Tässä jonkin aikaa sitten luin artikkelin jossa psykologi pääsi esitelemään hienoa teoriaansa huumeidenkäytöstä.
Hänen mukaansa huumeiden kokeileminen on aina hetken mielijohde ja impulsiivisuutta; kukaan siis ei haluaisi välttämättä käyttää huumeita mutta "hetken mielijohteesta" niin tapahtuu.
Okei.
Eli siis on "hetken mielijohde" ja "impulsiivisuutta" että minä:
1) Seurattuani tuttavapiirini huumeenkäyttöä ja jouduttuani kohtaamaan oman huumevastaisuuteni heikot perustuksen harkitsen että voisin ehkä kokeilla huumetta - tai ainakin ottaa siitä selvän.
2) Otan 3 kuukautta aktiivisesti selvää sekä "puolesta" että "vastaan" tietoutta jotta voisin selvittää onko huumeenkäyttäminen kuinka riskialtista ja mikä on turvallista ja mikä ei.
3) Hankin huumeenvalmistusta varten välineistöä ja tarvikkeita noin kuukauden päivät.
4) Valmistan huumetta, valmistusprosessi kestää 5 kuukautta.
Sitten - "hetken mielijohteesta" ja "impulsiivisesti" ja "harkitsematta" tai "kritiikittä" - käytän ensimmäisen kerran elämässäni huumetta. 9 kuukautta ajatuksen syntymisen jälkeen.
Ps. Siitä missä asun voi kävellä lähimpään alkoon 15 minuutissa. Pullon ostaminen kestää noin minuutin, jonotus toisen, etuovesta ulos käveleminen 15 sekuntia ja korkin avaaminen 10 sekuntia. Pullo tyhjentyy ehkä 10 minuutissa jos on kiire. Eli siis toisen päihteen impulsiivinen hankkiminen ja käyttö tapahtuu noin 17 minuuttissa ja 25 sekunnissa. Ja sitten se potentiaalisesti kuolettavan annoksen nauttiminen 10 minuutissa.
Impulsiivisuus on vähän väärin ymmärrettyä psykologipiireissä.
Hänen mukaansa huumeiden kokeileminen on aina hetken mielijohde ja impulsiivisuutta; kukaan siis ei haluaisi välttämättä käyttää huumeita mutta "hetken mielijohteesta" niin tapahtuu.
Okei.
Eli siis on "hetken mielijohde" ja "impulsiivisuutta" että minä:
1) Seurattuani tuttavapiirini huumeenkäyttöä ja jouduttuani kohtaamaan oman huumevastaisuuteni heikot perustuksen harkitsen että voisin ehkä kokeilla huumetta - tai ainakin ottaa siitä selvän.
2) Otan 3 kuukautta aktiivisesti selvää sekä "puolesta" että "vastaan" tietoutta jotta voisin selvittää onko huumeenkäyttäminen kuinka riskialtista ja mikä on turvallista ja mikä ei.
3) Hankin huumeenvalmistusta varten välineistöä ja tarvikkeita noin kuukauden päivät.
4) Valmistan huumetta, valmistusprosessi kestää 5 kuukautta.
Sitten - "hetken mielijohteesta" ja "impulsiivisesti" ja "harkitsematta" tai "kritiikittä" - käytän ensimmäisen kerran elämässäni huumetta. 9 kuukautta ajatuksen syntymisen jälkeen.
Ps. Siitä missä asun voi kävellä lähimpään alkoon 15 minuutissa. Pullon ostaminen kestää noin minuutin, jonotus toisen, etuovesta ulos käveleminen 15 sekuntia ja korkin avaaminen 10 sekuntia. Pullo tyhjentyy ehkä 10 minuutissa jos on kiire. Eli siis toisen päihteen impulsiivinen hankkiminen ja käyttö tapahtuu noin 17 minuuttissa ja 25 sekunnissa. Ja sitten se potentiaalisesti kuolettavan annoksen nauttiminen 10 minuutissa.
Impulsiivisuus on vähän väärin ymmärrettyä psykologipiireissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on väärinymmärrettyä psykologipiireissä;ovat tehneet siitä itsetarkoituksen.