Itse olen abortin tehnyt,vuonna 1997,
ja kävin monta (3kpl)keskusteluja ns omalääkärin kanssa terv.asemalla.Hän mietti lähinnä,minkä syyn voi laittaa "syyksi" abortintekoa varten. Olisiko syy "sosiaalinen" vai "psyykkinen" tms. Itselläni oli juuri syntynyt poika (muutama kk aikaisemmin) -elikkä edellisestä synnytyksestä oli vain alle puoli vuotta. Paras keskustelu,jonka pääsin noissa mietteissäni tilannetta käymään, oli sovittu keskustelu neuvolan terveydenhoitajan kanssa - joka tunsi minut koko aiemmalta raskausajaltani. HÄN kertoi, sitä ennen kolme kertaa ns omalääkärin tavattuani(joka ei "tuntenut"minua millään lailla omasta kokemuksestani käsin),että nämä "juuri syntyneen vauvan jälkeiset raskaudet ja niiden jälkeen halutut raskaudenkeskeytykset ovat itseasiassa erittäin yleisiä". Itse siis olin vielä tuossa vaiheessa imettänyt lastani(jota mainostetaan usein varmana ehkäisyä ylläpitävänä asiana vielä juuri syntyneen vauvan kohdalla, tai ainakin tuolloin vielä pidettiin...).
Tjuu. Itse "halusin" abortin. En ole ikinä kuitenkaan hyväksynyt aborttia periaattessa. Mies sanoi heti,kun toinen raskaus todettiin ,"mahtuvan meille toisenkin". Mutta itse koin sen mahdottomaksi, SILTI vaikka en aborttia ollut siihen mennessä hyväksynytkään- .
Abortti tehtiin. Enkä vieläkään ole tyytyväinen. Itse tein päätökseni. Lääkäri tenttasi neljä kertaa. Ja . Se tehtiin. MUTTA. Minun kohdallani se ei kuitenkaan mielestäni, tavallaan, ollut oikea päätös,lopulta kuitenkaan- kaikista, monista keskusteluista huolimattakaan. Mielestäni, se kaikki, keskustelu - oli erittäin hyvä homma - mutta silti se, että minulla oli olo "mutta" hyväksyttiin "kyllä":nä aborttiin harmittaa minua edelleen,- tavallaan-.
Nyt, kahden pojan äitinä - toinen tulikin sitten todella sitten v-u-o-s-i-a myöhemmin, saman siipan kera - tässä näitä asioita mietiskellen Heheh
ja kävin monta (3kpl)keskusteluja ns omalääkärin kanssa terv.asemalla.Hän mietti lähinnä,minkä syyn voi laittaa "syyksi" abortintekoa varten. Olisiko syy "sosiaalinen" vai "psyykkinen" tms. Itselläni oli juuri syntynyt poika (muutama kk aikaisemmin) -elikkä edellisestä synnytyksestä oli vain alle puoli vuotta. Paras keskustelu,jonka pääsin noissa mietteissäni tilannetta käymään, oli sovittu keskustelu neuvolan terveydenhoitajan kanssa - joka tunsi minut koko aiemmalta raskausajaltani. HÄN kertoi, sitä ennen kolme kertaa ns omalääkärin tavattuani(joka ei "tuntenut"minua millään lailla omasta kokemuksestani käsin),että nämä "juuri syntyneen vauvan jälkeiset raskaudet ja niiden jälkeen halutut raskaudenkeskeytykset ovat itseasiassa erittäin yleisiä". Itse siis olin vielä tuossa vaiheessa imettänyt lastani(jota mainostetaan usein varmana ehkäisyä ylläpitävänä asiana vielä juuri syntyneen vauvan kohdalla, tai ainakin tuolloin vielä pidettiin...).
Tjuu. Itse "halusin" abortin. En ole ikinä kuitenkaan hyväksynyt aborttia periaattessa. Mies sanoi heti,kun toinen raskaus todettiin ,"mahtuvan meille toisenkin". Mutta itse koin sen mahdottomaksi, SILTI vaikka en aborttia ollut siihen mennessä hyväksynytkään- .
Abortti tehtiin. Enkä vieläkään ole tyytyväinen. Itse tein päätökseni. Lääkäri tenttasi neljä kertaa. Ja . Se tehtiin. MUTTA. Minun kohdallani se ei kuitenkaan mielestäni, tavallaan, ollut oikea päätös,lopulta kuitenkaan- kaikista, monista keskusteluista huolimattakaan. Mielestäni, se kaikki, keskustelu - oli erittäin hyvä homma - mutta silti se, että minulla oli olo "mutta" hyväksyttiin "kyllä":nä aborttiin harmittaa minua edelleen,- tavallaan-.
Nyt, kahden pojan äitinä - toinen tulikin sitten todella sitten v-u-o-s-i-a myöhemmin, saman siipan kera - tässä näitä asioita mietiskellen Heheh
Vastaukset 2
Vanhimmat
"ehkäisyn pettämisestä"! Eli uskottava on, abortin tekijät ovat hieman tyhmempiä kuin muut. (kuten täällä jollain palstalla lukikin...)
esim: "Itse siis olin vielä tuossa vaiheessa imettänyt lastani(jota mainostetaan usein varmana ehkäisyä ylläpitävänä asiana vielä juuri syntyneen vauvan kohdalla, tai ainakin tuolloin vielä pidettiin..." - jos olet 80-vuotias mummo niin ok, mutta jos nuorempi niin aarrggh. Minä olen viisissäkymmenissä ja HALUSIN ensimmäisen lapsen jälkeen heti kahden kk:n päästä toisen (kaksoset eivät olleet geeneissä) mutta puolisoni toiveesta seurattiin miten pärjätään ensimäisen kanssa. Toki seksi kiinnosti siinä välillä mutta minä en ole ikinä luottanut mihinkään "poppakonsteihin" tai "varmoihin päiviin" - ei olisi vasutuullisena ihmisenä tullut mielenkään. Toisen lapsen teimme 5 kk:n kuluttua ja kolmannenkin neljä kuukautta toisen jälkeen.
Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa ja vaikka itse olisin ottanut lapset peräkkäin heti toisensa perään, en iki maailmassa halunnut tuntea heidän olevan "vahinkoja". Vaan juuri sillä kerralla tarkoin jätettiin ehkäisyt pois.
voit sanoa niitä poppakonsteiksi, mutta ehkäisyä yhtä kaikki. Toinen varmempaa, toinen vähemmän varmaa.
Halusitko päästä kehumaan lapsillasi? Kurjia tuollaiset vastaukset, joissa vain pitää päästä pätemään ja toista mollaamaan. Aloittajahan vain halusi AUTTAA aborttia pohtivia.
Elämä on kasvamista. Vahingoista viisastuu. Mä en nää viisaana ihmisiä jotka kohottavat itsensä toisen yläpuolelle. Siinä kunnioitus karisee, kun kirjoittaja itse kunnioittaa itseään yli muiden. Siinä ei ole ihminen oppinut läksyistä suurinta: nöyryyttä ihmeellisen ja monimuotoisen elämän edessä.