myös omaa sukupuoltani muunakin kun ystävänäni???olen kyllä aina sanonut että olen "jokeri" mutta mistäpä löytäisin sielun kumppaneita??hassuintahan tässä on se että olen naimisissa ja äiti mutta siihen se sitten jääkin.... asiallisia vastauksia kaipaava
mitäpä teen
kun huomaan ajattelevani
102993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oletko rakastunut johonkin tiettyyn naiseen, vai onko tunne vain yleistä kiinnostusta?
Onhan se aivan mahdollista, että olet biseksuaali, vaikka voihan kyseessä olla joku ohimenevä ilmiökin.
ottaen olen huomannut kiinostukseni...
Minulle kävi melkein samoin kuin sinulle, paitsi että rakastuminen toi esille yleisen kiinnostuksen. Tosin tajusin sitten elämän varrelta useita tilanteita, jotka olivat paljastaneet saman ominaisuuden. En vaan jäänyt pohtimaan asioita silloin.
Asiasta voi selvitä eteenpäin joko tukahduttamalla tai tekemällä jonkunlainen elämänmuutos. Mieti, mihin olet valmis ja mikä kannattaa.
voit pitää ihan rauhassa, kunhan se jää periaatteessa platoniselle pohjalle. jos muuten käy, ilmoita miehellesi. asioista kannattaa aina puhua ja yleensä se helpottaakin. mutta älä lähde kokeilemaan mitään, ennen kuin olet täysin selvillä omista haluistasi. sinulla on kuitenkin mies ja lapsi elämässäsi. mutta jos tunteet jatkuvat ja huomaat ihastustesi olevan enemmän naisia kuin miehiä, älä jää suhteeseen jos se on epätyydyttävä. silloin kukaan ei voi olla onnellinen.
tsemppiä jatkoon, toivottavasti kaikki kääntyy hyvin.
näkökulmastasi....
Minäkin olen naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti. Rakastuin, ainakin luulen niin, itseäni vanhempaan naiseen. Ystävyytenä yritimme pitää, mutta lähinnä minun innokkuuteni takia kaikki sotkeentui. Ajattelin, että elämää täytyy nyt elää. Nyt huomaan, että rakastelu mieheni kanssa ei innosta eikä oikeammin ole innostanutkaan koko kymmenen avioliittovuoden aikanakaan. Olen aiemmin ajatellut, että seksuaalisuus ei ole minun juttu. Nyt huomaan, että haluaisin naista ja olen myös löytänyt itsetyydytyksen. Olen kovasti miettinyt, voinko unohtaa tämän naisen ja jatkaa entistä elämääni, koska muutos turvallisesta ja ihan onnellisesta elämästä pelottaa. Suhde ainakaan kyseisen naisen kanssa ei onnistu hänen hankalan elämäntilanteensa takia. Toisaalta en myöskään halua olla perheenrikkoja, koska mieheni tietää asiasta ja on silti vakuuttanut rakastavansa minua. Hän vain haluaa minut kokonaan, ei jakaa kenenkään kanssa, vaikka ensimmäisen kerran tunnustaessani, että mietin naisia, hän antoi luvan kokeilla, mutta ei rakastaa naista. Tästä asiasta on muodostunut minulle todellinen kriisi. Ajattelin aluksi, että kyseessä on kolmenkympin kriisi, mutta ei- kriisi vain jatkuu. Ja hankalaa on, että minun tunnetilani paistaa niin selvästi olemuksestani läpi. Arkipäivät kotiäitinä ovat välillä todella hankalia.
Että näin täällä.
Ihmisessä on monia puolia, voi ihastua ja kokea seksuaalista kiinnostusta molempii sukupuoliin. Kokemuksen pohjalta voin sanoa että hyvää heterosuhdetta ei kannata uhrata seikkailujen vuoksi. Sanoisimpa että jos heterosuhde ahdistaa niin sitten voi harkita mutta muutoin pitemmän päälle suhde naiseen saattaa alkaa ahdistamaan. Joskus jopa hulluuden partaalle. Olen nähnyt niin paljon tuskaa tällä alueella että koetan itse elää ilman parisuhdetta vaikka tiedän että olen lepakko. Elämä ei ole aina helppoa.
Kiitoksia noista sanoista. Sain niistä virtaa - ainakin hetkeksi, sillä olin taas hautomassa elämän synkkiä puolia. Elämä ei ole aina helppoa ja ihmisessä on eri puolia, nuo sanat sanoi myös tuo minulle niin tärkeä ihminen. Kyllä minua ahdistaa, välillä ahdistaa niin penteleesti. Tukahduttaminen on vaikeaa, mutta todellinen muutos pelottaa. Jos olisin yksin, asia olisi aivan toisin, mutta on tullut tehtyä nuo kaksi ihanaa, välillä niin raivostuttavaa ihmistainta tähän maailmaan. Nuorempi lapseni on vielä rintariippuvainen eli imetän, olisiko sillä osuutta asiaan hormoniheilahtelujen vuoksi?
Toisaalta " Naisen on parempi naida mies, joka rakastaa häntä kuin naida mies (tai nainen), jota hän rakastaa".
- Arbiankielinen sananlasku -
Ja mitä se kestävä rakkaus sitten onkaan???
Itselläni ei ole lapsia, mutta muuten kuulostaa kovin tutulta. Viime vuosien aikana olen ruvennut epäilemään olevani lesbo, elämää retrospektiivisesti katsellen ymmärrän kuten joku muukin kirjoitti että tämä on ollut läsnä jo ennen kuin itse mitään osasin aavistaakaan. Edelleen olen kuitenkin visusti kaapissa. Hankalaa kun on rakastava mies ja arkielämä sujuu enimmäkseen melko mukavasti. Avioelämä ei ole ollut kovin huumaisaa missään vaiheessa, nyt sitä ei käytännössä enää ole, molemmat varmasti kärsimme tahoillamme. Tuo sananlasku pitää varmaan hyvin paikkaansa, vaikka onkin rankkaa kun tietää että toinen rakastaa niin paljon enemmän kuin itse. Miehelle en ole tästä kertonut, vielä ei ole riittävästi motivaatiota laittaa elämää remonttiin.
Rakastuin noin vuosi sitten hieman yllättäen yhteen heteroystävääni, alkuun olin aivan tuskissani, nyt menee jo rauhallisemmin. Vieläkään en ole uskaltanut vihjata asiasta, koska mistään hinnasta en haluaisi menettää ystävyyttä. Nämä heteroihastukset pitäisi varmaan vain yrittää unohtaa vai kannattaako elätellä toivoa?
Tästä tuskin mitään varsinaista tukea aiemmille kirjoittajille, mutta täytyi päästä hieman avautumaan, vaikkakin ehkä hieman sekavasti.
better to burn out, or fade away ?