Mieheni ja minä olemme kokopäivätyössä. Poikamme on neljä ja risat. Kun hän pyytää iltaisin tai viikonloppuisin isää leikkimään kanssaan, isä vastaa, ettei hän osaa leikkiä.
Pitäisikö minun äitinä vastata: "Olisi aika opetella" vai "kyllä äiti leikkii ".
Pitäisikö minun äitinä vastata: "Olisi aika opetella" vai "kyllä äiti leikkii ".
Vastaukset 10
Vanhimmat
riittää leikkikaverina oloksi,että äiti tai isä pötköttää sohvalla,vaikka jalat koukussa ja lapsi leikkii pienillä figuureilla ja eläimillä että ne on vuorella tms...
eli ei vaadi paljon "osaamista"
ratkaisin meilläkin asian joskus, kun oli oikein väsynyt.
Tuon ikäinen lapsi osaa jo leikkiä ihan itekseen. Joskus voi hänen kanssaan vanhempikin leikkiä, mutta varokaa, ettei tule tavaksi: siinä sitä vasta koukussa on kun tenava vaatii kaiken aikaa leikkikaverikseen eikä itsekseen osaa tehdä yhtään mitään.
jos vajaa viisivuotias, jonka vanhemmat ovat molemmat työssä eli poissa päivät, haluaa vanhempiensa seuraa viikonloppuisin? Pitäisikö lapsi eristää omaan yksiöön asumaan, ettei vain tule liian vaativaksi.
En minä oikein ymmärrä miksei vanhemmat jaksaisi pientä hetkeä päivittäin lapsensa kanssa leikkiä.
Juuri koska koko päivän ollaan erillään, olisihan se mukava iltasella vaikka puoli tuntia antaa vain ja ainoastaan lapselle; molemmat vanhemmat!
Olkaa lapsenne kanssa, hän kaipaa ja tarvitsee sitä. Menkää mukaan leikkiin ja touhuun. Tiskit ja pyykit voi laittaa puoli tuntia myöhemminkin.
Kyllä minä hiukan katsoisin jos mies aina maanittelisi siitä ettei vaan tarvitsisi lapsen kanssa leikkiä; missä vika ettei isä halua?
Kyllä lapsesta VOI tulla liian vaativa jos hän totutetaan siihen, että aina kun vähän vinkaisee niin äiti tai isä on leikkimässä hänen kanssaan. Kokemusta on lähituttavista ja tenava pompottelee väsynyttä äitiä, osaa vielä käyttää hyväkseen tätä lausetta jos äiti sanoo, ettei nyt just jaksa " Etkö rakasta minua kun et leiki minun kanssani?" Ja ikää tenavalla on 3v.
Tuntuu vaikealta ajatella, että kokopäivätyössä olevien vanhempien lapsi voisi liikaa pompottaa. Kotonakin rutiinipuuhat vievät osan siitä lyhyestä ajasta mikä ehditään yhdessä olla. Sen lisäksi vielä harrastukset
vievät oman osansa.
Joskus tuntuu siltä, että isällä ei ole tarpeeksi
mielikuvitusta kaikenlaisiin leikkeihin.
Teen silloin niin, että ideoin leikin ja isä saa siinä itselleen sopivan roolin -esim. intiaanipäällikön. Hyvin toimii ja kaikki leikkivät yhdessä.
Minä olen isänä leikkinyt tyttäreni kanssa aina. Aikaa ei tahdo riittää, mutta kuitenkin. Äidillä taas ei muuta olekaan kuin aikaa, mutta leikkipuoli on ollut erittäin vähäistä.
Vaan olipa tuossa tyttö reilun viikon sairaalassa huonossa kunnossa ja äiti mukana koko ajan. (pisteet hänelle siitä)
Kyllä nykyään jaksaa äitikin osallistua leikkeihin. Kun tuollaista negatiivista joutui kokemaan, telkkuohjelmat putosivat tärkeiden asioiden listalta, samoin kuin tiski- ja pyykkivuoret. Ja hyvin nekin on ehditty silti hoitaa.
Surullista on, jos elämän parhaat asiat jäävät kokematta mukamas tärkeiden asioiden vuoksi, oli se sitten raha tai huvi. Se on myöhäistä sitten, kun pojalla jo parta kasvaa.
Tarkoitatko, että tyttäresi kanssa kyllä leikit, mutta et poikasi kanssa? Vai alkoiko itselläsi parta jo kasvaa ennenkuin vanhempasi leikkivät kanssasi?