Mitä voin tehdä?

Mä en tiedä mikä mua vaivaa... Sen tiedän, että mua vaivaa jokin ja tarvisin apua. Mutta kaikki terapiat yms. on niin kalliita, ettei opiskelijalla oo varaa sellasiin.

Mä aloin seurustella 16-vuotiaana yhden pojan kanssa. Tätä suhdetta kesti 6 vuotta. Sinä aikana oli kaikenlaista, pettämistä esimerkiksi (poikaystäväni petti). Tottakai oli hyviä, ihania aikoja, mutta useimmiten yhdessäolo oli aika kauheeta. Ensimmäisen vuoden jälkeen musta alkoi tuntua, että mä olen ihan mahdottoman huono ihminen; kamalan näkönen, tyhmä, jne. Vertasin itseeni kaikkiin naispuolisiin ihmisiin, ja aina tulin siihen tulokseen, että mä olen paljon huonompi kuin muut. Ulkonäkö tuotti aivan hirveitä ongelmia ja huonoudentunteita.

Asuin vielä kotona, eikä sielläkään mennyt hyvin. Tuli ilmi, että isäni oli pettänyt vuosia minun äitiäni. Heillä kyllä oli ollut kulissiavioliitto jo pitkän aikaa, mutta silti se sattui...

Kuuden vuoden seurustelusuhteen jälkeen erosimme. Tuntui tavallaan helpottavalta olla vapaa, ilman sitä tietynlaista ahdistusta.

Kolme viikkoa ehdin olla vapaalla jalalla. Tapasin heti ekana v-loppuna miehen, jonka kanssa oli pelkkää seksiä. Mutta silti se tuntui hyvältä, vaikka huomasin ihastuvani joka päivä enemmän ja enemmän häneen... Mies oli ns. "renttu", joka ei halunnut sitoutua.

Tänä aikana itsetuntoni tuntui olevan kohdallaan. Oli hyvä olla oman itseni kanssa.

Sitten tapasin nykyisen kihlattuni. Ihastuin häneen heti ensi silmäyksellä, koska hän oli erittäin hyvännäköinen ja vaikutti kivalta.

Suhteemme ensimmäiset 5 kuukautta hän oli armeijassa, joten emme nähneet kuin v-loppuisin. V-loput olivat aina mahtavia, meillä oli hauskaa.

Armeijasta päästyään nykyinen kihlattuni muutti luokseni, ja hetken päästä menimmekin jo kihloihin.

Pikkuhiljaa aloin tuntemaan itseni taas huonoksi. Sain esimerkiksi tietää, että kihlatullani oli ollut yhden yön juttu yhden naisen kanssa, joka on joka v-loppu eri miehen kanssa... Se otti minua pannuun.

Aloin miettiä, minkälaisia mieheni entiset sänkykumppanit ovat olleet. Luultavasti jotain todella hyvännäköisiä, koska hän on itsekin mielettömän hyvännäköinen, muidenkin kuin minun mielestäni.

Joka hetki oloni on vain pahentunut. Tämä on tullut esille mm. siten, että olen aina huonolla tuulella vapaa-aikanani. Suhteemme on retuperällä sen vuoksi. Kihlattuni kärsii, kuten myös minäkin tästä tilanteesta. Jankutan lähes päivittäin hänen entisistään ja siitä, kuinka huono ja kamala itse olen... Mikään ei tunnu olevan hyvin minussa itsessäni.

Haluaisin apua, haluaisin päästä tästä omasta olostani irti, haluaisin elää onnellista ja positiivista elämää ja arkea. Tuntuu vain, ettei se ole mahdollista...

Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa?

Kiitos, kun jaksoitte lukea :)