Miksi koirilla pitää olla paperit ennen kun joku ostaa niitä? Ei mun mielestä papereilla tee paljoa mitään nyky päivänä jos haluaa vain seura koiran. Onhan se kiva sanoo kavereille et koiralla on paperit. mun koiralla ei oo papereita eikä se niitä tarvii.Se on tosi hyvä koira ilman papereitakin...
MIKSI KOIRILLA PITÄÄ OLLA?????
ihmettelen vaan
412424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
koiralla niitä papereita tarvitse olla,omistaja niitä yleensä enemmän käyttää.paperit takaa sinulle mikä koirasi on rodultaan,paperikoiran kanssa voi käydä virallisissa näyttelyissä ja kokeissa.
mikä on koirani rotu, koska sen vanhemmilla on paperit, mut en halunnut papereita pennulleni..
jos haluan teettää pentuja koirallani niin yleensä moni kysyy et miksi teettää koiralla pentuja jolla ei ole papereita... vain seura koiraksi tai vartioon..
Ei ostaja kyllä minun tietääkseni ole se joka sanoo että tuleeko paperit vai ei. Kasvattaja sen päättää ja hänen tulee rekisteröidä halutessaan koko pentue, ei hän voi valita mitkä niistä rekisteröi.
Ehkä ne monet sitten ajattelee, että mitä vikaa on koirassasi kun sillä ei ole papereita..koska sittenhän et ole sitä voinut käyttää näyttelyissä, joten onko se jalostuskelpoinen tms...? ja jos puhut vartiokoirasta ja oletan että itselläsi sellainen on, eikö nimenomaan silloin olisi tärkeintä että se on näyttelytetty ja testattu että sitä kannattaa käyttää jalostuksessa...tuloksena tarkoitan terveitä jälkeläisiä kaikinpuolin, varsinkin päästä.
Mutta ei nyt kannata vetää herneitä tästä koska tiedän itse jonkin verran asioista mutten ole tosiaan ekspertti..molemmilla koirillani on paperit, minun mielestä luonnollisesti.
rekisteröikö hän kaikki pennut, vai vaan osan pentueesta.
Ei Kennelliitto tiedä, montako pentua narttu sai.
Ilmoitat kennelliittoon vain ne pennut, jotka haluat rekisteriin.
Höpö höpö....
välillä kyllä ihmetyttää kun jotkut koirat saa niin vähän pentuja..mutta selittyykin tuolla...
Samallakin nartulla voi olla pentueet hyvin erikokoisia!
Pentueen koko riippuu monesta tekijästä.
Asia ei ole niin yksioikoinen.
On MAHDOLLISTA jättää osa pennuista rekkaamatta.
sillä kyllä kennelliiton ohjeen mukaan tulee rekisteröidä KOKO pentue, eikä vain osaa siitä!!!
oot oikeassa,mutta jotkut neropatit ei rekkaa "ulkonäkö viallisia"pentuja,sillä heidän linjoistahan ei sellaisia tule????
ohjeessa on, issuseni, mutta edelleen voidaan tehdä niin että rekatataan vain osa pennuista.
Tekee oikein kun noudattaa ohjetta, mutta ei sinua rangaista, vaikka jättäisit jonkun pennun rekisteröimättä. Eikä se vallan väärinkään ole.
"Tekee oikein kun noudattaa ohjetta, mutta ei sinua rangaista, vaikka jättäisit jonkun pennun rekisteröimättä. Eikä se vallan väärinkään ole."
Itseasiassa kyllä siitä saatetaan rangaista, saatat joutua jalostuskieltoon ym.
Näin voi tottakai käydä, jos joku ystävällisesti kertoo kennelliittoon, ettei kasvattaja rekisteröi koko pentuetta, vaan vain osan.
Mitä pahaa siinä on, jos kasvattaja jättää esimerkiksi värivirheellisen pennun rekisteröimättä? Kerropas se minulle.
että kasvattaja silloin salaa sen värivirheen olemassaolon ja kaunistelee omia tilastojaan.
Perinnöllisistä sairauksista nyt puhumattakaan,tuolla periaatteellahan jätetään rekisteröimättä myös muut virheet.
Tietyissä linjoissa kun kulkee tiettyjä ongelmia ja kenenkään etu ei loppujen lopuksi ole niitä salata.
Sen lisäksi evätään pennun omistajalta mahdollisuus osallistua koirineen esim. PK-kokeisiin,jos on kyse palveluskoirasta,tai metsästyskokeisiin,jos metsästysrodusta.
välttämättä.
Värivirheellinen voi tarkoittaa esim. sellaisessa rodussa, jossa ei valkoista laikkua hyväksytä (liian suurena) esim. rinnassa, vaan on hylkäävä virhe. Tällöin kasvattaja voi katsoa, ettei kannata rekata ko. pentua.
Käyttökoiraroduissa useimmiten vaaditaan myös tarpeeksi hyvä näyttelytulos käyttövalion arvoa varten. Se voi olla ikuisesti saavuttamattomissa näyttelytuloksen puuttumisen vuoksi.
Perinnöllistä sairautta ei pysty näkemään pennusta luovutusikään mennessä, jos se on vasta myöhemmällä iällä puhkeavaa laatua. Sitä ei näe, oli pentu rekattu tai ei.
Kun pennunostaja tieten tahtoen haluaa kotikoiraa rotukoirasta, eikä ole aikeissakaan käyttää sitä kokeissa tai näyttelyissä, niin siinä tapauksessa kasvattaja ei todellakaan evää ostajalta mitään mahdollisuutta osallistua kokeisiin tai näyttelyihin. Ostajahan on valinnastaan tietoinen!
Tässä oli siis kyse siitä, että kasvattaja jättäisi OSAN pennuista rekisteröimättä, ei koko pentuetta. Lukisit tarkemmin.
Rekisteröintivaiheessa on todella vaikea sanoa, onko jollain pennulla mahdollisesti perinnöllinen sairaus vai ei, vanhemmathan on tutkittu ja pevisa-tulokset nähtävillä koiranetissä.
Kun värivirheellinen, liian ison valkoisen laikun omaava pentu reksteröidään, tulee sen väriksi papereihin se, mikä se olisi ilman laikkuakin. Kasvattajahan sen määrittelee, minkä värin hän pentueilmoituskaavakkeeseen kunkin pennun kohdalle merkitsee. Hyvänen aika!
kohtaa olen puhunut koko pentueen rekisteröimättä jättämisestä?
Ja sen kyllä tiedän ihan varsin hyvin,ettei suurin osa perinnöllisistä virheistä pentuna näy,mutta niitäkin on jotka näkyy ja ne on just ne jotka eräillä jää rekisteröimättä.
Sitä harrastuspakkoa,kun ei minkään säännön mukaan ole olemassa oli koiralla sitten paperit tai ei. Mutta ihan yksiselitteisesti on sääntö,jonka mukaan KOKO pentue pitää rekisteröidä.
Eikä niistä papereista kuitenkaan missään tapauksessa ole mitään haittaa,mutta paperittomuudesta ei koskaan ole mitään hyötyä.
Sen verran usein on vastaan tullu noita paperittomia,joilla ei harrastamaan pääse,että voin kyllä väittää,etteivät kaikki todellakaan tiedä tulevista harrastushaluistaan vielä pentua hakiessa.
Ja kyllä se vaan niin on että kasvattaja joka ei kaikkia rekisteröi haluaa syystä tai toisesta salata niitä virheitä ja estää koiran kanssa harrastamisen (lue estää koiran tuomisen esille virallisissa kokeissa tai näyttelyissä)
Koulutustunnukset ja käyttövalion arvot on pikkasen eri asia ja aika harva harrastaja koirastaan valion tekee ainakaan PK-puolella,että eipä niitä näyttelytuloksia ihan äkkiä tarvita,jos kokeeseen haluaa osallistua.
Karva ja värivirheiset voivat aivan hyvin tehdä tuloksia,kunhan niiltä ne paperit löytyy.
En kyllä keksi yhtäkään järjellistä syytä jättää osa pennuista rekisteröimättä,jonkun virheen vuoksi.
Paperit sen takia, kun onhan se niin noloa, kun joutuu sanomaan, että sekarotuinen, kun ihmiset rotua tiedustelee. Kukaan ei kuitenkaan usko, kun sanot, että puhdasrotuinen, mutta rekkaamaton. Ajattelevat vaan, että siinä on taas yhtä höynäytetty.
kysyjälle rodun vallan hyvin vaikka ei oiskaa papruja, harva kun kysyy onko koirasi rekisteröity?
maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Koirilla on paperit, koirilla on passitkin, koirilla on harrastukset aivan melkoiset. maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Toiset koirat matkustaa, toiset lemmikkeinä vaan. Silti kaikki ihan mukavia olla saa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Toiset tukee kasvattajaa, toiset tehtaast haluaa.....
pojot uman rallatukselle :)
Lyhyesti ja yksinkertaisesti:
Jotta koira saa paperit, sen vanhempien pitää olla tutkittuja perinnöllisten sairauksien varalta. Näin yritetään poistaa mm. epilepsiaa, lonkkasairauksia, ihosairauksia, ym. periytyviä sairauksia.
Rotukoirien kanssa voit myös harrastaa enemmän kuin monirotuisen. (mm. toko, näyttelyt, suojelu jne.
Rotukoiranarttuja ei myöskään saa pennuttaa liikaa. Näin suokjellaan emoa liikarasitukselta ja pentukoneena toimimiselta.
Rotukoirat omaavat yleensä jonkun vietin (metsästys, paimennus, vartio jne) Ostamalla rotukoiran, voit olettaa, että saat koiran haluamiisi tarpeisiin.
Ja viimeksi se tärkein: Pentutehtailu. Monirotuisia koiria voidaan tehtailla rahan ahneudesta. Kukaan ei valvo, mitä tapahtuu. Rotukoirilla valvontaa suorittaa kennelliitto ja kennelneuvojat.
Mm. astutetaan narttu joka juoksuun, koirien terveydentilasta ei välitetä, emoa ja pentuja ei madoteta. usein tehtailu ei täytä edes eläinsuojelulain vaatimuksia.
Siinä muutamia syitä, miksi minä ostan rotukoiran ja syynään tarkkaan em.asiat.
sikäli, että jos kaikki toi toteutuisi käytännössä, oltais jo hyvin lähellä ihannetta.
Pelkästään kuitenkaan se, että koiralla on paperit, ei poista ongelmia.
1. Koira voi periä jonkin sairauden pevisasta huolimatta.
2. Ei kaikki halua koiralleen minkäänlaista viettiä. Aloittajahan kirjoitti nimenomaan seurakoirasta.
3. Rotukoirienkin kasvattaja voi harrastaa pentutehtailua teettämällä ns. välipentueen, jota ei rekata. Näin kennelliitto ei tiedä näistä pennuista mitään. Seuraavat pennut taas rekataan Eikä rekattujen pentueittenkaan väli kovin pitkä tarvitse olla, 10 kk.
4. Ei tarvitse olla rotukoirien kasvattaja huolehtiakseen emokoiran madotuksista ja rokotuksista. Kennelnimi ei aina ole yhtäkuin kunnon kasvattaja!
kunnollista kasvattajaa. Mutta nyt on tullut käyttöön jalostustietokanta. Se on lahjomaton. Kasvattajan tekemiset ja tekemättä jättämiset voi hyvinkin tarkkaan syynätä sieltä. Vanhempien terveystulokset, onko tutkituttanut, paljonko pentueita, millaiset tulokset näyttely tai koepuolelta, jälkeläistilanne jne
se on oikeasti oikein kultakimpale kaikille koirista kiinnostuneille.kennelnimi ei tosiaan takaa mitään,mutta on tälläisiä kunnon kasvattajiakin paljon.
Kennelliiton jalostustietokanta ei ole tällä hetkellä paikkaansa pitävä, runsaasti virheitä!!!
ja saa kasvattajista selvän. Skoijarit kyllä tietokantakin paljastaa. Vaikka siellä vielä puutteita onkin, mutta tehtailijat ja kasvattajien turhat puheet ja keksityt jutut kone kyllä tulosten osalta paljastaa.
JA AINA TURVALLISEMPI OSTAA SELLAISELTA KASVATTAJALTA, JONKA KOIRIEN JA JALOSTUKSEEN KÄYTETTYJEM KOIRIEN TUTKIMUSTULOKSET NÄKYVÄT.
pääpiirteittäin totuuden kertoo,pienillä yksityiskohdilla ei ole hirveän isoa merkitystä...
mutta ei tuo loistava järjestelmä suinkaan aukoton ole, terveystulokset ja jälkeläistilanteet on kyllä hieno juttu.
Virheitä siellä on edelleen, vaikka niitä korjaillaan, siitä huolimatta virheet on ikäviä.
Rekkaamattomat pennuthan siellä ei edelleenkään näy. Ei liioin vanhemmissa todetut ei-pevisa sairaudet.
Eli mitä opimme tästä?
Vaikka kuinka olisi järjestelmät sun muut, loppujen lopuksi on niin paljon kiinni kasvattajan REHELLISYYDESTÄ ja TUNNOLLISUUDESTA.
Ollaan sitten kasvattamassa sekarotuisia tai rotukoiria!
Tästä ei koskaan päästä yli eikä ympäri.
kuullutkaan että sekarotuisen kanssa ei voisi harrastaa tokoa. onko näin?
Mutta jos pentu on rekisteröity niin on pienemmät mahdollisuudet, että pentu sairastuisi johonkin sairauteen, koska silloin vanhemmat ovat ainakin perinnöllisten sairauksien osalta terveitä ym.
Rotukoirienkin kasvattaja tietysti voi harrastaa tehtailua, mutta yleensä sellainen loppuu hyvinkin lyhyeen, koska koiraporukoissa tuollaiset asiat leviävät hyvinkin nopeasti ja yleensä kennelliittokin saa tiedon melko nopeasti, tuohan on rangaistava teko, ja rankaisukeinoja kennelliitolta löytyy kyllä. Tuo on myöskin eläinsuojelulakia vastaan.
Tietenkään järjestelmät, kennelliiton valvonta ym. ole aukottomia, eivätkä koskaan tule olemaankaan, mutta entäs paperittomien valvonta? Ai mutta eihän niillä ole mitään valvontaa, parempi melko hyvä valvonta kuin ei valvontaa ollenkaan.
mutta mistä ne rekkaamattomat voisi tarkistaa, ja sen myyjän taustat? Et mistään.
1 Esitin asian lyhyesti ja yksinkertaisesti
2 Se,että on paperit, ei poista ongelmia mutta enemmän löytyy terveystuloksia kuin monirotuisilta
3 sanoin: jos haluaa koiran johonkin tarpeeseen, on todennäköisenpää, että vietti on enemmän esillä siihen tarkoitukseen jalostetussa koirassa kuin monirotuisessa, joiden taustoja ei tiedä
4 Kunnon kasvattajat eivät harrasta välipentueita. Ostajan on syytä mahdollisimman pitkälle tutkia kasvattajan taustat. Kennelnimi ei todellakaan takaa hyvää kasvattajaa.
5 Puhuinkin pentutehtailusta, pahimmillaan
Tässäpä nyt on sulla mennyt monirotuiset ja puhdasrotuiset ei-rekatut (joista monet tosin ylimielisesti käyttävät suoraan nimitystä sekarotuinen) sekaisin.
Taipumukset periytyy alle 20 %:sti parhaassa tapauksessa, loppu on kiinni ihmisestä, joka haluaa koirasta jotain kehittyvän. Aina ei taipumus periydy ollenkaan!
Kunnon kasvattajat ei tee välipentueita. Ei niin, mutta rotukoirienkin kasvattajissa on ei-kunnollisia kasvattajia. Tai niitä, jotka on välillä kunnollisia, välillä ei.
Tähän loppuun pistän vain tiedoksi, että minulla on kasvatettuna useita käyttökoirapentueita pienestä rodusta. Jokaikinen pentu on rekisteröity. Kaikista jälkeläisistä ei koskaan ole tullut käyttökoiraa, ei liioin näyttelytähteä. Niiden elämä sujuisi loistavasti myös ilman papereita. Ne ovat onnellisia, mukavia kotikoiria. Ja hyvä niin.
En ole sinisilmäinen, enkä koskaan aio tullakaan sellaiseksi. Olenpahan vaan vuosien saatossa nähnyt, miten koiramaailma on tavattoman kirjavaa sakkia täynnä.
silkkaa typeryyttä olla rekkaamatta pennut.
joka on rekattu karvallinen perulainen jolla on paperit häntä vähän ylhäällä papereissa lukee lemmikki ei jalostukseen ei laitettu ej rekkareihin musta oikee menetelmä ja karvallistahan ei näyttelyyn saa viedä mutta pennut rekattu ja karvallistahan myös täytyy jalostukseen käyttää.
Hyvin ootte käyny läpi asiaa. Henkilökohtaisesti totean että ainakin MINULLE tulee sellainen fiilis, että jos pentuja ei rekata, kasvattaja ei viitsi nähdä vaivaa ja sitten tulee mieleen, että mistähän muusta sitä onkaan luistettu. Mutta tämä siis maallikon fiilis asiasta..
Sinut ostettiin paikallisen huoltoaseman pihalta kun olit vauva. Nimesi oli Oula mutta kukaan ei tiennyt sukunimeäsi. Kasvoit ja ostajasi piti sinua kuin kukkaa kämmenelläsi. Koulussa muut lapset ilkkuivat sinulle kun sinä olit vaan Oula, poika ilman sukunimeä ja sukua. Kasvoit edelleen, menit autokouluun, muut saivat ajokortin, mutta sinulle ei voinut myöntää sitä koska sinulla ei ollut sukunimeä. Olit vallan murheissaan et saanut tehdä mitään samanlaista kivaa kun muut kaverisi, muut kävivät etelässä mutta sinä et koska sinulle ei voinut myöntää passia. Mutta sitten eräänä päivänä kohtasit hänet elämäsi rakkauden, Marjukan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vain taivas oli teille rajana. Saitte ensimmäisen lapsen, sitten toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen mutta ette menneet naimisiin koska sinulla ei ollut sukunimeä. Kun vanhin lapsistanne täytti kymmenen, niin hänelle puhkesi erittäin harvinainen kohtalokas tauti. Esikoisenne menehtyi ennen kuin yksitoista tuli täyteen. Sitten toisiks vanhin täytti kymmenen ja hänellä puhkesi sama tauti. Lääkärit määräsivät koko perheen tutkimuksiin ja kas kummaa he huomasivat geenitestillä että te maailman rakastunein pariskunta olitte sisko ja veli, sekä että jokainen teidän lapsistanne sairastaa tappaavan harvinaista periytyvää tautia.
helppotajuisemmin olisi voinut selittää!!
Pieni, vaan niin todellinen tarina.
Tuohan se on se sisäsiittoisen puhdasrotuisuuden kirous, periytyvät sukuviat.