tsau
Nykyään kaikille ihmisten oireille koitetaan löytää diagnoosi, joka olisi mahdollisimman lyhyt ja yksiselitteinen. On alettu puhua paniikkihäiriöstä, joka on ikäänkuin biologinen ongelma, jota pystytään hoitamaan lääkityksellä. Mielestäni lääkityksellä saadaan oireita helpotettua, mutta osittain kyseessä on myös ongelman siirtämistä eteenpäin.
Kokemukseni mukaan sopivin hoito on terapia. toisilla toimii lyhyt-ja toisilla pidempi terapia.
T Hashi
Nykyään kaikille ihmisten oireille koitetaan löytää diagnoosi, joka olisi mahdollisimman lyhyt ja yksiselitteinen. On alettu puhua paniikkihäiriöstä, joka on ikäänkuin biologinen ongelma, jota pystytään hoitamaan lääkityksellä. Mielestäni lääkityksellä saadaan oireita helpotettua, mutta osittain kyseessä on myös ongelman siirtämistä eteenpäin.
Kokemukseni mukaan sopivin hoito on terapia. toisilla toimii lyhyt-ja toisilla pidempi terapia.
T Hashi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lääkkeillä hillitään oireita ja itse paraneminen tapahtuu terapioiden yms. avulla. Näinhän se käytännössä tapahtuu..
Monet ihmiset eivät tarvitse terapiaa, koska pystyvät elämään ns. normaalia elämään lääkkeiden avulla. Tällöin itse tauti pysyy kurissa..
kyllä mä oon erimieltä siitä että terapiaa vaa.ei mua ainkaan auttanu ku kerroin kohtauksistani.lääkkeet auttaa vaikka onha niissäki harmis.mut mielummin lääkettä kun se sanoinkuvamaton olo.pystys käymään kaupas jne.niin ikävä juttu kun on niin kyllä se o sairaus jota vähätellään.tuskin mä oisin jaksanu jos en ois lääkkeihi turvautunu.
parasta terapiaa on se kun pystyy(lääkkeiden ansiosta) "oppimaan" asiat, kun ei pelkää sosiaalisia tilanteita, vaan pystyy olemaan oma itsensä ja puhumaan muille, luomaan ihmissuhteita ym. sehän se on sitä jokapäiväistä terapiaa jota kaikki harrastaa!!!!!!!!! tietysti ihan oikeasta terapiastakin on joskus apua.
tsau
Asiaa paniikkihäiriöstä yms. Antero Toskala:
Pelot ja niiden voittaminen.
Itselläni diagnoosina vakava masennus, muu määrittelemätön somatoforminen häiriö (jännityspäänsärky), vaikea paniikkihäiriö (ei tosin mielestäni aivan vakavimmasta päästä).
Osaston ylilääkäri, psykiatri ja psykoterapeutti sanoi aikanaan, että ainoa joka pitkällä juoksulla auttaa on psykoterapia, ei punainen tai sininen pilleri. Lääke toimii eräänlaisena kainalosauvana, mutta ei paranna varsinaista syytä, helpottaa tosin oireita. Allekirjoitan ko. asian.
Lääkkeitä olen kokeillut laidasta laitaan, kun tosi ahdistus tulee, eivät ole juurikaan auttaneet.
T Hashi