Sota ja rauha

Kaunis kesäaamu. Eki keittää kahvin ja herättelee vaimoaan. Vaimo kiskoo peittoa takaisin.
- Mitä kello on?
- Puoli viisi. Nouse nyt.
- Puoliviis! Jessus...anna mun nukkua.
- No, tuu nyt kahville. Siellä on upee ilma.
- Voi piru, vapaata eikä saa nukkua. kai se on pakko nousta.
- Lähretään järvelle. Pirjo, kuuleks sää?
- Joojoo. Anna ku herään ensin.
- Kuule, tehrään eväät ja ollaan koko päivä. Otetaan molemmat termarit mukaan.

Vesi näyttää paksulta silkiltä. Lokit kirkuvat rantakivillä. Eki työntää veneen vesille. Pirjo istuutuu kokkaan.
- Otit sää eväät mukaan? Eki kysyy.
- Otin.
- Helvetti, pitää ostaa uus moottori.
- Mitä vouhotat? Pelaahan se.
- Pelaa, pelaa. Kiskoa saa ku heikkopää.
- Hm...
- Käyrään kattomassa katiskat.
- Miks sää pysähdyt?
- Kattotaan katiskat.
- Jaa.
- Tuu soutaan...Mihin sää sourat?
- Eiks me mennä rantaan?
- Rantaan? Tonne kaislikon reunaan.
- Minne?
- Tonnepäin...Tonne!
- Sinnehän mä yritän.
- Ei helvetti sinnepäinkään.
- Määhän souran just niinko sää käsket.
- Huopaa, huopaa, jarruta, voi...
- Älä huura.
- Voi perkele, eks sää tie mikä on jarrutus?
- Lakkaa huutamasta.
- Pitikö sun soutaa katiskan päälle?
- Mistä mää tierän missä se on. Piruako huirot siinä?
- Voi helvetti kun lähtee akan kanssa...
- Mää en soura, soura itte.
- Saakeli soura, katiska on alla! No soura.
- Joo, joo.
- Vasemmalla, vasemmalla, johan on per...
- Lopeta, tai verän tällä airolla!
- Istu alas. Ihmisetkin kuulee ku huurat. Kesämökkiläinen kattoo tänne. Mennään rantaan.

Eki kävelee nuotiopaikalle. Istuu kivelle nauraen. Pirjo istuu toiselle kivelle äkäisen näköisenä.
- Olisitpa nähnyt ittes, silmät seiso päässä. hurjan näkönen akka. Olisitko vetäny airolla?
- Mitäs komentelet. En tuu sun kans kattoon katiskoja, ellet tosiaan halua airoa päähäs. Äläkä hörötä siinä. Anna se termospullo.