Tapahtui tässä menneellä viikolla kaikenlaista ja "onnistuin" hankkimaan työn takia kamalat paineet itselleni.
Eikä niinkään työn vaativuuden takia, vaan päinvastoin. Viikon kitkuttelin ja otin alkoholia lohtuun reippaasti- (väärin,
tiedän) ...
Nyt on päätös tehty. Irtisanouduin tänään tästä paskapaikasta. Miksi parkua onnettoman työn perään, kun kuitenkin uskon vielä muualta töitä saavani.
Ihaninta on ollut huomata, että monet ystävät ovat kyselleet kuulumisiani, kun olin alkuviikosta tosi apeana. Kiitos kuuluu ystäville-vaikka en nimeäni kerrokaan, niin nyt alkaa taas elämä voittaa.
Eikä niinkään työn vaativuuden takia, vaan päinvastoin. Viikon kitkuttelin ja otin alkoholia lohtuun reippaasti- (väärin,
tiedän) ...
Nyt on päätös tehty. Irtisanouduin tänään tästä paskapaikasta. Miksi parkua onnettoman työn perään, kun kuitenkin uskon vielä muualta töitä saavani.
Ihaninta on ollut huomata, että monet ystävät ovat kyselleet kuulumisiani, kun olin alkuviikosta tosi apeana. Kiitos kuuluu ystäville-vaikka en nimeäni kerrokaan, niin nyt alkaa taas elämä voittaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinä irtisanouduit!
Siinä ehkä ero, ehkä ihmisissä. Lopputilin ottaminen sattaa herättää kateutta.
Minun työsopimukseni purettiin. = lopputili ilman irtisanomisaikaa, rahalla tosin kompensoitiin.
Huomattava osa minun 'ystävistäni' oli peittelemättömän vahingoniloisia kuultuaan asiasta.
En yrittänytkään salata koska en ollut aiheuttanut tilannetta.
Oli hyvä testi. Ketkä ovat ystäviä, ketkä tuttavia!
ovat korvaamattomia. Niin, rahaa tarvitaan, mutta tarvitaan myös henkistä pääomaa..On ihmisiä, jotka kituuttavat huonolla palkalla huonossa työympäristössä, ja kärsivät! Tuosta kaikesta tietysti seuraa taas paljon pahaakin..
Kuulin juuri tutkimuksesta, jossa voitiin nähdä työympäristön merkitys sydäntauteihin..Olit rohkea, kun jätit työpaikkasi..
syöpään, niin minun ystäväni kaikkosivat, enkä tiedä miksi, olen edelleenkin sama hulvaton teoissani, sanoissani kuin ennenkin, nyt jo voin hyvin, mutta odottavatko nämä "ystäväni" nyt että ottaisin heihin yheteyttä?...siis kun kaikki on ns.hyvin
Onneksi sain todeta että ystävät voikin olla aivan yllättävällä taholla
akanoista..? Monesti käykin näin. Kuitenkin ihminen kaipaa ystäviä juuri hädän hetkellä..Ehkä kaikki eivät osaa myöskään suhtautua vakavasti sairaaseen..ehkä heillä on niin sanotusti "sormi suussa"..Ehkä sairauskin "tuo" juuri ne oikeat ihmiset luo..
kun en missään nimessä olisi halunnut edes puhua sairaudesa, vaan olla niinkuin ei mitään oiskaan.Eihän se näkynyt edes muussa kuin että oli peruukki päässä eikä juuri kukaan erottanut sitä aidosta.
En ollut kuolemansairas mielestäni, vaikka huonoimmillani toki olisinkin halunnut olla yksin.
Mutta tosiaan jyvät ovat erottuneet
ku huomaa ettei oo yksin.Mää oon kokenu että jos menee alamäkeen niin löytyy sellasia jotka on aidosti huolissaan ja haluu piristää.Mut oon myös huomannu et jos sairastuu vakavasti fyysisesti niin ihmiset kaikkoaa.Ne melkeen pelkää.Pelkääkö ne et sairaus tarttuu vai sitä ettei ne osaa sanoja jotain oikeita sanoja.
Kuka muu sua voi lohduttaa hädän hetkellä kuin toinen ihminen?Musta on raukkamaista vetäytyä.Usein pelkkä lähellä oleminen ilman sen kummempia fraaseja lohduttaa ja auttaa jaksamaan.
turiset, ei kukaan kait kaipaa mitään erityistä piristystä tms. enempää kuin normaalistikaan aikaisemmassa elämässä ja yhdessäolossa, vois olla vaan niinkuin ain ennenkin.
Eikä niillä sanoilla ole merkitystä edes surun hetkellä, voi olla vain oma itsensä JO SE ON TÄRKEÄÄ.
Mutta jos kaikkoo omat sisaretkin, niin mietinpä tässä, mikä tekee kipeää ja keneen.
Apua tarvitessaan, vaikka kuinka vaikeissa asioissa he kääntyivät aina minun puoleen, mutta kun sairastuin niin heistä ei kuulunut edes yhtä puhelinsoittoa...
Mutta ihmiset ovat niin kummallisia, että vaativat itseltään jotain enemmän, kuin mitä heiltä oikeasti odotetaan.
Haleja;)))))))))))))))))))))))