistä voisi tulla jotain todella kaunista?
Sydämeni kituu.En vain enää jaksaisi jatkaa,jaksaa edes huomiseen.
Ei ne munkaan pilvet pois lähde,aina ne on auringon edessä..

Miksi Sinun piti heittää sydämesi avain pois?
Eikö sitä kukaan saa löytää?Miksi?
Entä jos joku haluasi?
Jos joku rakastuisi,juuri Sinuun.Etkö siltikään avaisi sydäntäsi?Etkö enää ikinä?Etkö?

Kumpa se olisikin onnistunu että sen vaan heitää pois. Olis kaikki niin paljon helpompaa. Miks se ei voi onnistua, miks pitää olla tunteet kun niistä ei ole kun harmia. Miks ihmeessä kukaan sitä edes haluaisi löytää? Se on ihan sama missä se on. Jos joku sanoisi rakastavansa minua niin minä tuskin edes uskoisin sitä. Niin tottunut olen. Kai sen voi löytää jos todella haluaa mutta uskon että kukaan ei sitä kuitenkaan taho joten miksi. Ehei ei minuun kukaan rakastu, vääränlaiseen ihmiseen kukaan ei edes osaa kertoo että mikä minussa on väärää mutta jotainhan se on. Se on vain suunnaton määrä unelmia jotka ei koskaan toteudu sitä se rakkaus on minun kohdalla.
Eli minun sydämmeeni pääsee jos kiipeää portin yli mutta miksi kukaan näkisi sen vaivan kun saatavana on vain minun rakkauteni ja maailmani kaikki mitä minulla on olen tottunut siihen että siellä maailmassa minä kuljen yksin en käsikädessä kenenkään kanssa. Pelottaa ihan. Voiko sitä kokskaan rakastaa kun uskoo tarpeeksi siihen että sitä ei tapahdu. Ihanaahan se olisi jos joku minuun rakastuisi ja minä häneen. Eihän maailmassa mitään muuta edes voi toivoa. Mutta vielä on unelmia joilla jaksaa. Joku laulu meni näin. "Life is a movement in space, when the dream is gone it's a lonelier place..."

Yksinäinen M84 kirjoitti:

Kumpa se olisikin onnistunu että sen vaan heitää pois. Olis kaikki niin paljon helpompaa. Miks se ei voi onnistua, miks pitää olla tunteet kun niistä ei ole kun harmia. Miks ihmeessä kukaan sitä edes haluaisi löytää? Se on ihan sama missä se on. Jos joku sanoisi rakastavansa minua niin minä tuskin edes uskoisin sitä. Niin tottunut olen. Kai sen voi löytää jos todella haluaa mutta uskon että kukaan ei sitä kuitenkaan taho joten miksi. Ehei ei minuun kukaan rakastu, vääränlaiseen ihmiseen kukaan ei edes osaa kertoo että mikä minussa on väärää mutta jotainhan se on. Se on vain suunnaton määrä unelmia jotka ei koskaan toteudu sitä se rakkaus on minun kohdalla.
Eli minun sydämmeeni pääsee jos kiipeää portin yli mutta miksi kukaan näkisi sen vaivan kun saatavana on vain minun rakkauteni ja maailmani kaikki mitä minulla on olen tottunut siihen että siellä maailmassa minä kuljen yksin en käsikädessä kenenkään kanssa. Pelottaa ihan. Voiko sitä kokskaan rakastaa kun uskoo tarpeeksi siihen että sitä ei tapahdu. Ihanaahan se olisi jos joku minuun rakastuisi ja minä häneen. Eihän maailmassa mitään muuta edes voi toivoa. Mutta vielä on unelmia joilla jaksaa. Joku laulu meni näin. "Life is a movement in space, when the dream is gone it's a lonelier place..."

Mulla se on taas niin,että mä heitin sen avaimen pois.Miksi?En edes huomannut sitä,että heitin sen pois.Kauas sydämmestäni.Olen vain niin herkkä ja yksinäinen sisältäni.Olen nuorempi kuin Sinä.
Heitin vaan sen pois,kauas.Mitä pelkäsin?Keneltä halusin turvautua?Ei ne tunteet silti lähtenyt pois.Sieluni kituu sisältä.Olen menettänyt niin monta rakasta ihmistä elämästäni,että nykyään pelkään rakastuvani uudestaan.Kun sitä on jo niin monta kertaa rakastanut,mutta silti aina menettänyt sen rakkaan ihmisen..Niin sitä pelkää nykyään sitten rakastuvansa,sillä pelkää että menettää sen rakkaan taas.
Mutta silti...Olen aina haaveillut että joku vielä haluaisi löytää sen avaimen ja yrittää päästä sisälle sydämeeni.Mutta ei.Kaikki sekin on vain haavetta.Koko elämä,tulevaisuus on haavetta.
En kestä enään elämään vaan haaveissa.Mutta pakko se on.Haaveissa sentään pystyn aina elämään huomiseen.Kaikki sanovat,että Se Oikea tulee kohdalle,mutta onko se totta?Kai se on,kai kaikille on luotu se oikea tänne maailman.
Rakastamaan juuri toisiaan.
Kuinka ihanaa se olisikin ottaa vain kädestä kiinni,antaa kaikkensa toiselle ihmiselle,jota rakastaa.Rakastaa koko sydämen pohjasta,jonka eteen tekisi kaikkensa...
Kaikki on vaan haavetta...
Meille voisi tulla yhteinen maailma,
missä voisimme kävellä käsikädessä,
elää onnellisesti,
toivottaa hyvää yötä...
mutta mistä löydän sen toisen,puuttuvan palan?
Toivottavasti Sinä löydät sen!Sen joka on todella sinun arvoisesi!Sun sydän on todella kallisarvoinen,ainakin mun mielestä,tekisin kaikkeni että sydämesi voisi taas hyvin.
Kaikkeni!

*suljettu sydän* kirjoitti:

Mulla se on taas niin,että mä heitin sen avaimen pois.Miksi?En edes huomannut sitä,että heitin sen pois.Kauas sydämmestäni.Olen vain niin herkkä ja yksinäinen sisältäni.Olen nuorempi kuin Sinä.
Heitin vaan sen pois,kauas.Mitä pelkäsin?Keneltä halusin turvautua?Ei ne tunteet silti lähtenyt pois.Sieluni kituu sisältä.Olen menettänyt niin monta rakasta ihmistä elämästäni,että nykyään pelkään rakastuvani uudestaan.Kun sitä on jo niin monta kertaa rakastanut,mutta silti aina menettänyt sen rakkaan ihmisen..Niin sitä pelkää nykyään sitten rakastuvansa,sillä pelkää että menettää sen rakkaan taas.
Mutta silti...Olen aina haaveillut että joku vielä haluaisi löytää sen avaimen ja yrittää päästä sisälle sydämeeni.Mutta ei.Kaikki sekin on vain haavetta.Koko elämä,tulevaisuus on haavetta.
En kestä enään elämään vaan haaveissa.Mutta pakko se on.Haaveissa sentään pystyn aina elämään huomiseen.Kaikki sanovat,että Se Oikea tulee kohdalle,mutta onko se totta?Kai se on,kai kaikille on luotu se oikea tänne maailman.
Rakastamaan juuri toisiaan.
Kuinka ihanaa se olisikin ottaa vain kädestä kiinni,antaa kaikkensa toiselle ihmiselle,jota rakastaa.Rakastaa koko sydämen pohjasta,jonka eteen tekisi kaikkensa...
Kaikki on vaan haavetta...
Meille voisi tulla yhteinen maailma,
missä voisimme kävellä käsikädessä,
elää onnellisesti,
toivottaa hyvää yötä...
mutta mistä löydän sen toisen,puuttuvan palan?
Toivottavasti Sinä löydät sen!Sen joka on todella sinun arvoisesi!Sun sydän on todella kallisarvoinen,ainakin mun mielestä,tekisin kaikkeni että sydämesi voisi taas hyvin.
Kaikkeni!

Niin se on. Ei saa kulkea käsikädessä tai toivottaa kenellekkään hyvää yötä, ei saa katsoa auringonlaskua rantakalliolla kesäiltana sylikkäin, ei rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi ei syleillä kukkaniityllä ja istua kylmiä talvi-iltoja viltin alla toinen toistaan lämmittäen ei lohduttaa kun toisella on paha olla ei iloita yhdessä. Niin kylmä on yksin... sisältä. Mutta haaveilla ja unelmilla jaksaa niinkuin sanoit juuri seuraavaan päivään joka taas on täynnä samaa yksinäisyyttä. Onhan minullakin kavereita mutta ei ne ole sama asia kuin se kaikista rakkain jonka takia tekis mitä tahansa. Joskus olen miettinyt että jos vanhemmat otetaan luvusta pois. Jos tulisi sota niin kuka minua kaipaisi, olisiko mitään väliä sillä tulisinko takaisin vai en. Keneelle kirjottaisin tai soittaisin, ketä kaipaisin, kenen muun kuin maani takia pitäisin itseni hengissä? En tiedä.
Onko rakkaus todella liikaa vaadittu? Pieni pala maailmaa jossa kukat kukkisivat oikeasti linnut laulaisivat eikä aina tarvitsisi vain nukahtaa yksin kylmään pimeään uneen. Minä toivon sinulle samaa, että löydät ihmisen jota sinä rakastat ja joka rakastaa sinua. Tiedän miltä tämä tuntuu ja sitä ei kenellekkään toivoisi. Kaikkeni tekisin minäkin että sinunkaan ei tarvitsisi kärsiä sillä ei tuskaa jaksa ikuisesti. Haluaisitko kirjottaa mailia? Jos haluat niin [email protected]
On helppo puhua kun tietää että sinä ajattelet samalla tavalla.

Yksinäinen M84 kirjoitti:

Rakkaudesta ja läheisyydestä on aina saanu vaan haaveilla. Ja tossa runossa ei ole mitään mikä ei olis totta. Mun rangaistus taitaa olla se että mua ei kukaan voi rakastaa vaikka mä olisin valmis antamaan ihan kaikki ja vielä enemmän. Kun osais edes hyväksyä sen että ehkä mä olen vääränlainen ihminen jonka lämpönen, hellä syli ei ole tarpeeks hyvä että siinä olis jonkun hyvä olla, tai mun olkapää jota vasten ei kukaan tahdo itkeä vaikka mun rakkaan surut olis myös mun suruja. Eikä kukaan mun kanssa tahdo nauraa, tai en mä tiedä edes osaisinko mä enää nauraa on siitä niin kauan, kai joskus lapsena sitä osas, mutta kun alko kaipaamaan jotain saavuttamatonta ja mahdotonta niin sekin unohtu. Mutta ehkä se rakkaus ei vaan ole mun juttu, joidenkinhan on pakko olla yksinkin ja mä kai olen sellaseks valittu kun ei löydy sitä toista ihmistä jonka kanssa mä saisin olla taas ehjä. harmi vaan että rakkaus tai lähinnä sen kaipuu ei koskaan voi unohtua se on ihmiselle niin luonnollista, mulle vaan unelmaa...

Hei te kaikki ihanat ihmiset!

Ei se rakkaus ole pelkästään "sen oikean löytämistä"... Itse olen vielä vm -78 sinkku&neitsy&jne poika... :) (jos asia yhtään lohduttaa) Enkä ole edes seurustellut! Se oikea sitten vain tupsahtaa teidän elämäänne :) Ei sitä tarvitse etsiä tai murehtia.

Menkää peilin eteen. Katsokaa mitä näkyy. Hymyileekö kuvasi sinulle. Jos ei, niin hymyile sille. Ehkä sekin lähtee hymyilemään... Laulussakin lauletaan "hymyhuulet suukon saa". Hymy saa aikaan ihmeitä! Kaivakaa se unohtunut lapsi itsestänne! Joskus se saattaa vaatia kyyneleitä, mutta lupaan - kautta kiven ja kannon - se kannattaa!

Lisäksi rakkautta on monenlaista. Äiti, ystävät, elämä ja ties mitä! Jonain päivänä saatatte havahtua kuinka paljon jokin kaveri teille merkitsee ja jonain päivänä te vain saatatte rakastua aivan yllättäen siihen oikeaan (ja hän ehkä sinuun :) Ja kyllä teitäkin rakastetaan. Ehkä ette vain huomaa sitä..

Pitää osata mennä itseensä! Eikö kukaan rakasta sinua? Näytä esimerkkiä ja rakasta muita! (Ei riitä että on valmis rakastamaan muita). Mitä enemmän rakastat, sitä enemmän sinua rakastetaan! Lopetetaan se nyyhkytys "ei mua rakasteta".

Elämäsi on juuri sellainen kuin teet siitä. Unelmat ovat kauniita, mutta niistä pitää tehdä myös totta. Murehtimalla ne tuskin toteutuvat...

Haluaisin niin kovasti osoittaa sen oven jonka tuolla puolen on rakkaus, mutta jokaisen on itse löydettävä omansa. Voin kyllä yrittää opastaa, mutta viimekädessä se on jokaisesta itsestään kiinni.

Yritän palata lukemaan vastauksia, mutta pahimman varalta: kokeilkaa www.generationterrorists.com/quotes/dreams.html. Toivon, että näette valon pilkahduksen :)

ALone kirjoitti:

Hei te kaikki ihanat ihmiset!

Ei se rakkaus ole pelkästään "sen oikean löytämistä"... Itse olen vielä vm -78 sinkku&neitsy&jne poika... :) (jos asia yhtään lohduttaa) Enkä ole edes seurustellut! Se oikea sitten vain tupsahtaa teidän elämäänne :) Ei sitä tarvitse etsiä tai murehtia.

Menkää peilin eteen. Katsokaa mitä näkyy. Hymyileekö kuvasi sinulle. Jos ei, niin hymyile sille. Ehkä sekin lähtee hymyilemään... Laulussakin lauletaan "hymyhuulet suukon saa". Hymy saa aikaan ihmeitä! Kaivakaa se unohtunut lapsi itsestänne! Joskus se saattaa vaatia kyyneleitä, mutta lupaan - kautta kiven ja kannon - se kannattaa!

Lisäksi rakkautta on monenlaista. Äiti, ystävät, elämä ja ties mitä! Jonain päivänä saatatte havahtua kuinka paljon jokin kaveri teille merkitsee ja jonain päivänä te vain saatatte rakastua aivan yllättäen siihen oikeaan (ja hän ehkä sinuun :) Ja kyllä teitäkin rakastetaan. Ehkä ette vain huomaa sitä..

Pitää osata mennä itseensä! Eikö kukaan rakasta sinua? Näytä esimerkkiä ja rakasta muita! (Ei riitä että on valmis rakastamaan muita). Mitä enemmän rakastat, sitä enemmän sinua rakastetaan! Lopetetaan se nyyhkytys "ei mua rakasteta".

Elämäsi on juuri sellainen kuin teet siitä. Unelmat ovat kauniita, mutta niistä pitää tehdä myös totta. Murehtimalla ne tuskin toteutuvat...

Haluaisin niin kovasti osoittaa sen oven jonka tuolla puolen on rakkaus, mutta jokaisen on itse löydettävä omansa. Voin kyllä yrittää opastaa, mutta viimekädessä se on jokaisesta itsestään kiinni.

Yritän palata lukemaan vastauksia, mutta pahimman varalta: kokeilkaa www.generationterrorists.com/quotes/dreams.html. Toivon, että näette valon pilkahduksen :)

...menenkin tästä kohta tonne netti sivuille!Kiitos!
Ja niinhän se yksikin runo menee...
"Follow your dreams,
follow your star.
Always remember,
how precious you are.
Have faith in the future,
and you will go far.
So follow your dreams,
follow your star."

Yksinäinen M84 kirjoitti:

Niin se on. Ei saa kulkea käsikädessä tai toivottaa kenellekkään hyvää yötä, ei saa katsoa auringonlaskua rantakalliolla kesäiltana sylikkäin, ei rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi ei syleillä kukkaniityllä ja istua kylmiä talvi-iltoja viltin alla toinen toistaan lämmittäen ei lohduttaa kun toisella on paha olla ei iloita yhdessä. Niin kylmä on yksin... sisältä. Mutta haaveilla ja unelmilla jaksaa niinkuin sanoit juuri seuraavaan päivään joka taas on täynnä samaa yksinäisyyttä. Onhan minullakin kavereita mutta ei ne ole sama asia kuin se kaikista rakkain jonka takia tekis mitä tahansa. Joskus olen miettinyt että jos vanhemmat otetaan luvusta pois. Jos tulisi sota niin kuka minua kaipaisi, olisiko mitään väliä sillä tulisinko takaisin vai en. Keneelle kirjottaisin tai soittaisin, ketä kaipaisin, kenen muun kuin maani takia pitäisin itseni hengissä? En tiedä.
Onko rakkaus todella liikaa vaadittu? Pieni pala maailmaa jossa kukat kukkisivat oikeasti linnut laulaisivat eikä aina tarvitsisi vain nukahtaa yksin kylmään pimeään uneen. Minä toivon sinulle samaa, että löydät ihmisen jota sinä rakastat ja joka rakastaa sinua. Tiedän miltä tämä tuntuu ja sitä ei kenellekkään toivoisi. Kaikkeni tekisin minäkin että sinunkaan ei tarvitsisi kärsiä sillä ei tuskaa jaksa ikuisesti. Haluaisitko kirjottaa mailia? Jos haluat niin [email protected]
On helppo puhua kun tietää että sinä ajattelet samalla tavalla.

Haluan kirjoittaa mailia!Olen kirjoittanut sinulle jo 3 mailia ja parhaillaan kirjoitan 4:ttä...Oletko saanut niitä? =´-( Mua alkaa jo huolestuttaa...Voithan sä hyvin?
Jos kiinnostaa niin mailaa [email protected]
Sun kanssa on niin helppo puhua kaikesta.
Oletko jo unohtanut minut?
No...
Pärjäile,ystävä rakas!Pidä itsestäsi hyvää huolta!
-halaa-

...kauniista sanoista!
Pärjäilehän ystävä,rakas!
Kiitos paljon,toit iloa ja toivoa elämääni!