Jos ujostelet ihastustasi kohtaan, niin tarkoittaako se että itseasiassa PYRIT SALAAMAAN TUNTEITASI?
Tätäkö se onkin? Ja kannattaako?
Tätäkö se onkin? Ja kannattaako?
Ujostelu = tunteiden peittämistä
Onko?
223909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
*punastuu* kun minuu niin ujostuttaa.....
tässä tovin aikaa, tulin siihen johtopäätökseen, että
- jos vastapuoli on aika mahdoton toive, salaan ja deletoin tunteeni, siirryn sopivampaan
- jos signaaleja häneltä on (viimeksi sain sellaisia paheellisten katsehymyjen yms. viesteinä) en epäröi antautua vietäväksi vaan vastaan kyllä viesteihin.
- E.M. tilanteessa en keksisi mitään syytä salata tunteitani, pikemminkin salaisin säärikarvojeni juurikasvun ;)
Sitä se on...eikä kannata.
epäloogisesti käyttäydyin minä, ihastunut hölmöläinen - ja menetin sen takia kaiken. Eli ei kannata, mutta minkäs teet, kun on luontainen tapa toimia ihastuneena. Enhän nyt voi kuvitellakaan, että ihastuksen kohteeni voisi olla minusta kiinnostunut, hän yli-ihminen, joten teen kaikkeni peittääkseni tunteeni. Lapsellista ja niin karkoittavaa. Voi jospa kohde olisi ymmärtänyt ja tehnyt itse aloiteyrityksiä, mutta ei :'(
Mitenhän sitä pääsisi eroon tästä teini-kaukorakkaus-ihastus - tavasta?
" Mitenhän sitä pääsisi eroon tästä teini-kaukorakkaus-ihastus - tavasta?"
Itselläni myös on sama ongelma. Ja jos en ujostele niin tietysti asiat pitää esittää epäsuorina...
Entä jos kaikissa ihmissuhteissa pyrkisi poistaa tämän turhan ujouden ja katsoa millaisia tuloksia muutos saa aikaan. Sitten vähitellen voisi koittaa ko. keinoa SEN TIETYN TYYPIN kohdalla.
En pyri salamaan,
vaikeaa kuitenkin tunnustaa
Lieneekö se ujoutta,
vai kainoutta, tiedä häntä
Uskaltamisen puutetta,
epävarmuuttako toisen tunteista.
Itsesuojeluako? ei halua pettyä...
Sen kun tietäisinkin :(
Kannattako vai ei?????
Odotan kuitenkin,
ja tunteetkin tunnustan,
kun saan varmuuden.....
Sinulle mies :)
Heips arkajalka! Kerro mulle, kun jäi vähän epäselväksi,
mistä sun pitäisi saada varmuus?
Itse olen samassa rakosessa, mutta en todella tiedä, mitä
tehdä, odottaa, jne...
t. arkajalkamies
Varmuus toisen tunteista,
kun olen arkajalka,
en uskalla.....
Näin sitä sitten
vain "kärsitään" :)
Jos vaikka soittaisit?
onhan tästä jo aikaa...
odotan...
uskomatonta, mutta totta...
Nyt tiedän mitä tämän kanssa teemme! Kärsitään yhdessä :D
Jos soittaisin, niin millä kumman tekosyyllä? Tarvitaanko
sellaista? Tiedän, että minä en ole sulle kuin kuka tahansa,
mutta en silti viitsisi ilman syytä soittaa..
Vastaisitko edes?
vastaan AINA...
Kokeile..
tiedätkö miksi soitan sulle!
vastaisin sinulle :)
Et tarvitse tekosyytä,
soitto vain riittää.
Kerro vaikka kaipauksesta :)
hups, toiveajattelua nyt..,
Kaksi arkajalkaa pähkäilee
tahoillaan,,,
"kärsitään näköjään"
kyllä mekin joskus uskalletaan,
ole sinä rohkeampi :)
Kirjoittaminen taitaa olla helpompaa, varsinkin jos on
kyseessä tämä palsta :D Jos sinä todella olisit hän, niin
tämä juttuhan olisi kerrasta ratkaistu ja ensialkuun
siellä soisi puhelin! Mutta todellisuus on ikävä kyllä toinen..
Epätietoisuus... tuo inha sana! :)
Kai se aika näyttää, jos on näyttääkseen :/
Ajatella, niin
jos sinä olisit hän :)
Eihän meillä mitään hätää enää olisikaan,
asiat olisi jo ratkaistu,
ja vieläpä hyvin.....
Ja tuo puhelinkin jo....prrr....
Jääkäämme siis odottamaan :)
Voi meitä :)
Onnea sinulle elämään ja
kaikkea hyvää :)
Toivottelee: Arkajalka :)
samoin auringon paistetta sinne (kaamoksesta huolimatta) :D
Kauniisti.
Odottaa hmm...
puhelimen pirinää :)
Miksi puhelin ei soi.....
sitä ymmärtää ei voi.....
Hyvää yötä Sinulle
"tuntematon" ko? :)
Vaikka ei nyt varsinaisesti voi sanoa että ujostelisin kun kyseinen ihminen on yksi parhaimmista ystävistäni..Kaikenlainen normaali kanssakäyminen sujuu kyllä mutta en uskalla ylittää sitä ystävyyden ja jonkun muun hiuksenhienoa rajaa...Vaikka muutamaan otteeseen se on jo ylitettykin,en vain uskalla olla se joka sen rajan ensimmäisenä ylittää.Tuntuu että jos tunteeni paljastan niin paluuta ei enää ole...Nyt kun vielä tietäisin miettiikö toinen aivan samaa vai eikö vaan kertakaikkiaan halua koskettaa tms..Eli mitä tästä opimme,ei kannata salailla tai peitellä tunteitaan koska epätietoisuus on kaikista pahinta.Kunpa vaan se itsensä rohkaiseminen ja tunteiden näyttäminen olisi helpompaa...ei taitaisi tällekään palstalle paljon käyttöä olla.;)
"Tuntuu että jos tunteeni paljastan niin paluuta ei enää ole...Nyt kun vielä tietäisin miettiikö toinen aivan samaa vai eikö vaan kertakaikkiaan halua koskettaa tms.."
Tämä kirjoittamasi asia on varmasti tuttua meille kaikille, myös minulle. Mutta miksi emme voi ottaa riskiä ja paljastaa että että tunnemme toista kohtaan jotain positiivisia asioita, huolimatta ettemme tarkkaan tiedä mikä se tilanne sielä toisella puolella on. Jos toisella puolella ei ole tunteita riittävästi, niin onhan sekin hyvä tieto.
Vai pelkäämmekö, että toinen osapuoli
A.) pelästyy kun kohtaa harvinaisen tunteita näyttävän ihmisen. Alkaa siis pelätä omia kyteviä tunteitaan.
B.) ei olisikaan kiinnostunut vaan alkaakin leikkimään ihastuneen tunteilla.
Itse olen myös tässä teoreettisesti oivaltanut, että tunteet pitää osoittaa teoilla eikä sanoilla. Mies saattaakin pelastyä tunteista puhuvaa naista, mutta kohteliaita tekoja kohtaan hän saattaakin olla luontevampi. Oikeastaan näin se menee minukin kohdalla, vaikka nainen olen.
... kohtelias käytännön teko voisi olla, että ihastunut rohkaisee mielensä ja ottaa yhteyttä tähän ihastumisen kohteeseen kertomalla viestissä tai puhelussa rehellisesti:
- otan sinuun yhteyttä koska olet ollut mielessäni
- minä haluan sinun tietävän, että olen kiinnostunut
sinusta, koska olet niin mukava jne.
- minuun voi ottaa yhtetyttä, jos haluat tutustua paremmin. Tässä on puhelinnumeroni, jota et vielä ole saanut.
..mulla ainakin..
muuten olen varsin puhelias ja varma tyyppi, mutta annas kun törmään tähän kyseiseen komistukseen, en puhuttavaa keksikään. en uskalla kysyä, en tiedä miten vastaisin, miten olisin luonteva. en ole varma tunteideni kohteen tunteista, en todellakaan. en tiedä edes, mitä minusta haluaa. siksi ehkä yritän peittää häneltä tunteeni, en tiedä ajaako se hänet sitten piakkoin jo kauemmas.
Ei se sitä ole, mutta joskus se kannattaa. Riippuu siitä, millainen persoona se ihastus on.
Niin ei ole ei. Ei se ole sitä. Ujostelu on vaan sellasta perinteistä jäykkyyttä josta ei pääse eroon. Jos ujostelen niin se ei estä tunteitten paljastamista sen enempää kuin eilisen kenon voitto rivin kertomista.